IRC-Galleria

Tekeepi mieleni kirjoittaa taas sekavia. Joten olisiko sekavuuden aika taas kerran? Kyllä kai, kiitos tästä.

Kello on vasta 1 yöllä, väsyttää, mutta petollisen kahvikupillisen jälkeen silmät kiiluu vieläkin lautasen kokoisina.

Mitähän sitä kirjoittaisi? En tiedä. En osaa edes kirjoittaa sekavia, koska en ole tarpeeksi sekavassa mielentilassa. Mutta jotenkin kummallista, että vaikka maanantaina vähän maisteltiin alkoholia, tekisi mieleni taas hieman tuota ihanuutta. Mistä sitä saisi? Kaupatkaan ei auki. Tosin, ei minulla ole rahaakaan ja rahalle on ehkä vähän parempaakin käyttöä.

Mietin tässä, että mitä tekisi? Ei nimittäin ole tekemistä, eikä jaksa pelaillakkaan mitään. Pitäisiköhän sitä taas vaan pistää Pekka Puupää pyörimään ja pyöriä itse Puupään tahdissa sängyssä yrittäen unta? No, ehkä teen vielä tämän yön aikana niin, mutta en nyt, koska se olisi mielestäni kovin turhaa.

Kertokaa minulle, että mistä saisin paremman koneen? Pelasin Saaran kannettavalla Sims 3:sta pari päivää ja tekisi mieleni tälläkin hetkellä ehkä vähän näpytellä sitä. Aaargh, kun oma kone on niin huono, että siinä pyörii vaan Sims 2:nen, mutta sekin pätkii jossain määrin.

Ilmaisia tehotietokoneita otetaan vastaan, otetaan vastaan. Kiitos niistä näin etukäteen. Kiitos mistä? No turhasta tietenkin.

Ei tästä taas tule yhtään mitään. Sainpahan kuitenkin taas puhdistettua itseäni tämän tekstin muodossa. Ah, kiitos siitäkin. Kiitos Gallerian blogin.

Nyt loppu. :)

Yau. Mitä jengi? Meigäl ei oo ollu täs oikee aikaa kirjotella taas vaihteeks mitään, koska mul on ollu paljon parempaa tekemistä.

Synttärit on ohi, jee. Lahjoja ei hirveesti tullu, mut eikai niitä tässä iässä enää kuulukkaan saada, vai? Paras lahja oli, et sain olla murun kanssa niin pitkään.

Ensin Hyvinkäällä, sit käytii pyörähtää vähän Tampereella ja sit taas Hyvinkäälle, koska tääl oli yhen pikkumiehen ristiäiset.

Mut eikai siin, en mä jaksa nyt hirveesti kirjotella ku on niin kuuma. Että tsemppiä vaan kaikille ja mo.

Aina vaan alemmas ja alemmas vajoon tän mun Sims 2-riippuvuuden kanssa. Nyt mä alan jo lisäilee kuvia Galleriaan!

Mutta tälläsen rakensin tossa yönaikana. Tää on mun perheen uus linnake. Helikopterille pitää tottakai olla oma laskeutumisalusta katolla, eihän siitä muuten mitään tule. :D

Vielä hieman kesken, kun en pystynyt rakentamaan autotallia. Rahat loppu yllättäen kesken. Nyt pitää vaan hommata lisää.

Eli edellisellä kerralla kirjottelin vissiin siitä, että mun alkuhahmo sai ensimmäisen lapsensa ja tälleen. No, nyt on taas kerennyt tapahtumaan kaikenlaista.

Ensinnäkin, tämä pienen pieni lapsukainen on nykyään karvanaamainen mies, joka omistaa koko talon, koska hänen isällään ja äidillään tuli pieni riita, eräänlaisesta pelehdintä-tuokiosta toisen naisen kanssa. Riidan päätteeksi äiti-hahmo muutti pois kotoota ja isukki jäi yksin lapsensa kanssa.

No, tämä kenen kanssa isukki jäi kiinni pelehdinnästä muutti hetken päästä taloon ja näin lapsukainen sai uuden äitipuolen. En tosin tykännyt siitäkään naisesta, niin lukitsin sen reiättömään huoneeseen ja raukkaparka taisi nälkään kuolla.

Olipa siinä vielä semmonenkin, että tämän jälkeen tämä isä-hahmo iski taas uuden naisen - joka oli aikaisemmin murtautunut kyseiseen asuntoon ja yrittänyt vohkia irtaimistoa. Mutta tiedättekö mitä? En jaksanut sitäkään naista, koska hovimestarilla oli jotain sitä vastaan ja aina kun hovimestari oli paikalla, tämä soitti poliisit paikalle ja minähän siitä sain sitten 500 simoleonin sakon, koska kutsuin muka poliisit turhaan paikalle. Pistin siis senkin akan pihalle.

No, eipä mennyt kauaa kun lapsukainen tuli teini-ikään ja alkoi olemaan sen verran iso poika jo, että oli aika periä koko omaisuus. Niinpä tämä isä-hahmo meni kuolemaan vanhuuteen. Teinipoika jäi yksin asumaan isoon taloon.

Nykyään tämä teinipoika on jo aikuinen mies ja yrittää luoda uraa jalkapalloilijana. Kuntopisteet täysillä, koska oli pakko treenata ne kun poika-hahmo tuppasi syömään liikaa ja paisui kuin pullataikina.

Kaikenlisäksi tällä uudella talonomistajalla on nykyään vaimo ja toinen nainen kierroksessa - jatkaa siis isänsä jalanjälkiä. Lasta ei ole vielä siunaantunut, mutta eiköhän sekin kohta ala järjestyä kun tuntuu niitä naisiakin riittävän.

Niin ja muuten, tämän uuden talonomistajan, eli poika-hahmon naisystävä on poliisipäällikkö ja he tutustuivat lapsina koulussa ja tietenkin tämä naishenkilö päätti tulla kyläilemään.

Eli, nyt mennään siis vasta toisessa sukupolvessa, mutta saas nähdä miten pitkälle jaksan. 10 sukupolvea olisi tarkoitus, mutta jaa.. Kahdessakin mennyt ikuisuus.

Joo, tossahan mulla oli pitkä aikaväli kun en kirjotellut tänne mitään, mutta nyt.. Nyt mun tekis mieli kokoajan kirjottaa lisää ja lisää.

Tämä on ihan sairasta. Mutta joo, heitetään tänne nyt sama mitä mä pistin jo Facebookkiinkin:

"Olipas taas hauskaa. Kävin viemässä tölkit Valintataloon ja sit keräsin ostokset syliin ja menin kassalle. Piip, piip, ostokset meni siitä ja sit myyjä sanoo: "11,80", mä katon pullokuittii ja tuli väkisin hymy naamalle. Sit annoin sen myyjälle ja se vaa "selvä" ja hymyili päälle. Tais vissii hoksaa, etten mä ollu laskenu mitää, mut summa oli molemmissa aivan sama."

Alkaa käymään vähän tutuksi toi Alan Rickmanin ääni. Tunnistaa sen nyt joka paikasta ku kuulee ees yhen sanan siltä. Kattosin tos äsken ton Liisa Ihmemaassa, missä se on ääninäytelly sen kaalimadon roolin. Oli pakko samantien stopata video ja käydä kattoo, että onko se oikeesti se sama kaveri ja olihan se. Ei voi kyl erehtyy. :D

Tuntuu näyttelevän aika usein samoissa elokuvissa kun Johnny Depp ja Timothy Spall. Oon täs nimittäin nyt koko kesäloman katellu kaikenlaisia elokuvia ja nää kolme on ollu ainakin leffassa Sweeney Todd: The Demon Barber of Fleet Street ja tässä uusimmassa Alice in Wonderland-elokuvassa.

Kaikenlaisia elokuvia sitä ihminen sortuu katselemaan.

Joo'o, että semmosta. Eilen oli kova meno ja sen huomaa jo näistä tyhjistä lonkerotölkeistä täällä kotona - ei vaan jaksa siivota.

Alottelin itsekseni, Jouni tuli mukaan, mentiin Villelle ja sieltä Klubille. Meno oli sen verran mehevää, että Jounillakin oli naaman edessä kokoajan vähintään se 3 tuoppia. Ja huomashan sen jo käytöksestä. Kaveri istu pöydässä ja joras täysillä. Pää heilu ku väkkärä.

No mut joo, kai se annetaan anteeksi, kun poika kumminkin niin vähän juo - tai siis sillon kun juo ni se juo paljon, mutta ei se oo omaksunu onneks meiän sukuvikaa. Ihan hyvä, että ees joku osaa olla ilman alkoholia.

Mut nyt on kyl sen verran heikko happi, että ei jaksa ees kirjottaa enempää. Huh huh.

Perjantai käynnistetty. Ah, miten ihanaa. Täällä mä yksin himassa vedän lonkeroo naamariini ja mietin seuraavaa siirtoani.

Nyt on vissiin kolmas lonkero menossa ja en oo syöny oikein mitään, niin alkaa jo pikkuhiljaa olee semmonen olo, että täähän jumalauta vaikuttaa jo.

Ahhhh..

Olipa taas mukavankaltainen yö. Kattelin tässä ihan kaikessa rauhassa elokuvaa "How High", jonka olen tosin katsonut kymmeniin kertoihin jo. Huomasin jossain välissä elokuvaa, että mulla on kattovalo päällä ja päätin sitten sammuttaa sen - ei niin mukavin seurauksin.

Valot oli kiinni ja pääsin takaisin sänkyyn, niin huomasin heti, että täällähän vilkkuu sinipunaset valot - hälytysajoneuvon valot. Heti sitten vähän kledjuja niskaan ja keittiön ikkunaan pällistelemään. Huomasin siinä ensimmäisenä paloauton, joka oltiin parkkeerattu pihalla olevan puska-aidan taakse autotielle. Sen jälkeen katsoin suoraan alas, niin eiköhän meidän rapun edessä seisonut ambulanssi.

Siinä sitten hirveässä hätätilassa päätin, joskus kolmen aikaan yöllä, soittaa alakertaan Maahiselle, että onko siel kaikki ok, ja et tietääks ne et mitä tääl on tapahtunut. Kunnossa olivat, mutta ei sieltäkään hirveesti tietoa herunut, koska herätin vissiin koko porukan. Mutta ei aikaakaan kun puhelun päätyttyä alkoi kuulumaan helikopterin ääniä - Medi-helihän se sieltä putkahti esille. Haki laskeutumispaikkaa vissiin tai jotain kun pyöri hetken aikaa ilmassa. Johonkin se vissiin sitten laskeutukin, mutta en tiedä sitten mihin.

Seisoskelin ikkunassa ja salakuuntelin ambulanssi-kuskia: "Sekakäyttöä.. Epilepsia lääkkeet ja viinaa ilmeisesti", olin kuulevinani. Eikä aikaakaan kun talosta kannettiin paareilla ulos ihmistä, joka ei näyttänyt oikein reagoivan mihinkään.

Jäi vaan häiritsemään se paloauto, enkä sen takia ole saanut nyt unta. Mietin vaan, että jos siellä nyt joku kytee tai jotain, ni kohtahan sitä roihutaan itekkin tulessa. Mutta ei auta, kai se on kohta mentävä nukkumaan.

Eli siis, joo.. Olen kohta 21-vuotias POJANkoltiainen Hyvinkäältä ja intohimoni on (tällähetkellä) The Sims 2:sen pelaaminen. Tänään päivällä kun heräsin, niin ajattelin, että voisi alottaa sen jonkinlaisen haasteen, mitä on netissä näkynyt pariin kertaan.

Loin siis aloitushahmokseni miehen. En itseäni, vaan nimesin sen jostain repimälläni nimellä. Muutin asumaan isoimmalle tontille, mitä pelistä löytyy ja alkupääomaksi jäi vaivaiset 4 800 simoleonia. Sillä siis piti rakentaa talo ja saada elämä pyörimään.

Ja piruvie, sillähän pystyi rakentamaan talon. Tosin, talo oli pieni ja kaikki mahdolliset huonekalut oli samassa huoneessa. Sitten hakeuduin töihin.

Ensimmäisestä työpaikasta tuli kenkää, koska otin riskin ja vastasin väärin. Toisesta työpaikasta tuli kenkää, koska otin riskin ja vastasin väärin. Kolmannen työpaikan sain pitää ja siellä sitä edelleen ollaankin. Työn taso on jo 10, eli siis huipulla ollaan. Raha juoksee ja juoksee.

Talokin on nykyään huomattavasti isompi ja siinä on nykyään jo autotallikin. Ja lapselle oma huone. Lapselle joka syntyi vähän ennen sitä, kun lopetin viime pelisession - pelisession, joka kesti n. 4-5 tuntia.

Nyt ajattelin mennä kasvattamaan lapsukaisesta uuden uraohjuksen ja kasvattaa talosta vielä isomman. Tosin, miksi vaivautua? Talo sisältää jo nyt kaiken tarvitsemani, niin mitä nyt enempää huoneita rakentamaan? No, täytynee katsoa mihin rahansa käyttää, vai käyttääkö mihinkään.

Nyt ajattelin taas lähteä pelaamaan. o/