Ensiksikin pahoitteluni siitä, että tämä tulee pahasti jälkijunassa taas vaihteeks. Ei oo vaan löytynyt mitään inspiraatiota uusiin luukkuihin, mutta nyt mulla olis ainakin vähän juttua kerrottavana.
Lisätäänpä kuudennelle päivälle taas joku hauska kuva täältä koneelta, jos vielä jotain ennenjulkaisematonta löydän. Videoihin ei ole löytynyt mitään ideaa, niin niitä ei nyt ole uusia.
Kuvaa siis:
- Mira muistaa nää leivät varmaan hyvin. Oli kuulkaas semmosta herkkua, että ette uskokkaan. Nää oli vast tämmönen alkupala tähän kuudenteen luukkuun.
- Meigäkin osaa meikata. Tosin saattaa olla, että oon käyttänyt ripsiväriä ihan väärissä paikoissa.
- Laitetaan vähän kesäsempää kuvaa kaamosmasennuksen keskelle. Ah, kesä, tupakkia ja lonkeroa. Hyvää seuraa ja nurmikolla tsillailua.
No, siinä nyt oli muutama kuva, ettei ihan tylsä luukku tullut tästä. Toivottavasti oli kivoja kuvia, vaikka mä parissa itse esiinnyinkin taas.
Seiskaluukkuun ei tule kuvia, videota tai muuta söhellystä. Tähän tulee avautuminen. Mua nyt ahdistaa itteeni niin paljon nää raha-asiat ja se, että mä käytän aika paljon rahaa alkoholiin. JA mä en nyt välttämättä sitten kaipaa kommentteihin mitään jeesustelua tai kehittäviä vinkkejä. Tää nyt vaan sattuu menee nyt näin.
Eli, mistä mä nyt haluan tähän seitsemänteen luukkuun avautua, on tosiaan mun rahalliset ongelmat ja toi mun alkoholin käyttäminen. Tosiaan, kuten sanottu niin mä olen tällä hetkellä omasta mielestäni aika pahasti kusessa noiden raha-asioiden kanssa ja kaikenlisäksi mulla on nyt tän kuun vuokra maksamatta, enkä saa sitä edes tässä kuussa maksettua. Se on nyt mennyt muutaman kuukauden niin, että mä olen maksanut edellisen kuun rästejä seuraavassa kuussa, eikä siitä vielä ainakaan ole tullut mitään suurta ongelmaa.
Mua vaan itteeni, ja varmasti myös VVO:ta, kismittää suuresti se, että en saa mitenkään vuokraa maksettua ajallaan. Ensinnäkin opiskelijoiden pienet tulot, VVO:n suht korkeat vuokrat ja siihen päälle sitten kaikki elämiset yms. Mä olen aikamoisessa kusessa tän vuokran kanssa, mutta toivottavasti, siis tosissani toivon, että ei mene ulosottoon mitään. Se on oikeesti ainut mitä tällä hetkellä toivon sydämestäni. Ei ulosottoon, ei ulosottoon.
Mä saisin maksettua enemmän VVO:lle, jos! Nimenomaan JOS mä lopettaisin alkoholin käytön joka viikonloppuisena tapana. Mutta miettikää oikeesti sitä, miten tylsä ihmiselämä voi olla. Mä herään aamulla kouluun, pakerran koulussa töitä tai lusmuan jossain nurkassa. Sitten mä tulen kotiin, istun tietokoneella tekemättä mitään kovinkaan järkevää. Sitten mä illalla menen nukkumaan.
Eikö siis ole ihan hienoa, että mä voin sitten viikonloppuna ottaa rennosti ja lähtee kavereiden kanssa juomaan? Se olis hienoa, jos mulla olis rahaa. Ja vaikka mulla ei olis rahaa, ni mun on aina revittävä se "viikonloppuraha" jostain. Ja se menee kutakuinkin aina alkoholiin.
Heti kun joku/jokin antaa mulle nyt syyn oikeesti lopettaa sen alkoholin kanssa läträämisen, niin mä voisin sitä vähentää huomattavasti. Se ei todellakaan ole mulle ongelma.
"Alkoholismin vaihe on kieltäminen" tai jotain lässynläätä, mutta mä tiedän, että se ei ole mulle ongelma. Se ei ole esimerkiksi koskaan ollut mulle mitenkään haitaksi koulu- tai työelämässä. Mä olen päässyt sovittuihin tapaamisiin ja tälleen. Joten mikä ongelma se on? Mä osaan rajottaa alkoholin viikonloppuihin.
No siinä määrin mulla saattaa olla jonkinlaista alkoholismin vikaa havaittavissa, että jos mulla ois perjantaina 20 euroa rahaa ja sillä pitäis mennä viikonlopun yli, niin kyllä se 20 euroa menee perjantaina illan aikana kurkusta alas. Mutta eikö se ole nykyään enemmän kun normaalia? Mä en sentään joka viikonloppu enää juokse baareissa, joten sekin on jo pientä edistystä.
Ja mikä tässä oli pointtina, niin se, että mulla on nyt 100 euroa rahaa ja mä voisin sillä yrittää maksaa VVO:lle vuokraa, mutta en sitä tee. KOSKA sitten mulla ei jäisi loppukuuksi rahaa elämiseen JA juomiseen. No, tässä tuli ehkä toinenkin syy siihen, miks mua vois sanoa alkoholistiks. Mä jo nyt haaveilen viikonlopusta ja alkoholin tuottamasta hetkittäisestä hyvänolontunteesta.
Tää mun teksti saatto olla vähän epäselvää shaibaa, eikä tää ees kuuluis mihinkään "joulukalenterin luukkuun", mutta en mä tänne mitään muutakaan keksinyt ja ajattelin, että avautuminen saattaisi jeesata omaa oloa.
Että näin meillä. Entä teillä? Kiitos.
