IRC-Galleria

http://yle.fi/uutiset/numero_7_palaa_vanhaan_muotoonsa__piirratko_sinakin_numerot_vaarin/7504886

Minulle ei koskaan opetettu seiskaa ilman poikkiviivaa - hyvä niin, koska vanha viivallinen versio onkin kohta taas se oikea tapa piirtää numero 7.

Kirjaimet q ja z kuitenkin tulen jatkossakin kirjoittamaan tuollaisina kuin ne ovat ruudulla, eli ilman poikkiviivaa. Minun ikäluokalleni ei itse asiassa koskaan opetettu tekstauskirjaimia!

Miten päättäjät luulevat, että jatkuvasti opetusta muuttamalla saadaan mitään järkevää aikaiseksi. Aikuisena ihmisillä on kuitenkin monia eri tapoja ja tottumuksia riippuen siitä, minä vuosina kirjaimet koulussa opettelivat.

Juhani Mykkänen kirjoitti q-kirjaimesta loistavan artikkelin. Tässä pieni lainaus jutusta. Lopussa linkki.
___________

Q

Yhdet meistä ääntävät sen koolla: kuu.

Toiset ääntävät sen geellä: guu.

Vain toiset ovat oikeassa.

Kyseessä ei ole mielipideasia, murreasia tai varsinkaan makuasia. Q:sta ei ole väitelty virallisilla foorumeilla kuten Kielitoimistossa tai eduskunnassa.

Q on ja on aina ollut kuu – ei guu. Asian voi tarkistaa Nykysuomen sanakirjasta ja Wikipediasta.

Suomessa on uskoakseni silti vähintään satojatuhansia sivistyneitä, ihania ihmisiä, jotka puhuvat guusta. Eivät tahallaan väärin vaan siksi, että he ovat joskus oppineet kirjaimen niin.

Googlaamalla – kooklaamalla! – löytää esimerkiksi Meidän perhe -sivuston ja Vauva-lehden verkkokeskusteluja, joissa ihmiset puolustavat guu-ääntämystään.

Lue lisää:
http://nyt.fi/a1305857634001

http://yle.fi/uutiset/q_on_aakkosten_vahakayttoisin_kirjain__osaatko_aantaa_sen/7339037
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1616
http://www.kielikello.fi/index.php?mid=2&pid=11&aid=1322

Helsingin kaupunginkirjaston Kysy.fi -sivustolla on esitetty kysymys:
Ylioppilaskoevihkoissa lukee aina "kokeen pisteitys". Kumpi on oikein suomen kieliopin mukaan? Pisteitys vai pisteytys?

Suomen kielen sanakirjoissa sana esiintyy muodossa pisteitys.

Vertaa pisteittää, joka tarkoittaa

1. tehdä pisteitä, merkitä pisteillä. Pisteitetty alue kartassa.
2. antaa jllek pistearvot, pisteyttää. Pisteittää testisuoritukset.

Lähteet:
Kielitoimiston sanakirja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006.
Suomen kielen perussanakirja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1992.

03.10.2009 Helsingin kaupunginkirjasto



Kielitoimiston sanakirjan (1. painos v. 2006) mukaan molemmat ovat oikein merkityksessä 'antaa jllek pistearvot', esim. "Pisteittää testisuoritukset", eikä sanakirjassa aseteta näitä kahta kirjoitusasua paremmuusjärjestykseen. Voisi siis yhtä hyvin kirjoittaa "Pisteyttää testisuoritukset". Pisteittää-sanalla on toinenkin, vanhempi merkitys 'tehdä pisteitä, merkitä pisteillä', esim. "Pisteitetty alue kartassa". Tässä merkityksessä ei pisteyttää-muoto kävisi.

Kielitoimiston sanakirja on uudistettu ja laajennettu versio Suomen kielen perussanakirjasta (1992), joka esittelee 1990-luvun alussa voimassa olleita suosituksia. Vuonna 2001 ilmestynyt nidottu laitos on sisällöltään muuttamaton.

"Pisteyttää" mainitaan jo Perussanakirjassa, mutta sen kohdalla on viittaus silloin parempana pidettyyn asuun "pisteittää".

Perussanakirjallakin oli edeltäjänsä: Nykysuomen sanakirja. Sen IV osassa on hakusana pisteit/tää (verbi), -ys (teonnimi) ainoastaan merkityksessä 'tehdä pisteitä jhk, varustaa pisteillä, punkteerata', esim. "Pisteittämällä kartalle merkitty alue". Teos ilmestyi vuonna 1956, ja kaikki myöhemmät laitokset aina 2000-luvun alkuun asti ovat muuttamattomia kopioita. Näyttää siltä, että sanaa ei tunnettu 1950-luvun alussa lainkaan siinä merkityksessä, jonka kysyjä esittää, tai se ei ainakaan ollut niin yleinen, että se olisi valittu sanakirjaan.

http://yle.fi/abitreenit/Abitreenit_vanha_keskustelupalsta/yle.fi/abitreenit/keskustele/viewtopic90c5.html
http://www.kysy.fi/kysymys/ylioppilaskoevihkoissa-lukee-aina-kokeen-pisteitys-kumpi-oikein-suomen
http://www.uef.fi/fi/opiskelu/pisteitys

Suomen kielen lautakunta: "Alkaa tekemään" on nyt hyvää suomen kieltä.

Lautakunnan mukaan kieliopin vastainen ilmaisu päätettiin sallia, koska niin monet suomalaiset käyttävät sitä itsepintaisesti.

Suomen kielen lautakunta on päättänyt taipua joukkovoiman edessä ja luopua taistelusta alkaa tekemään -ilmaisua vastaan.

– Pitkän keskustelun jälkeen lautakunta päätti, että myös muoto alkaa tekemään voidaan nykyisin katsoa yleiskielessä hyväksyttäväksi, lautakunta kirjoittaa lähettämässään tiedotteessa.

Suomen kielen lautakunta perustelee oikeakielisyyden vaalijoita järkyttävää päätöstään sillä, että yritykset karsia kieliopin vastainen ilmaisu eivät ole tuottaneet tulosta.

– On suuri ja kasvava joukko suomalaisia, joiden mielestä alkaa tekemään -muoto on tyyliltään neutraali. Kouluopetuksesta huolimatta he eivät ole omaksuneet kirjoitetun kielen normia, ja siksi alkaa tekemään -rakenteita näkee jatkuvasti myös huolitelluiksi tarkoitetuissa teksteissä, tiedotteessa perustellaan sitä, että alkaa tehdä -ilmaisun ohella hyväksytään nyt aiemmin murteellisena ja puhekielisenä pidetty ilmaisu.

Lähde: http://yle.fi/uutiset/suomen_kielen_lautakunta_alkaa_tekemaan_on_nyt_hyvaa_suomen_kielta/7070427


Moni koululainen ja opiskelija on tässä tilanteessa ihmeissään, ja opettajat pettyneitä. Kaikki opetus on mennytkin hukkaan.

Miksi piti luovuttaa? Missä on se enemmistö? Koululaiset tekevät virheitä, se on luonnollista. Jotkut tekevät virheitä ja rikkovat sääntöjä aivan kiusallaan. Sitten yhtäkkiä virhe ei olekaan enää virhe - sääntö kumotaan. Oppilas ajattelee herkästi: onko muillakaan virheillä sitten niin väliä? Voiko muitakin sääntöjä muuttaa, jos jättää noudattamatta niitä?

Ketä tämä uudistus palvelee? (Muuta kuin tietenkin kirjoitustaidottomia toimittajia, jotka saavat pienen helpotuksen työhönsä.)

Kerro mielipiteesi kommentilla tai äänestä.

Ilmeisesti kovin moni ei ole täyttänyt KELA:n työttömyyskorvaushakemuksia. Siellä vaihtoehtoina on työtön ja työssä.

Harva sanoo "pitääkin tästä lähteä työhön". Töihin lähteminen on siis puhekielinen ilmaisu, mutta virallisissa teksteissä työssäkäyvä ihminen käy työssä. Sama muoto löytyy myös yhdyssanoista työssäjaksaminen, työssäoloehto, työssäkäyntialue ja työssäoppiminen, joista viimeinen on ainakin ammattikoululaisille tuttu.

Asiaa voi ajatella käänteisesti: työtön ei käy työssä - töitön ei käy töissä.

Jottei asia olisi näin yksinkertainen, jollakin voi tietysti olla useampi työ. Koska hän käy monessa työssä, voiko hän sitten ilmoittaa käyvänsä töissä...

Tähän oli osattu vastata aika hyvin. Muutama perjaatteen mies tai nainen kuitenkin mukaan livahti.

Netissä kiertää juttuja liittyen kirjainjärjestykseen. Väitetyn alkuperäisen amerikkalaisen tutkimuksen mukaan sanojen kirjainten järjestyksellä ei ole lukemisen kannalta merkitystä, kunhan ensimmäinen ja viimeinen kirjain ovat oikeilla paikoillaan.


Tutkimuksen tuloksista kerrotaan tiivistettynä näin:

According to a research at Cambridge University, it doesn't matter in what order the letters in a word are. The only important thing is that the first and last letter be in the right place. The rest can be a total mess and you can still read it without problem. This is because the human mind does not read every letter by itself, but the word as a whole.

Asiaa voi havainnollistaa automaattisella sekoitusgeneraattorilla:
Acrcinodg to a rcearseh at Cbrmdiage Ursentviiy, it dsoen't metatr in what oderr the lerttes in a word are. The only inaomtrpt thing is that the frsit and last ltteer be in the rghit pclae. The rest can be a ttaol mess and you can siltl read it whtoiut pleobrm. This is baeusce the hmaun mind does not read eervy lteetr by itlsef, but the word as a wolhe.

Eräs kirjoittaja tarttui asiaan, ja tempaisi melko suoran suomennoksen, joka kiersi pitkään Facebookissa:

"SUOMEN KIELIOPPI: Cmabrigden yilopitson tuktimusken muakan ei ole väilä, msisä jäjretsyksessä sanan kijraimet ovat, ainoa täkreä aisa on, että esnimmäinen ja viimienen kijrain ovat oikelila piakiolla. Loput voivat olla missä jäjretsyskessä tahasna ja imhinen voi sitli lukea tesktin ongemlitta. Jos osasit lueka tämän, koipoi tämä stakutseesi"

Puuttumatta enää aikaisemmin käsittelemääni havaintoon tutkimustulosten soveltamisesta suomen kieleen, tässä hämmennystä herättää otsikko "suomen kielioppi". Alkuperäinen tekstihän ei ole suomea. Eikä tutkimuksella sitä paitsi ole mitään tekemistä kieliopin kanssa, vaan oikeinkirjoituksen!

Sen sijaan suomen kieliopissa on eräs hauska piirre. Sallinette minun käyttää samaa otsikkoa.

"SUOMEN KIELIOPPI: Ilman tutkimuksia yliopiston selvää tämä on. Kielessä Suomen sanajärjestystä vaihtaa voi. Siitä kärsi ei luettavuus paljoakaan, hauskaa vaikka saattaakin olla, tällä tavalla kun kirjoittaa. Toisin kuin kielissä muissa monissa, suomessa lauseen merkitys muutu ei, vaikka paikkaa kysymyssanankin vaihtaa. Tämä onko totta? On kuitenkin sanoja tiettyjä, joiden paikoillaan täytyy olla. Ovat sellaisia monet konjunktiot esimerkiksi. Tätä statukseesi älä lisää, mutta mieleesi pistä.

Deeveri, 2011

Kirjoitin ennen vappua päissään olemisesta. Olin huolissani sekä kyseisestä ilmiöstä, että päissään olemisen oikeinkirjoituksesta. Nyt olen huolissani huolissaan olemisesta.

Tällä kertaa asialla eivät olleet koululaiset, vaan aikuinen sosiaalialan ammattilainen. Eräs Gallerian teinihelppereistä julkaisi kyselyn:



Sama possessiivisuffiksiongelma kuin päissään olemisen kanssa. Ah, kuinka kohtalokasta! :D


Tässäpä sosiaalityöntekijöille, vanhemmille ja kaikille muillekin pieni kertaus huolissaan olemisesta.

Minä olen huolissani
Me olemme huolissamme

Sinä olet huolissasi
Te olette huolissanne

Hän on huolissaan (huolissansa)
He ovat huolissaan (huolissansa)


Jos siis olet huolissasi siitä, että kamusi on päissään, ota yhteyttä vaikka verkossa toimivaan teinihelpperiin.

Deeveri, 2011

joo, fail -_________-'

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta sormitus? Jos olet muusikko, asia on melko selvä. Tai jos olet teini-ikäinen, asia on melko selvä. Jos olet teini-ikäinen musiikin harrastaja, asia ei ehkä olekaan niin selvä.

Suomen yleiskielessä sormitus tarkoittaa musiikki-instrumentin hallinnassa käytettävää järjestelmää (http://fi.wikipedia.org/wiki/Sormitus).

Sormitus, siinä merkityksessä kuin nuoriso sen yleensä tuntee, on sana, johon törmää useimmiten Suomi24-keskustelupalstalla tai Suomen suurimmassa nuorten aikuisten nettiyhteisössä Irc-galleriassa. Sillä tarkoitetaan naisen itsetyydytystekniikkaa, jonka kuitenkin Urbaani sanakirja tuntee vain muodossa sormettaa (http://urbaanisanakirja.com/word/sormettaa/).

Miksi? Suomen kielessä i-kirjain ilmaisee monikkoa (puuta – puita). Olisiko tässä selitys vaihtoehtoiselle kirjoitusasulle? Aikaisemmin mainittujen havaintojen valossa hieman epäilen. Ja koska tähän tuskin kukaan kommentoi mitään, jätän tämän arvailun sikseen. Melko varmaa on joka tapauksessa se, että sormitus musiikkiterminä on vanhempi, mutta huonosti tunnettu.

Voisiko selitystä etsiä muiden vastaavanlaisten sanojen käytöstä? Ongelmia tulee heti kättelyssä. Kättelyhän tapahtuu yleensä yhdellä kädellä ripeästi, ja käsittely on sellaista pitempikestoista toimintaa. Erilaisia käsittelyitä tehdään nykyisin yhä enemmän kaikenlaisilla koneilla, mutta kädetys (http://urbaanisanakirja.com/word/kadettaa/17585/) sen sijaan on edelleen varsinkin nuorten miesten ylläpitämä aito käsityöperinne. Tästä sanavartalosta ei kuitenkaan saada tukea sormitukselle – sitä vastoin sanan muoto on yhtenevä sormetuksen kanssa.

Englannin kieltäkään ei voi syyttää. Siellä on selkeä ero näillä kahdella sanalla: (http://www.sanakirja.org/search.php?id=1942981) ja (http://www.sanakirja.org/search.php?id=1333684)

Sormeillaanpa tätä sotkua vielä vähän. Mitä muita samalla tavalla muodostettuja sanoja suomen kielessä on? Kuuluisa Röllimetsän tiedemies Rölli Rupeltaja on havainnut, että päällä voi päätellä ja jaloilla jaloitella. Voiko olkapäällä sitten olkapäätellä? Tästä asiasta vallitsee ilmeisesti lievää riitasointuisuutta, mutta siitä röllitkin ovat yhtä mieltä, että suulla voi suukotella. Suutelun muuten keksi kuulemma Elias Lönnrot. Tai no, ainakin hän keksi sen sanan.

Polvia voi käyttää polvistumiseen ja silmiä silmäilyyn. Jos ei kunnolla näe, voi varpailla vähän varvistaa. Halaamista kutsutaan joskus kaulailuksi; sen vastakohdaksi sopii varsin hyvin niskoittelu.

Päällä voi tietenkin myös päättää. Mutta ennen kuin päätän tämän tekstin, haluan vielä mainita muutaman seikan. Hyvän ystävän korvaa ei korvaa mikään. Ellet käsitä jotain asiaa, voit pyytää kaveria selittämään. Älä kuitenkaan suutahda, jos hän kääntää selkänsä – ehkä hän on vain käsittänyt selittämisen väärin.

Olet varmasti kuullut moneen kertaan, että keskustelutilanteessa ovat tärkeässä roolissa sekä keho että kieli. Juuri niinhän se on. Keholla voi kehottaa – kielellä kieltää.

Deeveri, 2011