IRC-Galleria

Ja niin päätit pukeutua tähtipölyyn ja synnyttää myrskyisässä kohdussasi elämän siemeniä, soluja

tämä on ylistyslauluni sinulle, äitini maa

ja aloin imeä

rintasi ovat kuin korkeimmat vuorennyppylät lumipeitteineen

ihosi pehmeä kuin rehevin multa, jossa
kaikella on tilansa kasvaa

ja genitaalichakrasi ottaa vastaan
kuihtuneimmankin siemenen,
saattaakseen sen kauneimpaan kukkaansa

mutta päättömältä tunnut, vaikka niin hienovaraiselta
tuntuu kaaoksen leikki
kun kaikki on

temmeltävät hiukkaset, kosmisella aallonharjalla

käsinkosketeltava on kauneutesi, vaikka
kuulen, haistan, tunnen, näen ja maistan
vain murto-osan olemisesi
taianomaisuudesta

salaisuuksia kun tunnut viljelevän sisälläsi,
lokeroiden oman osansa niistä
kaikkeen olevaan
juuri niin kuin oletaan -
mysteerissä kuiskauksesi mahdollisuuksista kuuluvat

äänesi resonoi lukemattomilla muodoilla
lintujen lauluissa, järistyksissä maan
ja ukkosessa joka tuhkasta metsän uudistaa

luo liekkien tanssi kasvualustaa

voimannäytteesi purkaa suoraan ytimestäsi
kuoresi alla vellovan levottomuuden
ja tapasi liikkua, kuin laatat,
jotka luovat mantereita ja säröjä hataraan pintaan

kaikkialla olee, ole ole olee

energiasi ammennat kaukaisesta valosta
joka myös valaisee kaiken hengittämään samassa tahdissa

sinun syleilyssäsi olla, äidin hoivassa
äidin, jonka voimavarat ovat valtavat

mutta äiti, sinäkään et ole yksin,
vaikka sinusta tuntuisi siltä itkiessäsi koskien kovimmat kuohut tai päästäessäsi valloilleen korkeimmat tsunamit

tähtiputkemme ovat löytäneet jo monta kaltaistasi, ja koko universumi vaikuttaa olevan kuin muovattu elämän synnyttämistä varten

se on kuin vettä vaan, kun alkaa vaan.

Eilen kävin keskustassa niin oli kaks mieleenpainuvaa juttua. Ekaks kävelin asematunnelissa iha normaalisti ja sit joku kiva täti pysähty ja sano ett "Katoin suo ja oot kyll ihanan värinen." Sanoin ilosena kiitos ja jatkoin hymyillen matkaa. 8) Vitsi ett tuli hyvä mieli. Sit menin pysäkille missä liukastu oikein soma tyttö, liikahdin vähän auttaakseni mutt tyttö kömmi ylös nii urhoollisena etten auttanutkaan. Nyt kyllä harmittaa. Kysyin tietenkin ei kai sattunut, kuulemma oli eka kerta tänää =D Hassusti vastattu, mutt hän puhu vähä huonoo suomee. Ja kohtalon ivaa tytön jälkeen kaasutti paikalle hiekoitusrekka, mutta ei ne kivet siltikä siihen kohtaan mennyt, mutt silti huvitti. =DNo sitte huomasin kuinka kamalat silmäpussit mulla oli ! Aika kamalaa tottatosiaa, siniset silmäpussit jeejee. Elikkkäs korjattavaksi unirytmi...

Epärehellisyydestä sellasta että PERKELE MÄ VIHAAN SITÄ ! Sit ku itse olen huomattavasti rehellisempi ku keskivertoihminen. No tietenki automaattisesti oletan ett miks mulle valeheltais ? MIKSI?! No itsekkyydestä tietenki, ja sitähä kaikilla riittää. Kiva hienoa kiitos. No valhe syntyy siitä ku häpeää sitä asiaa tms. Onhan niitä syitä useita mutt en hyväksy. Ellei asia ole oikeasti semmone ettei se kuulu toiselle mutt voishan siihen sanoa etten kerro... Jos ei kerran kuulu? Nytkin yks tapaus ett yks "kaveri" valehteli yhest asiast pari kk lisäs aina uusia valheita, sinisilmäsenä epäilin vilppiä mutt annoin asian olla, nyt meni hermot. Sillä ei ollut enää muuta mahollisuutta ku myöntää valheet, muttei silti ole korjannut tilannetta. Olen kuukausia yrittänyt saada omiani takas. Itseasiassa tämä ihminen on ikävä kyllä silmissäni muuttunut varkaaksi. =( Ja minusta tuo on tosi pahasti sanottu että onnea vaan matkaan.
Miksi ihmeessä toisen hyvää luonnetta käytetään hyväksi? Ei arvosteta että on puhdasmielinen ihminen elämässä? Ärsyttää ihmiset jotka ottavat vain vastaan, mutteivat jaa mitään. Musta tuntuu ettei mitään saa takasin. Monet on neuvonutkin että Heini ole itsekkäämpi. Kuinka monelle teistä niin on sanottu?

Tämä on hurjinta luopumisprosessia mitä nyt elän.
Tähän on tultu, tästä ei voi perääntyä, tämä on elettävä, sydämellä, täysillä. <3
Tätä toivoin ja pyysin. Nyt, tässä, se minulle annetaan.

Kiitollisuus. <3 <3 :) Luottamus.


" Leave your fears behind you
they can´t hide anywhere
Leave your sons with the smile
and then do it again
Leave your friendship like a seed
it will explode
Leave your words like a jewellers
they will remember you, shining

Leave your soul everywhere you are
it will Thank You

Leave all generously
You come to life

Leave more if you can
there is more and more to understand. "

- Leave it all - Mohicans Chapter 2 -

..kulta ruttuturpa on taas liikenteessä<3

Ei se kauniina oo nyt, mutta se kulkee taas.<3
Kun saan ittestäni irti, niin pakkelit pintaan vaan. :>

Kiitos pojat!<3
En tiedä miten kiittäisin teitä!<3

Eritoten Ville S., KIITOS!<3
Oli kyllä hauska osien haku reissu. ;DD
HAHAAHAHAHAAAHAHAHAHHHAAAH :P

Rakkausi:

Vau-au, ei menny kauaa
et violas kielten sointi tuotti
kyyneliä silkasta ilosta
se nuotti, sielunruokaa mulle
lämpimistä sanoistas
täältä tuulee rakkautta ilman rajoja

Jo tiiän, tää on aitoo
niin aitoo et vois olla jopa laitonta
kuin mustangi vapaana arolla laiduntaa
usva hälvenee ja laajenee mun tajunta

Mä tahdon täyttää sun pikarin
tehä vedestä viiniä, sen rakastamal hiffasin
jatkuvasti kiehuvaa lientä
kulaus siitä nostaa mut taivaalle liitämään
näin tässä mä istun ja kirjoitan siitä
miten kauniisti vettyvät silmäsi kiiltää
ku selkääsi sydämiä piirrän
en aina sanoja löydä miten voisinkaan kiittää
ja vaikka välillä pistää kuin neula tyynyä
ei siperian talvikaan sais hymyäni hyytymään
kun katselen kauneuttas suoraan silmiin
ja ikuistan lempeni rytmiin ja riimiin

Sä tyttö kaunoinen
tuut mun luokse salaisuuksines
oot arvoitus josta en
haluu koskaan saada tarpeeks
kun avaat arkkus sanaisen
kevätpuron solina virtaa läpi korvien
mun vibat meidän sielujen kohtaamisesta
on enemmän ku toivo unelmien toteutumisesta

Kun kaks kulkijaa
käsi kädessä vaeltaa
niin saattaa löytää maan
jossa on vaan sijaa rakkaudella
ei syytä valehdella
tai unelmoida varmemmasta
ei voi tietää mitä tuleman pitää
mut hetki hetkeltä sua tahdon enemmän
lisää, sinä ja minä, vau

Hetki hetkeltä, ikuistan lempeä
kuin jumalat kirjoitan sen tähtiin
harteilta painovoimaton lasti lähti
tuo puhdasta rakkautta sisältävä säkki

Jatkuva rakastuminen
on edellytys rakkauden säilymisen
pienet eleet, sanat ja tekeleet
pitää sen hengissä, meidät samas veneessä
tunnen kulkevani hevosenkengissä
onnen antimeni on siellä missä sinä
rakas, tanssitaan samassa tahdissa
niin tää on vasta alkusoitto meidän tarinan

Ajattelin että laittaisin taidettani nettiin, ja havahduin siihen että ajatuskin naurattaa.
Seuraa kysymys, jonka vastauksen tiedän jo:
Voiko olla, että mun taide on sellaisella tasolla jota ei voi aina kahlita paperille tai internettiin tai välttämättä mihinkään?

EHkä.

Tänään mä oon vieläkin kauniimpi.

Kiitän siitä juuri sinua.

Mutta vielä enemmän itseäni.

sinun sulonneisuutesi saa minut kysymään
oletko varmasti valmistettu tällä planeetalla.
katselen vuorotellen unelmaisemia ja sinua
enkä voi väittää näkeväni selvää eroa välillänsä.
kuka sinut loi?
jolla on aisteettista silmää ja nenää ja korvaa ja suuta ja sielu -
voi vittu mikä sielu.
hyvä huumorintaju valmistajalla.

jokin mun sisässä ällistyy tyttö sinä mitä ihmettä.
kun lokit paskantaa ja tulivuoret purkautuu
niin veden pintajännite rikkoutuu
mutta se ei ole juuri mitään sen rinnalla
että siinä hengität ja minä olen osa sitä maailmaa
joka pulssina ajautuu keuhkoosi.
sä tiedät sen tunteen kun punottavat korvalehdet hehkuvat kuumina,
ja tämä on ei pelkästään sen laista
vaan tasan juuri sitä.

minä en aio toistaa itseäni sinulle.
en aio toistaa itseäni sinulle.
joki on taas kerran huuhdellut minut ihmiseksi
ja sinun tuoksu kääntää minut kihelmöintiin.
me voimme saada sekä varpaat että räpylät,
muttei nokkaa jotta pussaaminen onnistuu hienosti.
pidä mua kädestä kun mä lennän.
pidät mua kädessä niin mä lennän.
mä itken eikä ole paha olla,
umpisolmut avaa itsen-sä
ja niin naurattaa hyristä meiän väreitä yhessä.
antaa meille.
me ollaan loitsu.
tämä on ihme.

oho

enempi nöyrä,
enempi kiitollinen
olen ja se tuntuu
pehmeältä
yllätyn sen parantavaa voimaa

vihreä opettautuu pyhäksi
syvä hengitys tuo mut tähän
sisään, ulos. sisään,
ulos.

rauhallistun ja
sitten on paljon voitavaa

istun hiljaa

travel makes the world go around
organic textures unfold
inspiration comes both ways

I saw beauty shoot deep
the fire of Mucha sensitizing my beat
and it dove into my surprise
divine paralysis testifying my wonder

electrify-eclectify-eclectrify

my gratefulness
actualizes in our
ocean of shared information

I have been listening.