IRC-Galleria

Kissa ei ole lainsuojaton

Lokakuun alussa voimaan tuleva järjestyslaki korvaa kunnalliset järjestyssäännöt ja muuttaa lemmikkieläinten vapaana pitämistä koskevia määräyksiä. Koirat on pääsääntöisesti pidettävä taajamissa kytkettyinä. Kissoja ei sen sijaan uuden lain mukaan tarvitse pitää kytkettyinä.
Joidenkin kuntien järjestyssäännöissä kissan vapaana pitäminen on aiemmin ollut kiellettyä. Uusi järjestyslaki kumoa nämä säännöt ja sallii kissan vapaan ulkoilemisen. Kissan omistajan tai haltijan on kuitenkin huolehdittava siitä, että kissa ei mene lasten leikkipaikoille, uimarannoille, urheilukentille, toriaikana torille eikä kytkemättömänä kuntopolulle.
Ulkona ilman valvontaa liikkuvaa kissaa uhkaavat monet muutkin vaarat kuten liikenne, myrkyt, väkivalta, taudit ja eksyminen Vastuuntuntoinen omistaja ulkoiluttaakin kissaansa valvotusti aidatulla pihalla, valjaissa tai rakentaa kissalle ulkotarhan.
Eläinsuojelulain ja metsästyslain uudistuttua kissan lainsuoja on parantunut aikaisesta. Vapaana kulkeva tai heitteille jätetty kissa ei ole lainsuojaton. Metsästyslain mukaan kotikissalla on lain suoja koko maassa. Eläimen saa lopettaa vain ja ainoastaan sen omistaja. Kissan tai minkään muunkaan lemmikin liikkuminen yksin ilman omistajaansa ei suinkaan tarkoita, että se olisi villiintynyt. Oman pihansa ulkopuolella kulkevaa kotikissaa ei saa enää tappaa. Kotikissan tappaminen on rikos ja siitä voi tehdä rikosilmoituksen.
Täysin villiintyneen kissan saa metsästyslain mukaan lopettaa maanomistaja tai metsästysoikeuden haltija. Käytännössä villiintyneen ja kesyn kissan erottaminen edellyttää, että kissa otetaan kiinni ja sitä tarkkaillaan vähintäänkin muutamien päivien ajan, jotta selviäsi, onko se villi vai vain oppinut varomaan vihamielisiä ihmisiä. Täysin villiintynyt kissa tunnistetaan lain mukaan sen käyttäytymisen ja elinpiirin perusteella. Edellytyksenä on mm. se, että kissa hankkii ravintonsa luonnosta. Joskus kissaa syytetään hyvin yksipuolisesti lintujen tappamisesta. On otettava huomioon, että kissa ei ole ainoa eikä edes kovin merkittävä uhka linnustolle. Arvioidaan, että pelkästään (alati kasvava) liikenne tappaa Suomessa 2-5 miljoonaa lintua vuosittain.
Heitteillä oleva tai kotoaan karannut kissa ei ole metsästyslain tarkoittama villiintynyt kissa eikä sitä saa tappaa. Oikein laiha ja rähjääntynytkin kissa voi olla vain eksynyt tai hylätty lemmikkikissa. Kotikissakin voi pelätä vieraita ja sähistä tai käyttäytyä muuten huonosti, kun se on pelästynyt. Kaulapanta tai tatuoitu numero korvassa kertovat heti, että kyseessä on jonkun lemmikkikissa.
Eläinsuojelulain 15.§:n mukaan irrallaan tavatun lemmikin saa ottaa kiinni ja toimittaa kunnalliseen talteenottopaikkaan. Näin kannattaa toimia erityisesti silloin kun epäilee tai tietää että kyseessä on karannut, eksynyt tai huonokuntoinen eläin. Esimerkiksi kotoaan karanneen lemmikin omistajalla on 15 vuorokautta aikaa noutaa lemmikkinsä talteenottopaikasta.

http://www.resy.fi/artikkelit/kissa%20ei%20ole%20lainsuojaton.html

Terve, metsä, terve, vuori,
terve, metsän ruhtinas.
Täss on poikas uljas, nuori
esiin käy hän voimaa täys
kuin tuima tunturin tuuli.

Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla karhun
kanssa painii lyön, ja
maailma unholaan jääköön.

Viherjäisell’ laattialla,
miss’ ei seinät hämmennä,
tähtiteltin korkeen alla
käyskelen ja laulelen,
ja kaiku ympäri kiirii.

Kenen ääni kiirii siellä?
Metsän immen lempeän;
liehtarina miehen tiellä
hienohelma hyppelee,
ja kultakiharat liehuu.

Ihana on täällä rauha,
urhea on taistelo.
Myrsky käy ja metsä pauhaa,
tulta iskee pitkäinen,
ja kuusi ryskyen kaatuu.

Metsän poika tahdon olla,
sankar jylhän kuusiston.
Tapiolan vainiolla karhun
kanssa painii lyön, ja
maailma unholaan jääköön.

Meilla on sata hehtaaria mettää. Teherähänkö yhyres avohakkuu?

Mää oon kuiva kangasmettä kesäheltehellä. Nua sun silimäs sytyttää mettäpalon.

Porsas on loppupeliis yllättävän siisti elukka, kun tarkemmin kattoo. Niin oon määkin.

Kuka ny Pariisihin lähtis, kun Seinäjoki on täs palijon lähempänä. Otetahanko huane Hotelli Lakeuresta? Voin pitää sulle esitelmän pellettilämmityksen erullisuuresta.

Mulla ei oo halakopinos kossupullua,vaan valakoviiniä. Mennähänkö siemaasemahan se ensiksi, puhutahan syvällisiä ja otetahan sitten vasta kossupullo siitä viäreesestä pinosta ja ruvetahan riahumahan sammalmättähillä.

Pirkules, sun ruppis on loistokunnos. Tehoja yhtä palijon kun uures Toyota Korollas.

Sää oot niinku Teuva kevätauringos.

Ostettaasko samanlaaset tuulipuvut. Kahistaas yhyres.

Mennähänkö meille, saat huamenaamulla äireen leipomia sämpylöötä.

Valametti! Valametti! Valametti! Se on raktoriista paras. Taharokko ajaa mun sylistä?

Kiatouru muhun, mää pirän susta hualen.

Ookko koskaan kokeellu isoäireen hetekalla. Se joustaa mukana.

Eikös ookkin tämä Mennen yllättävän viekootteleva tuaksu.

Musta saat nöyrän miehen. Hehtaarit teköö nöyräksi, kun niitä on tarpeheksi palijon.

Puun hinta on nousus, voisin ostaa sulle vaikka turkin, jos lupaat, nottet paa sen alle rihimankiertämää.

Sun reiret on niinku vastahöylättyä hirttä.

Lähärekkö hirvimettälle? Piretähän siihen päälle peijaaset, aivan kaharestansa. Syärähän koko ruho, ei jätetä muille mitää.

Mää hemmottelisin sun pilalle.

Meirän äireellä olis justihin sulle sopiva kansallispuku, saisit varmahan lainata sitä, jos tahtoosit.

Jos sää oot luanto, niin mää on luannonsuajelija.

Toisin sulle aamulla piimävelliä vuateesehen.

Muutetahan Jurvahan.

Isoäiree jätti mulle mukavan perinnön, yksin en kerkiä sitä millään haaskaamahan.

Sää oot niin voimakastahtoonen nainen, notta tuu meille nuareksi emännäksi, niin saarahan kunnon syytinkisota pystyhyn äireen ja isän kans. Tapellahan veriispäin.

Mennähän johonkin rauhallisempahan paikkahan puhumahan Kekkosesta.

Ajattele. Vain me kaksi ja kaikki muut pualuekokouserustajat.

Saanko ny jo lopettaa tämän torttapotortta ja pakonomaasen yrittämisen. Meille vai teille? Riisun sut jo porstuas. Repääsen kimonos. Saat kohorella mua kaltoon. Mää pirän siitä.

.. se on sit viimene jänistys vikonloppu ..

on se vaan peto koiraks

Kirjoitin hiljattain koulusurmien herättämistä aivopieruista blogissani (http://www.henri.okn.fi). Ihmettelin miten ensimmäinen keino estää vastaavat tapaukset olisi kieltää käsiaseet täysin unohtaen, että halutessaan ihminen toteuttaa verityönsä hyvinkin mielikuvituksellisin keinoin. Esimerkiksi Kölnissä vuonna 1964 nähtiin jonkin tasoista mielikuvitusta kun Walter Seifert -niminen mies tunkeutui peruskouluun ja otti hengiltä kaikkiaan kymmenen ihmistä - aseinaan keihäs ja liekinheitin.

Oulussa tapahtui vähän aikaa sitten erittäin valitettava teko, jossa keski-ikäinen opettajamies surmasi vaimonsa ja kaksi pientä lastaan omistamallaan metsästysaseella. Syytä tähän hirmutekoon ei tiedetä, eikä luultavasti koskaan tulla tietämään varmasti. Ainoa varma asia on se, että syystä tai toisesta miehen mielenterveys on pettänyt. En tiedä onko hän hakenut tai saanut apua mahdollisesti orastavaan mielenterveysongelmaan, enkä tiedä onko taustalla jotain suurempaa perhedraamaa. En ala arvailemaan enkä syyttelemään - heidän tuomionsa on nyt tuonpuoleisessa.

Onneksi meillä on kuitenkin ajattelun ammattilaisia, psykologeja, näitä hienoja ihmisiä joiden ajattelun taso helposti ylittää keskivertoihmisen ymmärryksen. Perheen sisäisiin surmatekoihin erikoistunut Jyväskylän yliopiston kriminaalipsykologian dosentti ja koulupsykologi Jaana Haapasalo on onneksi osannut syväluotaavassa tutkimuksessaan kiteyttää olennaisen.

"Itsensä tappava perhesurmaaja on useimmiten mies, niin kuin Oulun lauantaisessa perhesurmassa.

Syitä tähän voi hakea esimerkiksi miesten kasvatuksesta, fyysisestä vahvuudesta ja siitä, että miehet käsittelevät naisia useammin aseita."

Hassua, miten vielä vuosi sitten Helsingin Sanomissa, samaa henkilöä haastatelleessa artikkelissa todettiin lastensa tappajaksi useimmiten oma äiti.

"Oman lapsensa surmaajista on enemmistö naisia. Kun Kuopion yliopistossa tutkittiin lapsiin kohdistuneita henkirikoksia 25 vuoden ajalta, omien lastensa surmaajista yli 60 prosenttia oli äitejä."

Näin tilastot saadaan näyttämään erilaiselta, riippuen siitä miten niitä haluaa tulkita. Mielenkiintoista on myös se, että kun 60 prosenttia lastensa surmaajista oli naisia oli Haapasaaren toteama surmatöiden taustoista hieman erilainen:

"Suuri osa lapsensa surmaavista äideistä on elänyt avo- tai avioliitossa ja huolehtinut kasvatuksesta tunnollisesti. Elämäntilanteen heikentyessä he ovat sitten päätyneet tekoonsa. Taustalla ovat parisuhde- ja mielenterveysongelmat tai perheen talouden romahtaminen. Perimmäiset syyt löytyvät esimerkiksi surmaajan lapsuuden rankoista kokemuksista."

Itse lähtisin hakemaan syitä miesten tekemiin surmatöihin näistä samoista tekijöistä kuin naisten kohdalla. Välineet eivät ole koskaan rikoksen syy, enkä usko että miesten kasvatuksessa, fyysisessä vahvuudessa tai aseiden käsittelyssä olisi mitään syytä surmatöihin.

Keskitytään kuitekin aseisiin ja Haapasalon varsinaiseen ajatukseen.

"Pidän metsästystä, niin kuin urheiluammuntaakin, poikkeavana harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista. Se on tappava harrastusväline", Haapasalo pohtii.

Voisin muistuttaa Haapasalolle, että myös pesäpallomaila ja hyppynaru ovat tappavia harrastusvälineitä. Toisella voi lyödä hengiltä, toisella hirttää itsensä. Pesäpallon kantavana ajatuksena on vielä kaiken lisäksi lyödä sillä mailalla palloa - voisin nähdä asiassa yhteyden ihmisen pään lyömiseen. Poikkeava harrastus siis. Veitset tappavat lukuisia suomalaisia joka vuosi. Tämä niin viattomasti ruokapöytäämme soluttautunut tappoväline vasta julma onkin. Pidän syömistä ja ruoanlaittoa poikkeavana harrastuksena, toivottavasti veitset kielletään. Maanantaina (20.10.) pyöräilijä oli julmasti surmannut jalankulkijan kadulla, aika poikkeava harrastus tuokin.

"Hän (Haapasalo) muistuttaa, että esimerkiksi metsästyksessä ampumisen tarkoitus on aina eläinten surmaaminen. Nykyisin se ei ole tarpeen hengissä säilymisen takia."

Niin, miksi surmaamaan mitään eläimiä kun nykyään jauhelihaa saa kaupan lihatiskiltä. En varmasti ole ainoa, jonka mielestä kaupan hyllyn lihat ovat pääosin huonompia kuin metsästä saaliiksi saadun eläimen liha, joka on prosessoimatonta, aitoa luomulihaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Haapasalo voisikin ystävällisesti kertoa minulle miten pääsen nauttimaan puhtaasta riistalihasta tappamatta eläintä sitä ennen.

Metsästämällä saatu liha on kaikkein humaaneimmin tuotettua lihaa; edes mallifarmilla jossa karja kuuntelee Mozartia ja nauttii päivittäisestä selkähieronnasta ei eläin voi kokea yhtä hyvää elämää kuin metsässä. Jos ihminen ei riistaeläintä tappaisi, sen tekisi joku muu peto.

Ei sovi myöskään unohtaa metsästämisen rentouttavaa, liikunnallista ja yhdistävää vaikutusta. Vietän viikot kaupungissa; teen pitkää päivää yrityksessäni, opiskelen, teen vaalityötä ja kaivan vielä aikaa perheellenikin. Elämäni on välillä hyvinkin kiireistä, enkä osaa sanoin kuvailla sitä nautintoa kun pääsen veljeni ja ystävieni kanssa luontoon pois kaikesta muusta. Metsälle lähteminen on aina yhtä jännittävää, eikä kilometrien kävely tunnu miltään, kun mahdollisuus saada se suurin ukkometso voi olla aina seuraavan puskan takana. Virkistävän päivän jälkeen on mukava rentoutua erätulilla kahvikupposen ja makkaran kera, kertoillen eräjuttuja.

Uskon että ilman metsästysharrastusta Suomessakin olisi huomattavasti enemmän itsemurhan tehneitä miehiä - helvetti, mitä muuta nuori ihminen voisi tehdä esimerkiksi Kainuun kylissä tai Lapissa? Tiedän useita ihmisiä joiden elämän ainoa sisältö on metsästäminen - mitä he tekisivät jos se vietäisiin heiltä pois?

On huolestuttavaa miten nykyään on niin paljon todellisuudesta ja luonnosta vieraantuneita ihmisiä hyvinkin vaikutusvaltaisilla paikoilla antamassa lausuntojaan julkisuuteen. Lisäksi näillä ihmisillä esiintyy huomattavaa likinäköisyyttä - ei koskaan nähdä omia varpaitaan pitemmälle. Aina halutaan kieltää jokin, mitä itse ei ymmärrä tai harrasta. Voisikohan joku psykologi tutkia tätä ilmiötä?