IRC-Galleria

Päätin tuossa lähteä paikalliseen maailmanlopun ravintolaan yhdelle. Ulkona oli jo pikku pakkasta joten päätin pitkästä aikaa pukea manttelin, sitä en olekaan käyttänyt sitten viime kevään satunnaisia kuvaushetkiä lukuunottamatta.
Maria pohti kuvien merkitystä blogeissa, joten piristänpä tämänpäiväistä tekstiä lähtiessä ottamallani kuvalla!


Matkalla osui soittimeen soimaan Kom-Teatterin veisu Kolme pikku miestä, ja ajauduin pohtimaan yhtä tarinamaailmaani josta en ole vielä aloittanut kirjoittamaan. Se sijoittuisi kuvitteelliseen 1800-luvun eurooppaa muistuttavaan valtioon jossa vuosia kestänyt sota pitää teollisuuden rattaat pyörimässä. Päähenkilömme on köyhä työläinen, tavallisista tavallisin mattimeikäläinen jonka elo on loputonta raatamista. :( (lupaan olla tekemättä hänestä hullua murhaajaa. tai yritän ainakin.)
Mutta se maailma vaatii vielä kypsyttelyä ennen kuin voin alkaa kirjoittamaan. Tällä välin voisinkin taas pureutua liian pitkään tauolla olleeseen Ufouria-sarjikseeni, johon myös sekoitan työläisromantiikkaa. :)

Noh, baariin pääsin sitten lopulta ja päätin tilata vanhaa kunnon negritaa.
"Mitäh?" huusi isäntä musiikin yli.
"Sanoin että negritaa!"
"Tequilaa? Ok!"
"Ei kun.. no joo"

Ehdinpä sitten juuri istahtaa pöytään kun joku humalainen ukko horjui luokseni. Huutaen käyty keskustelu meni suunnilleen näin:
"Ooksää joku ryssä vai?"
"En."
"No miksi pukeudut noin?"
"Koska se on lämmin talvella. Sitä paitsi tämä on saksalainen."
"Ai että heil hitler?"
"pläts" sanoi kämmeneni ja naamani. "Voi hyvä jeesus ei. Se on VAATE, ei politiikkaa." Sitten siemaisin pitkän kulauksen tequilaani ja tuijotin samalla ukkoa ilmeenkään värähtämättä. ò___ó Toivoin eleeni viestivän "olen ihan tosi karski, että äläs ryttyile."
Tuijotettiin siinä toisiamme hetki, ja sitten ukko sanoi jotain "ei mitään, se on hyvä", kättelimme ja hän lähti omaan pöytäänsä.Vasta jälkeenpäin tietysti tuli mieleen iskeviä kommentteja mitä olisi pitänyt sanoa, esim osoittaa Piraattipuolueen logoa laukussani ja sanoa "TÄMÄ on politiikkaa!" Se olisi varmasti vienyt keskustelun hauskaan suuntaan.
Tapani mukaan vainoharhauduin tästä tilanteesta, ja yhtäkkiä kaikki asiakkaat tuntuivat vilkuilevan minua uhkaavasti murha mielessään. Melkein-valmiina-ninjana saattaisin juuri ja juuri pärjätä vahvasti humaltuneelle papalle, vaan ainoastaan lievästi humaltunut nuorukainen sen sijaan heittelisi minua pitkin seiniä. Niinpä hulautinkin lasini nopeasti tyhjäksi ja suuntasin kohti ulko-ovea, sillä välin kun arvioni mukaan vaarallisin vihollinen lauloi karaokea. Laulu oli minulle tuntematon, mutta uskon sanojen menneen suunnilleen näin:

Ehkä. Toisaalta se saattoi olla joku englanninkielinen iskelmäkin, mutta olen varma että hän olisi halunnut laulaa noin.
Varmuuden vuoksi hipsin heti ovesta päästyäni pimeään metsään. Hyvä puoli Laukaan baareissa: kaikkien lähellä on pimeää metsää tai kujia joille kadota.
Katsokaas hyvät kansalaiset, jos joku pahantahtoinen julmuri ajaa teitä takaa, älkää helkkarissa menkö valoisalle kadulle jossa vainoaja näkee teidät selvästi, varsinkaan jos tällä on pyssy. Paljon viisaampaa on paeta johonkin pimeään paikkaan. Tavalliset ihmiset, erityisesti humalaiset näkevät huonosti pimeässä, ja pakenevalla on tässä tapauksessa etu puolellaan. Ainakin kunhan vainolaisenne ei ole ninja, terminaattori, halpiskauhuleffojen murhaaja, kissanainen tai pimeänäkölaitteella varustettu erikoisryhmän jäsen. Yllättyisitte miten usein nuo mainitut tyypit jahtaavat minua, joskus kaikki yhtä aikaa. Ehkä tarinoin siitä joskus.

No, vainoharhailuni oli kuitenkin turhaa sillä kukaan ei lähtenyt perääni. Tiedän tämän koska jäin vähäksi aikaa väijymään pimeään itseluottamukseni hypättyä yhtäkkiä huippuunsa tequilan takia. Käppäilin siitä sitten rauhallisesti kotia kohti ihan iloisena ettei mennyt rahaa kuin yhden paukun verran. Postin autot siellä jo huristelivat jakaen aamun ensimmäisiä sanomalehtiä. Kävi nopeasti mielessäni kysyä kyytiä kotiin kun auto olisi siihen suuntaan menossa, mutta sitten tulin ajatelleeksi että humalaiset yrittävät varmasti usein liftata postin kyytiin ja se mahtaa olla tosi ärsyttävää heistä, joten en kehdannut.

Kotona muistin tsekata postilaatikon, ja perhana, siellähän oli uusi peli xboxille: Jade Empire! Jos olisin muistanut hakea postin jo päivällä, en olisi lähtenyt ulos koko iltana.
"Taistelutaitojen mestarin asemassa voit valita, palautatko tämän muinaisen maan entiseen loistoonsa vai murskaatko sen kantapääsi alle!" No arvatkaapas. :)

Nyt voisi kokkailla jotain pientä syötävää ja sitten laittaa peli pyörimään. Tässä teille vielä Kom-Teatterin mainio tulkinta partisaanimarssista:

Vihaan krapulaa. Mutta sen siitä saa kun viettää yön.... maailmanlopun ravintolassa!

Ihmisillä on hassu taipumus pykätä kuppiloita maailman reunalle ja sen kaltaisiin paikkoihin. Ottaen huomioon maailman ryppyisen luonteen näitä reunoja on vähän joka paikassa, ja niin on ravintoloitakin. Quatermass
Istuimme nahkasohvalla, lasissa halpaa rommia, iskelmät soivat, jutellen hämäräperäisille kulkijoille oudoista maailmankolkista. Kuunnellen heidän tarinoitaan.

Taisinpa innostua karaokea laulamaan jossain vaiheessa. Volga, se oli kestosuosikki eräässä toisessa maailmanlopun ravintolassa jossa muinoin työskentelin. Lähes joka ilta se laulettiin ainakin kerran.
Oma suoritukseni oli varsin perseestä, johtuen ehkä liian vähäisestä määrästä alkoholia.
Muutamaa rommia ja yhtä giniä myöhemmin lauloin Sheikki Ali Hassanin, tämä kuulosti paljon paremmalta ainakin omissa korvissani. Tuntui tuo yleisökin tykkäävän enemmän.

Tunnelma oli katossa aina loppuun asti, jolloin maailma taas tuttuun tapaan räjähti. Täytyi kiittää isäntää ihan kädestä pitäen hienosta illasta.

Erinäisten mutkien kautta olin lopulta kotona aamuyhdeksältä.. ja aloin taas hämärästi tajuamaan miksi en ole niin pitkään aikaan käynyt baareissa: krapula