IRC-Galleria

Tiedot

Luokittelu
Musiikki
Perustettu
Ennen yhteisöajanlaskun alkua
Tilastot
Käyntejä: 12 521 (1.7.2008 alkaen)
Kommentteja: 4
Koko
4944 jäsentä
Tyttöjä: 2059 (42 %)
Poikia: 2885 (58 %)
Sijoitus koon mukaan: 32
Keski-ikä
35,5 vuotta
Otos: 3575 jäsentä
Tyttöjen keski-ikä: 35,3 vuotta
Poikien keski-ikä: 35,6 vuotta
Ylläpitäjä
Bro

Jäsenet (4944)

GabriellaHevi-Arielsanto-sMackaivuriSporadiconeltzu-CuYoNelli25iidutski-Tsaaritarthejambalaya-unlimited-riinafsaketeusHanna-LottaSiina^^

Poltergeist--024Luonut: Poltergeist--Torstai 14.10.2010 17:59

Hyvin osasin kyllä alkaa
kunpa osaisin joskus lopettaa
miksi jatkaa matkaa joka johtaa
rumaan muotokuvaan
ihmisen irvikuvaan
kapisen rakin elämään
jämään josta käteen jää
plus miinus nolla

echelonA1Meren mutaanLuonut: echelonA1Perjantai 24.09.2010 22:12

Olen kadottanuut sieluni jonnekkin josta ei kukaan sitä löytää voi,se haudattuna on meren mutaan..

Dr_Horrible-Luonut: Dr_HorribleKeskiviikko 15.09.2010 18:59

Ja minä luovutan
luovutan
luovutan ja jään
viimein lepäämään
lepäämään
arkkuun viileään

-JCR-hmmLuonut: -JCR-Sunnuntai 13.06.2010 04:55

on se sitte kuitenki edellee kova bändi :D muistanutkaan et se oli niin hyvä.


Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä
jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman


Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä


Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen
väsyneenä jään lepäämään
katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin
Tyhjään pihaan
katselet ikkunasta
päivääsi vihaat
vaikka on aamu vasta

aamusta iltaan
on liian pitkä matka

tahtoisit luovuttaa
pää käskee: jatka


Mietin kuka olet
mitä teet työksesi
oletko kotiäiti
ja onko miehesi
juurtunut, mädäntynyt
sohvaan kii
samalla kun sinä
katoat haaveisiin

Kadonneet kiertävät kuuta karkuun
ja huomista, sen tuomista
suruista tai iloista eivät saa mitään
Aurinko palaa, se valaa
kaunista maatamme, ja saatamme
huomata kuinka sen mullasta itää
ei mitään!

Tuon tuulipuvun alla
on kauneus piilossa
sitä ulkoilutat
leikkipuistossa
kerran viikossa
tila-autolla kaupunkiin
tahtoisit eksyä
kauppakeskuksiin


Samalla raivolla
läpi vuorien
samoilla lauseilla
läpi vuosien

näin elämä yrittää
meitä lannistaa
jos mikään muutu ei, me
tänne katoamme

zipmunk[Ei aihetta]Luonut: zipmunkTiistai 23.03.2010 00:10

KOMMENTTI: Tipaton plokin lukeminen oli itselle silmiä avaava homma. Tyhmänä kun olen kuvitellut ja asiaa sen enempää ajattelematta, että rokkarin elämä on studiota ja keikkailua (mitä se varmasti myös on) vapaa-aika; viinaa, pubia, ryyppyporukoita, naisia, ja nopeita autoja tyyliin.... Ihmetellyt aina että kuinka nuo kuitenkin osaavat kirjoittaa tuollaisia biisejä, jotka kertovat usein ns. tavallisesta elämästä ja arjesta kun ne ei kuitenkaan siitä tiedä yhtään mitään, kun automaattinen olettamukseni oli tosiaan tuo edellä kuvaamani. Että näin en myytit murtuu, ja unelmat rock`n´roll unelmasta särkyy...

SINKKONEN: Rokkarikin käy paskalla, ei saatana.

HYNYNEN: Minä käyn verisellä paskalla.
Hukun tämän tien tyhjyyteen
keskelle korkeiden talojen
jotka kohoavat taivaisiin
koteina Jumalan kuvien

jotka joivat nuoruuden lähteestä
jotka rakensivat onnelan
mut eivät löytäneet ihmistä sieltä
löysivät pitkän, piinallisen kuoleman

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä

Tuntematonta maisemaa kuljen
teen matkaa toivoen
väsyneenä jään lepäämään
katveeseen Tuonelan koivujen

Sanoisit jotain, tekisit jotain
jotta herätä saisin
jotta Tuonen teiltä, sen vainioilta
saisin elämäni takaisin

Vierii kyynel, vierii toinen, vierii
silmistä vesi veden jälkeen
rinnoilta helmoille, helmoilta
joeksi ja joesta järveen
järvi syvä kuin synkin suru on
musta kuin yötaivas pimeä
Tuonelan koivut, lehdettömät
kuiskivat meidän kahden nimeä
Joku vaihtaa öisin lähikauppojemme nimiä,
äidit synnyttävät lapsia, joiden puhetta emme ymmärrä,
kuka hiippailee pois Suomi-neidon aitan liepeiltä,
neidon jonka kupeet huokuvat, nyt, ikuista kylmyyttä.
Ja sen mies, Jussi, seisoo yksin suon laidalla,
on kuokka pudonnut, räkä valuu hikisellä poskella.
Eikä mies tiedä mitä tehdä, mihin mennä nyt,
on sillä kylmä, kylmä kuten sisälläni on.

Chorus:
Mutta minä olen ja elän ja hengitän,
yhtä suurta jumalaa, Elämänhalua.
Sen temppeleinä toimivat kapakat, ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot.

Katson ulos ikkunasta, en näe iloa täällä.
Levinneitä hiekkalaatikoita, räkäisiä lähikapakoita.
Joista yksinhuoltajat raahaavat yhden yön Toivojaan,
jotka poistuvat aamulla, ennen kuin lapset heräävät.
Anna minulle kätesi, anna lupaus huomisesta,
lupaa etten yksin jää tähän kylmään elämään.
Tähän päivään, jossa kaikuvat patsaiden jylhät äänet,
jossa syntynyt kulkee kuolleena etsien hautapaikkaansa.

Chorus

Niin kaunis on kuunsirppi,
niin raikas on syksyn sateen jälkeinen tuoksu!

Kuka täällä komentaa? Ketä täällä totellaan?
Kahta suurta jumalaa, Ahneutta ja Rahaa,
joiden temppeleinä toimivat pörssit ja ilotalot,
markkinat, marketit, kaupunkien värivalot. (2x)

Chorus

zipmunkKTKTKTKTKTKTKTKTKTKTKTKTKTLuonut: zipmunkSunnuntai 31.01.2010 17:27

Taas kaivan hautaa iloilleni
vedän hirteen suruni
ei mitään tunteita
ei mitään heikkouksia

Aikani katson kuinka
kärpänen tekee luonnollista kuolemaa
jaksa en odottaa
tahdon sen musertaa

CHORUS:
Mietin miksi päässäni joka aamunkoi
kuolinkellot soi, kuolinkellot soi
mietin mikä vaivaa kun en päättää voi
rakastaa vai ei rakasta


Vaan vielä miehen sydän lyö
hakkaa se koditon
vaikka on lyöty tainnoksiin se onneton

Mietin kuinka ottamatta olla
voisin
lääkettä jota tyrkytän
itselleni, pääni sillä myrkytän

CHORUS


On kaunis kukka kuollut se on
haudattu kallioiden alle
hornan syöverin pohjan alle

CHORUS (x2)