IRC-Galleria

Peli: Medal of honor

Alusta: PC (Saatavilla: PS 3, Xbox 360)

Kunnian metalleiden uusin 2010 ilmestynyt osa on edellisistä osista poikkeava, sillä se ei sijoitu tuttuun ja turvalliseen toiseen maailmansotaan. Tällä kertaa sukellamme niinkutsutun terrorismin vastaiseen sotaan Afganistaniin. Eli kyseessä on suhteellisen tuore rytinä. Tavannomaisten siloposkisten ja isänmaataan palvovien solttupoikien sijaan saamme ohjastettavaksemme kunnon partaäijiä. Nämä äijät nimittäin kuuluvat jenkkien erikoisjoikkoihin ja heillä on oikeus kasvattaa parta, se kuulemma lukee oikein heidän työsopimuksissaan. Aikaisemmissa osissa tututuksi tullut patrioottinen hehkutus on myös jätetty pois ja ote on karun raelistinen. Sotilaat tekevät työnsä raakaa amattitaitoa käyttäen ja lippujen heiluttelu jätetään kaukaisessa kotimaassa asuvien siskojen ja veljien huostaan.

Pelin juoni jäi sivuseikaksi tämän lyhyehkön yksinpelikampanjan aikana, mutta kyllä se enimmäkseen kuljetti tapahtumaketjua ihan loogisesti eteenpäin. Kaava oli kovin tuttu niin monesta muustakin nykyräiskyttelystä. Edetään, ammutaan ja jos osumaa tulee liikaa niin kuollaan. Peli onkin harvinaisen ankara kurittamaan osumista. Pari ei vielä haittaa ja energia tasaantuu kyykkimällä suojassa, mutta kolmannen jälkeen veitsenterän voi tuntea kurkunjuurella. Äänet potkivat kunnolla ja sodan kaaoksen ja hulluuden voi aistia omilla korvillaan. Tähän kaaokseen tuo järkeä tiimikavereiden mölinät ja taktiset komennot joita on ihan hyvä noudattaa. Yksinpelikampanjassa heiluvat tiimiläiset eivät olleet yhtään pöllömpiä ja heistä tuntuu ajoittain olevan jopa todellistä hyötyä.

Kentät ovat muutamaa liian putkimaista rymistelyä lukuunottamatta laatukamaa. Tosin kenttien välissä henkilöstä toiseen hypyttäminen tuntui rasittavalta ja rikkoi juonen rakennetta. Varsinkin taisteluhelikopterilla ajelu tuntui jälkeenkäsin päälleliimatulta kamalta. Perusrakenteet ovat kyllä kunnossa ja silmäkarkiltaan peli on hyvinkin näyttävä vaikkei vedä vertoja ihan uusimmilli räiskyttelyille. Soppa on kumminkin hyvistä lähtokohdistaan huolimatta laihanlainen ja jotenkin jää sellainen maku että tiimi on itse pelinteon sijaan kuluttanut enemmän aikaa taustatutkimukseen. Tietenkään tätä pakettia ei voi täysin yksinpelin varassa arvostella sillä se on tyypilliseen nykyräiskyttelymalliin se alkupala. Pelin varsinainen sydän nimittäin piileskelee nettiräiskinnän puolella.

En ole mikään erityisen jäävi arvostelemaan netti-fps-pelejä sillä en ole todellakaan niiden suurkuluttaja. Täytyy kumminkin tällä kertaa antaa hiukan tunnustusta pelintekijöille sillä on ollut kovin rohkeaa antaa porukan valita niin halutesaan terroristin rooli ja antaa tulta munille ameriikan poijiille. Tästä muistaakseni nousikin pelin ilmestymisvuonna pienimuotoinen halloo mm brittilehdistössä ja jopa politikot antoivat ympäri läntistä maailmaa peliä vastustavia lausuntoja. No valinnastasi huolimatta pelin nettirymistely tuntuu olevan kohtuu tasapainossa ja on kovin kivaa antaa aina ihmisvastustajille nokkiin laihanlaisen yksinpelin jälkeen. Mutta kuten niin kovin monesti myös metal of honorin nettiräiskyttelyn puolelle mahtuu niin kovin kirjavaa pelaajakuntaa. Minä koin oman osuuteni varsinaisessa idioottitiimissä ja muutenkin vähän huono suhtautuminen fps-netteilyyn vain sai vahvistusta osakseen. Joten taidanpa perustella arvosanani vanhanaikaiseen malliin yksinpelin tiimoilta ja jättää innokkaampien huoleksi sen moninpelin arvioimisen.

En suosittele peliä yksinpeliä silmällä pitäen, mutta innokkaalle nettipelaajalle tästä voi olla pitemmänkin aikajakson huvitukseksi. Kunnollista yksinpelikamppanijaa halajavien kannattaa suunnata katseensa vaikka Crysissarjan puoleen.

Arvosana:
7 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Kovin hieno mutta myös kovin laiha fps-peli yksinpelaajalle. Nettiräiskijä saa tästä enemmän irti.

Arvosteluni perustuu omaan mielipiteeseen ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand

Medal of Honor

Yksinpeli:
Yksinpeli vie tässä mukanaan todella helposti, koska juoni on huomattavasti parempi kuin monessa muussa First Person Shooter -pelin yksinpelissä. Juonenahan on, että olet Tier 1 erikoisyksikössä ja seikkailet Afghanistanissa hoidellen terroristeja ja vihollisia. Välillä tosin tuntuu, että viholliset eivät kuole millään, koska tässä on huomattavasti vihollisilla enemmän "suojia", kuin moninpelissä. Kannattaa kokeilla.

Moninpeli:
Moninpeli Medal of Honorissa on paras mitä olen pelannut. Johtunee varmaan siitä, että tämä on kuin sekoitus Bad Company 2:sta ja Call of Duty 4:sta, jotka olivat wanhat suosikki First Person Shooter -moninpelini. Scorechainit ovat hyviä, koska niitä ei saa liian helposti ja kämppimällä niiden saaminen ei onnistu. Myös tämä skill -juttu on hyvin hieno ja jännä, koska sitä ei ole ollut noin näkyvillä melkein missään muussa FPS -pelissä. Aseet ovat suurimmaksi osaksi kaikki tasa-arvoisia. Tosin Assault Riflet tuntuvat jotenkin alitehokkailta verrattuna esim. Light Machine Guneihin tai Submachine Guneihin. Välillä tosin tulee pieni lagaus, kun joku ystävistäsi tulee onlineen tai menee offlineen. Kentät ovat hyvin sujuvat, tulee välillä mieleen MW2 tai COD4 kentät todella elävästi. Levelit pelissä on hyvin tehty, koska tässähän ei ole omaa henkilökohtaista leveliä, vaan jokaisessa aseluokassa erikseen. Paras moninpeli mitä olen pelannut.

Yhteenveto Medal of Honor: 9/10