IRC-Galleria

Blogi

« Uudemmat - Vanhemmat »

[Ei aihetta]Maanantai 01.03.2010 20:30

kesäkuu-07
> kesäkuu-08
>maaliskuu-10
96.6kg
88.2kg
83kg

dopingTorstai 26.06.2008 23:38

Tässä ote Dopingin Mustasta Kirjasta. Eli repikää siitä. Ja toivottavasti joku tutkiva toimittaja löytää lopulta tiensä Vähäsöyringinkin puheille. "Calgaryn olympialaiset ilman mitalia Calgaryn olympialaisissa Suomen miehet jäivät mitaleitta. Niinpä päävalmentaja Pekka Vähäsöyringillä oli melkoiset menestyspaineet omissa kotikisoissaan. Calgaryn jälkeen Vähäsöyrinki lupasi, että Suomen miehet palaavat Lahden MM-kisoissa mitalikantaan. Lahden MM-hiihdot 1989 olivat suurta suomalaisjuhlaa. Mitaleja sateli suomalaisille aivan ihmeellistä tahtia, yhteensä kuusi kultaa. viisi hopeaa ja neljä pronssia. Suomi oli kisojen ylivoimaisesti paras hiihtomaa. Naisten perinteisen tavan 10 kilometrillä kolme parasta oli järjestyksessä Marja-Liisa Kirvesniemi, Pirkko Määttä ja Marjo Matikainen. Kolmoisvoitto tuli myös 15 kilometrillä. Järjestys oli vain hieman erilainen ? Matikainen, Kirvesniemi, Määttä. Viestijoukkue Määttä, Kirvesniemi, Jaana Savolainen ja Matikainen hiihti tietenkin kultaa. Matikainen oli kisojen hiihtokuningatar. Hän voitti yhteensä viisi mitalia. Lahden kisoista muistetaan myös Harri Kirvesnimestä, joka voitti 15 km perinteisen hiihtotavan kisassa. Mitalitaistelussa oli mukana myös 31-vuotias Aki Karvonen, jonka valitseminen MM-joukkueeseen oli aiemmin herättänyt paljon arvostelua. Karvonen hävisi mitalin vain yhdeksällä sekunnilla. Harri Kirvesniemi oli 30 kilometrillä neljäs. Suomen viestijoukkue Karvonen, Kirvesniemi, Kari Ristanen ja Jari Räsänen hiihti tiukassa kilpailussa Ruotsin jälkeen hopealle. Suomen päävalmentajana oli Jyväskylän Yliopistossa pätevöitynyt ammattimies. Mukana valmennus- ja johtotehtävissä olivat myös Juha-Pekka Turpeinen ja Antti Leppävuori. Jo vuonna 1988 tiedettiin EPO:n käytöstä, mutta siitä huolimatta KOK puuttui asiaan vasta 1994 eli kuusi vuotta myöhässä. Maailman paras tietämys veritankkauksesta ja hemoglobiiniarvoista löytyy Suomesta. Suomen paras tietäjä löytyy Jyväskylästä. Hän on kiistellyn Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksen johtaja, liikuntatieteen tohtori Heikki Rusko, joka toimi myös Falunin MM-hiihdoissa joukkueenjohtajana. Suomen Hiihtoliiton silloinen puheenjohtaja Eino Petäjäniemi purki kumppaneilleen sydäntään. Hän kertoi, että kolme vuotta aikaisemmin valittu hiihdon uusi vastuuvalmentaja Pekka Vähäsöyrinki oli asettanut sitoumuksen ehdoksi EPO-hormonin käytön hyväksymisen hiihtäjille. Kalervo Kummola vahvisti keskustelun. Ilkka Kanerva muisti myös tapahtuneen, kirjoittaa Musta Doping-kirja. Epäilyksen varjo hiihtäjien yllä Lillehammerin olympialaisissa 1994 30 kilometrin hiihdossa Mika Myllylä oli kolmas ja 50 km:n hiihdossa toinen. Suomen miesten viestijoukkue (Myllylä, Kirvesniemi, Räsänen ja Isometsä) oli kolmas. Thunderbayn MM-kisoissa 1995 miesten 10 km:n hiihdossa Mika Myllylä oli kolmas ja takaa-ajossa Jari Isometsä kolmas. Miesten viestijoukkue (Hietamäki, Kirvesniemi, Räsänen, Isometsä) oli kolmas. Trondheimin MM-kisoissa 1997 miesten 10 km:n hiihdossa Mika Myllylä oli kolmas ja takaa-ajossa toinen. Myllylä voitti 50 km:n hiihdon maailmanmestaruuden. Suomen miesten viestijoukkue (Kirvesniemi, Myllylä, Räsänen, Isometsä) oli toinen. Naganon olympialaisissa 1998 miesten 30 km:n hiihdon kultamitalin voitti Myllylä ja hän oli 10 km:n hiihdossa kolmas. Miesten viestijoukkue (Kirvesniemi, Myllylä, Repo ja Isometsä) oli kolmas. Ramsaun MM-kisoissa 1999 Myllylä voitti miesten 10 km:n hiihdon ja oli takaa-ajossa toinen. Myllylä voitti sekä 30 km:n että 50 km:n maailmanmestaruuden. Ramsaussa nostettiin esiin suomalaisten käyttämä bussi, joka oli kisojen jälkeen silminnäkijöiden mukaan kuin teurastamo. Tippaa annettiin ja otettiin, mutta käryämiset jäivät toiseen kertaan. Kansainvälinen katastrofi Lahden MM-kisoissa 2001 dopingista kiinni jäivät Mika Myllylä, Jari Isometsä, Harri Kirvesniemi, Janne Immonen, Virpi Kuitunen ja Milla Jauho. Kirjassa ?Karpaasien käry? kerrotaan myös saunasopimuksesta seuraavaa: ?Menimme poikien kanssa saunaan, ja vasta siellä alkoi juttu luistaa?. Jari sanoi pojille (Kirvesniemi ja Kyrö), että tässä tilanteessa vaihtoehtoja on tasan yksi. Minä otan vastuun koko tapahtuneesta. Asiaan ei sotketa ketään muuta, ei muita hiihtäjiä, ei valmentajia eikä liittoa, sanoi Isometsä. Kun päätös oli tehty, huoneeseen tuli hetken hiljaisuus. Sen jälkeen Kyrö sanoi, että jos näin on, niin liiton on tultava jotenkin asiassa vastaan. Hän ilmoitti hoitavansa asian liiton herrojen kanssa. Näin lausuttiin salaisen saunasopimuksen alkusanat. Tuo sopimus sai konkreettisen muodon illan ja yön aikana, ja seuraavana päivänä (18.2.2001) se tehtiin kirjalliseen muotoon. Sopimuksen vahvistivat allekirjoituksillaan Hiihtoliiton silloiset lajipäällikkö Antti Leppävuori ja päävalmentaja Kari-Pekka Kyrö. Sopimuksella taattiin Jari Isometsälle, että häntä ei jätetä dopingasiassa yksin. Siinä sovittiin talkoista, jotta Isometsä ei dopingista aiheutuvien taloudellisten menetysten vuoksi putoaisi tyhjän päälle. Saunasopimus on osa suomalaista hiihtohistoriaa."" Kirjan mukaan suomalaiset apteekit olivat sodan jäljillä piristeitä aineita täynnä. Pervitiiniä sai apteekista reseptillä, ja sitä mahdollisuutta moni kilpahiihtäjä käytti hyväkseen. Pervitiini tuli laittomaksi vuonna 1968, jolloin se luokiteltiin huumausaineeksi. Pervitiiniä löytyi Suomen hiihtomaajoukkueen kaapista vielä 1970-luvun alussa. Hiihtokuningas Eero Mäntyranta kärysi 16.1.1972 Vuokatin olympiakarsinnoissa amfetamiinin käytöstä. Mäntyranta sai liitolta vakavan varoituksen, mutta pääsi hiihtämään Sapporon olympialaisiin.Vuonna 1974 jääkiekon MM-kisoisssa Suomen maajoukkueen maalivahti Stig Wetzel jäi kiinni efedriinin käytöstä. Positiivista tulosta yritettiin selittää banaanien sekä PK-nimisen purukumin syönnillä. Wetzel kuitenkin itse totesi, ettei pidä banaaneista EM-kisat ilman mitaleja Kun suomalaiset jäivät Budabestin EM-kisossa ilman yleisurheilumitaleja, Suomen Urheiluliitto saneerasi koko toimintansa syksyllä 1966. Sisään tulivat mm. Tapani Ilkka, josta sittemmin tuli olympiakomitean puheenjohtaja, Seppo Nuuttila sekä Rolf Haikkola, Lasse Virenin valmentaja. Järjestelyn kummisetänä toimi Jukka Uunila. Suomalaisista kunnian ensimmäisenä hormoneja käyttäneenä urheilijana ottaa itselleen keihäänheittäjä Pauli Nevala, joka syötti saamiaan hormoneja ensiksi ajokoiralleen, ja kun se juoksi metsässä niin pirusti, Nevala tuumi pillereiden soveltuvan keihäänheittäjillekin. Toinen kultainen keihäänheittäjämme Jorma Kinnunen ei myöskään ole salannut hormonien käyttöä. ? Kun lyötiin kuuri päälle, ei ehtinyt öötä sanoa, kun pusero ei mahtunut päälle, sanoo Kinnunen. Kuuluisin hormonien käyttäjä on silti Kaarlo ?Kulta-Kalle? Kangasniemi, Meksikon olympiakisojen painonnoston olympiasankari vuonna 1968. Veridopingia onkin joskus puolustettu käytetyn urheilijan huonojen veriarvojen vuoksi. Juha Väätäinen piikitettiin ennen vuoden 1969 EM-kisoja huonojen veriarvojen vuoksi, tietää Musta Doping-kirja. Virenin vuosien kilpakumppanille ja varsinkin estejuoksijana kunnostautuneelle urheilukenttien väriläiskälle Mikko Ala-Leppilammelle tehtiin veritankkaus jo 1970-luvun alussa. Tekijänä oli Pekka Peltokallio. Suomalaiset urheilulääkärit pääsivät pikku hiljaa ulkomaisten virkaveljiensä tasalle tiedoissa. Ulkomaalaisista tutkimuksista esitelmöivät luennoillaan olympiajoukkueen lääkäri Risto Elovainio vuonna 1970 ja Pekka Peltokallio vuonna 1973. Samana vuonna valmentaja Seppo Nuuttila kehotti Urheilulehden haastattelussa hormoneja haluavien ottamaan yhteyttä lääkäriin. Kaksi kertaa keihäänheiton maailmanennätyksen 93,90 paiskannut keihäänheittäjä Hannu Siitonen on kertonut käyttäneensä hormoneja. Mihin veripussit katosivat? Vuonna 1974, tarkemmin 16. päivänä helmikuutta, Iisalmen aluesairaalasta katosi läheiseen Koljonvirran sairaalaan kolme veripussia neljän päivän aikana. Falunin MM-hiihdot alkoivat samana päivänä. Suomen hiihtojoukkue oli kisapaikalla, mutta Juhani Repo valmistautui 50 kilometrin hiihtoon kotonaan Kurenpolvessa, kymmenen kilometrin päässä Koljonvirrasta. Seuraavana vuonna Koljonvirralla tapahtui taas. Helmikuun 25. päivänä 1975 Iisalmen aluesairaalasta lähetettiin mielisairaalaan kaksi veripussia. Maaliskuun 5. päivä hiihdettiin Salpausselän 50 kilometriä ja Juhani Repo selviytyi kolmanneksi, tietää Musta Doping-kirja. Hormonit eivät olleet vain voimailulajien ongelma. Vuonna 1974 Kaarlo Kangasniemi antoi paljastavan haastattelun Viikko-Sanomille, avoimesti hän myönsi käyttäneensä kolme vuotta sveitsiläistä Diapolia ja suomalaista Anapolia. Vain kaksi vuotta aikaisemmin oli käyty Munchenin olympiakisat, joissa mm. Lasse Viren ja Pekka Vasala voittivat kuuluisat kultamitalinsa. Suomen tyttöjen hiihtomaajoukkueelle syötettiin vuonna 1973 kolmen kuukauden ajanpillereitä, joiden sisällöstä hiihtäjillä ei ollut tietoja. Vitamiinikuuriksi kutsutun projektin teki oudoksi se, että siitä ei saanut puhua kenellekään, ei edes valmentajille. Vuotta aikaisemmin Heikki Kantola ja Immo Kuutsa olivat ottaneet valmennusohjakset Hiihtoliitossa ja Esa Klingasta tehtiin yhdistetyn päällikkö. HX-hormoni Samana vuonna Herman Adlercreutz oli alkanut tutkia uuden ihmelääkkeen, HX-hormonin vaikutuksia. HX on ihmisen yleisin testoteroinin esiaste, se on lisämunuaisen erittämä dehydroepianrosteronisulfaatti. Mahdollistiko HX Suomen yleisurheilun ihmeen, kymmenen mitalia Rooman EM-kisoista 1974. Kiekonheiton Euroopan mestaruuden voitti alavieskalainen Pentti Kahma tuloksella 63,62. Keihäänheiton voitti Hannu Siitonen tuloksella 89,58. Naisten 3000 metrin Euroopan mestaruuden voitti Nina Holmen ja Mona-Lisa Pursiainen oli 200 metrillä kolmas. 400 metrin juoksussa Markku Kukkoaho oli neljäs ja Ossi Karttunen viides. 800 metrillä Markku Taskinen otti pronssimitalin. Rooman kisoissa nykyinen kansanedustaja Antti Kalliomäki oli seiväshypyssä neljäs. Professori Juhani Leppäluoto ja hänen apulaisensa Sakari Orava suunnittelivat useimpien juoksijoiden hormonilääkityksen. Suomen Olympiakomitea sijoitti yli 100 000 markkaa neljään hormonitutkimukseen. Sinivalkoisena ihmeenä todettakoon esimerkiksi Riitta Salinin juosseen kisoissa Euroopan mestariksi 400 metrin maailmanennätysajalla 50,14, joka on peräti 3,8 sekuntia parempi kuin hänen ennätyksensä vuotta aikaisemmin. Kuulantyöntäjä Reijo Ståhlberg kehittyi vuodessa 15 metrin työntäjästä 18 metrin ylittäjäksi. Vuonna 1974 hän työnsi 21.26 metriä. Montrealissa Lasse Viren voitti 10 000 metriä kompastellenkin ja yhtään suomalaista ei kärähtänyt testeissä. Vuoden 1977 Euroopan cupin kisoissa Markku Tuokko heitti kiekkoa SE-lukemat ja joutui dopingtestiin. Korkeushyppääjä Asko Pesonen ei tiennyt testeistä ja otti hormonitabletin vielä kilpailupäivän aamuna. Kolmas käryäjä oli Euroopan cupissa keihäänheittäjä Seppo Hovinen. 1980-luvun tapahtumia Moskovan olympialaiset vuonna 1980 olivat jälleen näyttö kansainvälisestä salailun ilmapiiristä. Kestävyysjuoksija Kaarlo Maaninka pääsi kuitenkin viime tingassa kisakoneeseen juoksemalla Kouvolassa 5000 metriä aikaan 13.25,0. Moskovassa hän piti yllä suomalaisten urheilumainetta ottamalla kaksi mitalia. Olympiavoittaja Arto Koiviston näytteestä Kajaanin Sm-hiihdoissa vuonna 1981 löytyi yskänlääkkeestä saatu hevosenannos efedriiniä. Vuotta myöhemmin Kurikan SM-kisoissa Pertti Teurajärvi pissasi pulloon prolitaani-nimistä piristettä sisältävän näytteen. Aki Karvonen hiihti Sarajevossa olympiahopeaa ja myönsi lopulta käyttäneensä veridopingia. Martti Vaino valmistautui olympiavuoteen marraskuussa 1983 juoksemalla Palermossa. Sisilialainen apteekki sai mestarijuoksijasta asiakaan. Huhtikuun 14. päivänä 1984 Martti Vainio saapui suoraan vuoristoleiriltä Rotterdamin maratonille. Kisa meni hyvin. Vainio oli kovassa seurassa kolmas. Maratonin yhteydessä tehtiin doping-testi. Suomen Urheiluliiton valmennuspäällikkö Antti Lanamäki sai toukokuun alussa yllättävän tiedon Yhtyneistä laboratoriosta. Kirjeessä todettiin, että piristetestit olivat puhtaat, mutta Vainion näytteestä oli löydetty metanolon-nimistä anabolista steroidia. Lanamäki päätti salata käryn, josta tiesi lisäksi päävalmentaja Timo Vuorimaa. Kesäkuun 28. päivänä Martti Vainio juoksi Oslossa 5000 metrin Suomen ennätykseksi 13.12,82. Heinäkuun 10. päivänä Martti Vainio otti toisen Palermosta hankkimansa ampullin, vajaata kuukautta myöhemmin, elokuun 6.päivänä hän juoksi Los Angelesin olympiakisojen 10 000 metrillä hopealle. Radioamatööri onnistui nappamaan Tiina Lillakin puhelun, jos hän pelkäsi jäävänsä kiinni dopingtestissä. Keihäänheittäjä Arto Härkönen jäi kiinni rattijuoppoudesta. Hän kertoi poliisille korkeiden promillearvojen johtuvan päällä olevasta anabolisten steroidien kuurista.

[Ei aihetta]Perjantai 20.06.2008 04:35

kesäkuu-07
> kesäkuu-08
>tammikuu-10

96.6kg
88.2kg
84.1kg

päivä 2.Perjantai 12.10.2007 02:14

eli eilen oli päivä 1. (keskiviikko 10.10) ... tähän asti on mennyt aivan loistavasti.! ääniä ei ole kuulunut, eikä myöskään harhanäkyjä (ynnämuita)... palaan asiaan tuonnempana....

[Ei aihetta]Lauantai 28.07.2007 17:24

94.9

[Ei aihetta]Sunnuntai 08.07.2007 02:08

95.8

[Ei aihetta]Maanantai 11.06.2007 04:34

96.9

[Ei aihetta]Torstai 07.06.2007 20:38

96.6
« Uudemmat - Vanhemmat »