IRC-Galleria

Tai eivät ota kuuleviin korviinsa..

Oon ny ollu koko kesän tääl maalla vanhempien luona. Ja kissoja iha hirveesti kävelee vapaana taas D:

Yksiki loikoili hyvin onnellisen näkösenä jalkapallokentällä.. autuaan tietämättömänä mitä tulee joskus vastaan. Kun tulee kuura...

Mökille jätetty



Tuijotti ovea pieni kissa,
oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi onhan jo pimeää! On nälkä ja jano,
unikin jo, minua paleltaa!
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti on jo kurassa maa!


Ovi aukeni silloin kun mansikat tuoksui
säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.


Nyt pysyy ovi suljettuna nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäänyt pisara poskelleen ja silmät sujlettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.
Vain yksi ovi armahti hyljätyn pääsi lämpöön ja valohon.

Nyt kissojen taivaassa hyljätty siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan mikä parempi olla vois.
Via Dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä SINÄ puhtain sydämin.

Älä ota tänäkään vuonna kesäkissaa, se ei selviä talvesta!

"Meillä oli ihanaa kesä oli suloinen, sua haaveita täynnä rakastin, sinä olit minun ihminen. Sä pidit mua kuin kesäkissaa, hetken pienen lyhyen syksy saapui lehdet lensi, sade täytti sydämen, mä olin sulle kesäkissa leikkikalun kaltainen halpahuvi enkä mitään jälkeen sen

Sua viikkoja vielä odotin, mitään sinusta mä kuullut en, sä lähdit vain sen kuulla sain, mä muilta vain jotka tiesi tunteistain"

http://pelastetaankissat24.com/index.php?option=com_content&task=view&id=38&Itemid=46

Lukekaa linkkiin kerättyjä ihmisten jättämiä "annetaan kissa hyvään kotiin" ilmotuksia. Mitä jotkut ihmiset oikeen funtsii tuolla nupissaan, kun ne hamstraa noita eläimiä?

lintsiiiii sanoo:
pitäähä hei kesäkireet teinit hommaa ;)

Hylätyn viimeinen kuiskaus

Syksyn kauneimmat lehdet putoavat hitaasti.
Raskaasti, säälien pimeyttä pelkääviä.
Yksi seuraa katseellaan värien sadetta
ja pyydystää mielessään kesän kauneinta perhosta.

Ensilumi sataa maahan sinä yönä.
Raskaasti, säälien kylmässä kärsiviä.
Yksi seuraa katseellaan jäätyneitä kukkia
ja pyydystää mielessään lihavimpia kärpäsiä.

Pakkaslumi peittää alleen kaiken elävän.
Raskaasti, säälien ulos hylättyjä.
Yksi katse ei enää seuraa muutosta
ei jaksa enää muistaa kesän kauneutta.

Ja ennen kuin kylmin hetki talven koskettaa
Ennen kuin jokavuotinen lumimyrsky saavuttaa.
Voit kuulla hylätyn viimeisen kuiskauksen:
"Minä odotin, miksi en ollut rakkautesi arvoinen?">

Joka vuosi sadat kesäkissat odottavat rakkaimpiansa niitä hakemaan. Odottaen, luottaen omistajansa sanaan. Ja valitettavan moni niistä odottaa turhaan, eikä enää koskaan saa jahdata kesän kauneinta perhosta tai lihavinta kärpästä. Kaikille kesäkissaenkeleille, niille menneille ja kaikille tuleville.
Ihmisen piittaamattomuus on niin surullista

ne on kasvaneet hurjasti ja rupiavat pikkuhiljaa katseleen maailmaa omin silmin :)
jampurasta on tullut niin hellyydenkipeä, aivan kuin eri kissa<sydän>

Kissa pieni pehmoinen, kovin on nyt viluinen.
Syksyn viima puhaltaa, puista lehdet putoaa.
Oli kesä onnen aikaa, ilma lämmin ja nauru raikaa.
Vaan nyt on kissa pikkuinen, hylätty ja viluinen.
Joka paikkaa paleltaa, kauheasti pelottaa.
Perhe sen on lähtenyt, yksin kissan jättänyt.
Kissa raukka hämillään, yksin sekä nälissään.
Rappusille käpertyy, ja ilta alkaa hämärtyy.
Yöllä tulee pimeää, entistäkin kylmempää.
Kissa pieni poloinen, peloissaan ja itkuinen.
Luottaa, toivoo, odottaa, että ovi aukeaa.
Aamu tulee kalpea, sumuinen ja kolea.
Aurinkokin nousee jo, päivä jälleen alkanut.
Mutta kissa pienoinen, nähnyt sitä koskaan ei.
Turhaan kissa odotti, toivoi sekä rakasti.
On pieni sydän jäätynyt, ja sielu ylös lentänyt.
Nyt on kissa suloinen, enkelinä taivaiden.
On toive sillä kaunoinen,
et joka kissa pikkuinen, kodin saisi lämpöisen,
eikä jäisi jäätymään, yksin ulos kylmissään.

- Laura Mäkinen -

Kaikki kopioivat omaan päiväkirjaan !

Tuijotti ovea pieni kissa, oli aivan hädissään.
Minä se täällä, avatkaa ovi, onhan jo pimeää.
On nälkä ja jano, unikin jo, minua paleltaa.
Tuo metsäkin huokuu pelottavasti, on jo kuurassa maa.
Ovi aukeni silloin, kun mansikat tuoksui, säteili taivas ja maa.
Ilo kaikui kallion kupeelta, sirkat soitteli viuluaan.
Aurinko hitsasi ahjossaan, lintujen kuoro soi.
Kelli kissa nurmella selällään ja onnen maljasta joi.

Nyt pysyy ovi suljettuna, nukkuu portailla vainaja.
Sillä jäätynyt pisara poskellaan ja silmät suljettuna.
Se pisara hyljätyn kyynel on, se itkunsa itkenyt on.

Vain yksi ovi armahti hyljätyn, pääsi lämpöön ja valohon.
Nyt kissojen taivaassa hyljätty, siellä kyynel on pyyhitty pois.
Saa nukkua helmassa armahtajan, mikä parempi olla vois.

Via dolorosa oli viimeinen polku kesäisen lemmikin.
Muistele lähditkö mökiltä Sinä puhtain sydämin