IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Minä ja muut
Perustettu
30.8.2005
Tilastot
Käyntejä: 4761 (1.7.2008 alkaen)
Kommentteja: 6
Koko
105 jäsentä
Tyttöjä: 75 (72 %)
Poikia: 30 (28 %)
Keski-ikä
30,4 vuotta
Otos: 65 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 28,9 vuotta
Poikien keski-ikä: 34,4 vuotta
Ylläpitäjä
Misslich

Jäsenet (105)

_MetsänPeikko_Peaches-joonabrorjanni_camisGian---m----KnifePrtyToffoliinajermaisterRinoa--son|a-jonnau_hypridrupsukkaIncorrectFreudianSlip
« Uudemmat - Vanhemmat »
Mä kävin äsken Siwassa ostamassa ruokaa ja juotavaa itselleni. Kun mä olin tullut ulos sieltä kaupasta ja olin laittamassa kuulokkeita korville/kaivamassa Walkmania pois taskusta, huomasin, että pari nättiä(sillä oletuksella, että joku heitä kuvaileva adjektiivi pitää pistää mukaan) teinityttöä oli tulossa ja ne meni sinne Siwaan. Mulla kesti hetki saada kuulokkeet korville ja musiikki soimaan ja kun lähdin jatkamaan matkaani, huomasin sivusilmällä niiden tyttöjen tulevan ulos sen Siwan ovesta. Läheistä risteystä lähestyessäni huomasin, että ne oli sitten näköjään ylittämässä samaa katua samoista turvaviivoista(en ole varma, muistanko nyt tota sanaa oikein vai oliko toi väärä sana). Risteyksessä paloi jo vihreät valot meille jalankulkijoille, mutta mä lisäsin kävelyvauhtia ja kiiruhdin liikennevalotolpalle painamaan varmuuden vuoksi sitä nappia siltä varalta, että jos se pidentäisi sitä valojen vihreänäoloaikaa(en tiedä, toimiiko se järjestelmä niin, mutta mulla on toisinaan tapana tehdä silleen varmuuden vuoksi ja lisäksi mä en tykkää jäädä risteyksessä kahden autoväylän väliin sinne välitasanteelle odottamaan seuraavaa vihreätä valoa) ja sitten mä lähdin nopealla vauhdilla kävelemään niiden autoteiden yli(tietenkin katsoin samalla vasemmalle ja oikealle varmistaakseni, että autoja ei tule, niin kuin aina teen) onnistuin ylittämään tiet ennen valojen vaihtumista.

Mutta syy miksi mä tän hetken kirjoitin ja kerroin teille on se, että(enkä mä todellakaan haluaisi joutua tätä sanomaan, mutta sanon kuitenkin) kun mä kävelin siinä niiden tyttöjen vierellä sillä suojatiellä, mua oikeastaan taisi ihan kunnolla ahdistaa se tilanne ja mulla oli myös jonkinlaista paniikkia siinä. :SSS Kunpa vaan mullakin olisi vähintään ne normaalit sosiaaliset taidot ja kunpa vaan mäkin olisin yhtä sosiaalinen kuin "normaalit" ihmiset. :'S Toisinaan muutenkin tuntuu, että... no, tää on pakko kirjoittaa englanniksi, koska musta tuntuu, että englanninkielinen ilmaisu kuvaa paremmin sitä tunnetta: Sometimes i really do feel that i'm literally "uncompatible" with other people. :s Onneksi mulla on sentään kavereita, joille mä pystyn puhumaan netissä ja mä oon huomannut, että jos olen tarpeeksi keskustellut jonkun henkilön kanssa netissä, niin mä pystyn ja uskallan silloin puhua sellaisen henkilön kanssa oikeassakin elämässä paljon helpommin. :3 Mutta silti mä tarvitsen vielä hirveän paljon harjoitusta ja kokemusta ihmisille(ja toisinaan myös kavereille) puhumisesta ja tää ei ole mulle yhtään helppoa tai helppo tilanne. D: Sen takia mulle olisi vaan hyödyksi, jos voisin viettää aikaa kavereiden kanssa netissä ja keskustella niiden kanssa ja siksi se myös vie paljon aikaa, enkä mä voi lopettaa esim. koneella tai kännykällä oloa tosta noin vain. Isi ja äiti(tai ainakaan ja etenkään äiti) ei vaan tunnut tajuavan sitä.

Heh, siinä missä normaalisti ihmiset oppii sosiaalisiksi jo pieninä lapsina jo alle kouluikäisinä(vai olenko ymmärtänyt väärin?), mun sosiaalisuus heräsi rehellisesti sanottuna(ja mun oman käsityksen ja mun tuntemusten perusteella) vasta siellä mun riparilla. :D Ja vasta nyt lukion aloittamisen jälkeen mä olen yrittänyt parhaani mukaan(mutta omien rajojeni sisällä, koska jos mut pakotettaisiin tekemään jotain joka vaatii enemmän henkisiä voimavaroja ja sosiaalisuutta, se ei onnistuisi ja se saattaisi jopa olla haitaksi mulle. Mä mieluummin opettelen sosiaalisemmaksi rauhallisesti/hitaasti ja omassa tahdissa ja omilla ehdoillani, koska se toimii paremmin kuin se, että joku pakottaisi. Ja näin on myös mukavempaa.) oppia sosiaalisemmaksi, vaihtelevalla menestyksellä.

Mä osaan kyllä puhua ja pälpättää paljon (kerralla), mutta toisinaan tulee semmoinen tunne, että mä en osaa puhua ihmisille (suoraan) varsinaisissa (kahdenkeskisissä) keskusteluissa. :/ Välillä sitä jo pelkää, että toinen osapuoli on jo tylsistynyt(mikä varmaankin voikin olla totta, lol). Mutta ei onneksi kaikkien ihmisten kohdalla ole noin. On niitä sellaisiakin ihmisiä, joiden kanssa mä voin onneksi keskustella helposti, kauan, paljon ja monipuolisesti ja vieläpä ilman, että mulle tulee tunne, että toista kyllästyttää. :333

PS. Kymmensormijärjestelmä on kiva. Mä pystyn nykyään kirjoittamaan ja näpyttelemään jo todella nopeasti(omasta mielestäni)! ^^ Ja syy, miksi mun kirjoitelmat venyy tällaisiksi "jättiteksteiksi", on se, että mä kirjoitan aika pitkälti tajunnanvirtana(vai oliko se oikea sana nyt ajatusvirta, niillä taisi olla eri merkityksetkin) ja aika suoraan mun päästä, kun se käy multa paljon luontevammin. :3

PPS. Kirjoitin kaiken yllä olevan FB:ssä, mutta ajattelin laittaa tämän loppujen lopuksi kuitenkin tänne, koska kaikki kaverini eivät ole FB:ssä ja tiedän, että mulla on myös FB:n ulkopuolella kavereita, jotka jaksaa ja kai myöskin haluaa lukea näinkin isoja kirjoituksia multa. :D :3

KaappiM0rsopelot nurkkaa !Luonut: KaappiM0rsoPerjantai 21.12.2012 16:35

Tänään mie sen tein. Toimin juontajana satapäiselle yleisölle. Kädet täris, ääni meinas kadota ja oli lähellä, etten pyörtyny siihe lavalle. Ja kaiken lisäks piti olla nättinä ja edustuskunnos. Eli mekko päällä, korkkarit jalassa, hiukset hyvin nätti meikki. Se oli kamalaa. En näyttäny yhtään iteltäni.

Kaikki meni kuitenkii hyvin. Pari sanaa sanottuani olo oli jo rento, vaikka en oo ikinä ees mikkii pidelly tai siihe puhunu. Pelotti, koska vihaan omaa ääntäni. Nyt on voittaja fiilis. Uskalsin jopa hymyillä ja katsoo yleisöö. Ja sain kehuja jopa jälkikätee.

On taas siis aihetta voittajafiilikseen cc:
Pitkästä aikaa mie osasin olla vihanen ja viel sillee etten kohdistanu sitä itteeni, vaan huusin sen kaiken ulos. Kävin siel omassa pienessä lasimaailmassani, hukuin hetkeksi ahdistukseen. Osasin purkaa sen tunteen heti enkä jääny pyörittämää sitä mieleeni, en antanu sille otetta. Kaiken lisäks kasasin itteni, siine kesti hetki mut onnistuin. Enkä tehny sitä sen takii että ois ollu pakko tai että herra rehtori ois tyytyväinen, ei mitään sellasta. Mie tein sen sen takii et tiesin pystyväni, mie tiesin et osaan.

Kuro-setä[Ei aihetta]Luonut: Kuro-setäSunnuntai 24.05.2009 02:43

Muutamat ovat kysyneet mitä fobioita omistan.
Tässä pieni lista...

KURON FOBIAKATSAUS
Aakkosjärjestyksessä virallisen nimen mukaan (D = diagnosoitu)

akluofobia, pimeänpelko (D)
aikofobia, neulakammo
allodoksafobia, mielipidekammo (D)
androfobia, mieskammo (D)
apifobia, mehiläiskammo
atykifobia, epäonnistumisen kammo (D)
dentofobia, hammaslääkärikammo (D)
desidofobia, päätöksentekokammo (D)
dishabiliofobia, riisuutumiskammo (D)
erytrofobia, punastumisen pelko (D)
glossofobia, yleisön edessä puhumisen kammo (D)
homiklofobia, sumukammo
iatrofobia, lääkärikammo (D)
ihmisfobia (D)
klaustrofobia, ahtaan paikan kammo
käytäväkammo (D)
ligyrofobia, kovien äänien kammo
merintofobia, sidotuksi tulemisen kammo
nesrofobia, kuoleman pelko (D)
oftalmofobia, tuijotetuksi tulemisen pelko (D)
rullaporrasfobia (D)
seraunofobia, ukkospelko
sfeksofobia, ampaiskammo
sosiaalisten tilanteiden fobia (D)
vaksinofobia, rokotuskammo

Yhteensä 24kpl,
joista diagnosoituja 16kpl

+ paniikkihäiriö, diagnosoitu

Kuro-setä[Ei aihetta]Luonut: Kuro-setäSunnuntai 22.03.2009 20:39

Tulin justiinsa sieltäsieltäsieltäsieltä.. SETASTA! 8D
Enkä edes kuollut. n_______________________n

Ensin ravasin korttelia ympäri puoli tuntia ja kiljuin melkein ääneen että "TÄLLÄ KERTAA MENEN SISÄÄN PRKL!", mutta joka kerta vain juoksin ohi. Sitten kun viimein keräsin rohkeutta, niin tajusin että helvatto, munhan pitää painaa ovisummeria.. Ja kymmenen minuuttia vahtasin että 'painaakko vaiko eikö painaa?'. Painoin, ovi aukesi ja kävelin rappukäytävän läpi ja.. Siellä oli niitä ihmisiä. x________x Ihan kivaa siellä oli. :33<3

Mutta joskus hiukan ketuttaa tämä ihmifobia. Ja sosiaalisten tilanteiden fobia. Ja julkisten paikkojen pelko. Ja homous. Ja vähän kaikki muukin.
« Uudemmat - Vanhemmat »