IRC-Galleria

Mitä jos 3. luokalla opiskeltais 1/5 vuotta englantia, ruotsia, saksaa, ranskaa ja venäjää. Sen jälkeen valittais 4. luokalle A1 kieli ja sit 5. luokalle A2 kieli ja 7. luokan B1 kieli ois täysin vapaaehtoinen. Koska 3. luokan opetuksessa ehtis käydä ihan vaan alkeita, niin se ei vaatis opettajaltakaan kummosta osaamista opettaa kaikkia viittä kieltä. Tästä vois toki keksiä myös erilaisia variaatioita, mut perusidea tuli siitä miten meidän koulussa oltiin puolvuotta tekstiilitöissä ja puolvuotta puutöissä, jonka jälkeen sai valita kumpaa haluaa jatkaa. Muistan ainakin ite lapsena et kun valittiin A2 kieltä niin ei ollu mitään hajua näistä kielistä joten niin sitä valitsi ihan vaan sen minkä kaverit valitsi. Tosin kyllä puutyöt tuli myös valittua ihan vaan koska pojat tekee puutöitä. Silti voisin sanoa et se oli hyvä kokemus, enkä pelkää nyt aikuisena käyttää neulaa, vaikka olin tekstiilitöissä surkea.

Seuraavalla opintoasteella sit jatkettais vähintää sen A1 kielen opiskelua ja voitais tarjota vaihtoehtona jatkaa sitä A2 kieltä ja/tai B1 kieltä ja/tai alottaa B2 kieli. Kirjotuksissa voitais korvata ruotsin kirjottaminen vaihtoehdolla kirjottaa joko se A2 tai B1 kieli.

Yliopistolla voitais taas poistaa täysin muun kuin englannin suorittaminen pakollisista kursseista. Minkä lisäksi poistettais tietty ruotsinkielen osaamisen vaatimus kaikista viroista ja palkattais tarvittaessa erillinen ruotsinkielen niissä tapauksissa, kun kielivähemmistön oikeuksien turvaaminen sitä vaatii vrt. saamenkieli yms.

Mitä jos lopetettas huumesota ja annettas niiden käyttää, jotka haluu käyttää. Tuetaan, eikä tuomita.

Miks pitää olla armeija? Vaan jotta vieras valta ei vois vapaasti tänne tunkea Mut hei mitäs jos karsittas se minimiin. Ratkastas tasa-arvo ongelmat samal ja panostettas parempaan maailmaan. Sillon ei ees tarvis armeijaa niin.

Entäs suomen kaksikielisyys? Pitääks ihmisii ihan tahalteen kiusaa? Mitä ruotsinkielisii on joku alle 6 prosenttii. Onko tää porukka niin itsekeskeisii.

Ja ennen ku vastaat, jos tarvii ratkoo ongelmii. Mieti et maailmas on muitki ku sä, miten käy niille sit. Puolustatko vaan periaatteit. Vai mietitkö epäitsekkäästi. Mite asiat vois oikeesti olla paremmi.

Jokainen tykkää kuulla kun omaa äidinkieltään käytetään. Jos minulta kysytään, niin minun puolesta koko maailmassa puhuttaisiin suomea. Se on sellainen itsekäs periaate, jossa ei kuitenkaan taida olla mitään järkeä.

Joskus Suomi oli ruotsinkielinen. Eliitti puhui ruotsia. Tavallinen kansa puhui suomea. Suomenkielen kannattajat saivat taistella suomenkielen aseman puolesta. Siitä syntyi kaksikielinen Suomi.

Kieli on väline ihmisten väliselle kommunikaatiolle. Sen tarkoitus on palvella kansaa. Nykyään kaksikielisyys ei ole todellista, eikä palvele kuin erityisaseman perinyttä kutistunutta vähemmistöä. On parempi, että on vain yksi kieli, jonka kaikki opettelevat.

Sinällään ei ole väliä mitä kieltä käytetään. Olkoon se sitten suomea, saamea, ruotsia tai venäjää, mutta käytettäköön tässä järkeä. On järkevää, että Suomessa puhutaan suomea. Jos tänne muuttaisi nyt 6 miljoonaa kiinalaista, olisi kaksikielisyydelle hyvät perusteet. Jos puolestaan tänne muuttaisin 600 miljoonaa kiinalaista, olisi parempi, että Suomessa puhutaan kiinaa.

Tässä on jokaiselle paikka miettiä ja luopua itsekkyydestään. Tehdään niin, kuin on oikeasti oikein.

http://www.stat.fi/til/vaerak/2009/01/vaerak_2009_01_2010-09-30_kuv_001_fi.html

Kun nyt olen toitottanut ruotsin pakollisuutta vastaan, haluan täsmentää että en kannata ruotsinkielisten oikeuksien purkamista. Katsellessa keskusteluja aiheesta tulee usein selväksi, että pakkoruotsikysymyksen taustalla ruotsinkielisten kantoihin vaikuttaa identiteetti ja kuinka se koetaan jollain tavalla uhatuksi. Surullisena katsoin eilen Uutisvuotoa, jossa aihe, yleensä hullunhauskan ruotsinkielisen Stan Saanilan toimesta, vedettiin hurrivihakysymykseksi, mitä näkökantaa kaikki muut sitten komppasivat. Eli puhuttiin kokonaan asian vierestä. Tiedän, kyseessä on pääosin huumori-ohjelma, mutta silti.
Tästä ei kuitenkaan ole kysymys, vaikka ymmärrän hyvin että joidenkin idioottien Ylen Pakkoruotsi-iltaankin lähettämät "Hurrit Ruotsiin, Suomi Suomalaisille!"-tyyliset tekstiviestit ja niiden välittämä asenne(ongelma) edesauttaakin ruotsinkielisten kokemusta siitä että kysymyksessä olisi "suomenruotsalainen identiteetti uhattuna" laatuinen kysymys (kuten valitettavasti myös osa RKP:läisistä sen haluaa esittää). Näin ei kuitenkaan ole. Suomen kansalaisena katson, että yksi minun tärkeimmistä tehtävistäni on vastustaa näitä "Suomi Suomalaisille!" näkökannan tyyppejä. He kannattavat sellaista visiota jostakin etnisesti puhtaasta Suomesta, jonka itse koen puistattavaksi sekä epäoikeudenmukaiseksi vähemmistöjä kohtaan, koska tämä on lähtökohtaisesti heidät yhteisistä asioista poissulkeva ajatus- ja toimintamalli.
Nykyinen pakkoruotsijärjestelmä on kuitenkin eräänlaista yksikielisen enemmistön syrjintää, jonka perusteet ovat kestämättömiä, katsokaa vaikka Yle Areenasta Pakkoruotsi-ilta ja punnitkaa mieli mahdollisimman avoimena eri osapuolten argumentteja. Pakkoruotsi on syntynyt maahamme vasta 1970-luvulla poliittisten kytkykauppojen seurauksena keskustan Johannes Virolaisen ja RKP:n kesken. Keskusta sai ikihallituspuolue RKP:n siunauksen maataloustukiaisille, RKP suuren keskustan tuen pakkoruotsille. Molempia voidaan varmaan jälkikäteen arvostella huonoksi politiikaksi. Yksi pakkoruotsin vaikuttavimpia muotoja on virkamiesruotsi, joka tuossa samassa 70-luvun kytkykaupassa sisällytettiin osaksi kaikkia yliopistojen tutkintovaatimuksia. Tämä on luonut suuren ja kasvavan joukon RuotsiaVailleMaistereita, koska monen lukiolaisenkin ruotsin taito on huono. Vielä enemmän virkamiesruotsi syrjii minua ja muita jotka tulemme epätyypillisellä taustalla yliopistoon. Kokemuksesta tiedän, että jonkin kielen oppiminen sille tasolle, mitä virkamiesruotsinkoe edellyttää tarkoittaa ainakin yhden tai kahden vuoden kohtalaisen intensiivistä opiskelua tässä kielessä kun aloitat nollasta.
Huonoa politiikkaa täytyy olla lupa vastustaa. Käytäntö osoittaa, että johtavat puolueet ovat haluttomia pakkoruotsijärjestelmään sisältyviä epäkohtia purkamaan, vaikka puolueiden nuorisojärjestöissä asiasta jo ollaankin eri mieltä. Nuoret pidetään ruodussa satraappien toimesta, on pyhiä lehmiä joihin ei sovi koskea. Toistaiseksi.
Tähän mennessä pakkoruotsia vastaan on auttanut VAIN kansalaisaktiivisuus. Lukiolaisten liiton suurmielenosoitus ruotsin kirjoittamisen pakollisuutta vastaan sai aikaan tuloksia niin että ruotsin kirjoittamisen pakollisuus ylioppilaskirjoituksissa purettiin tietyin ehdoin. Tämä oli hieno alku ja nyt tarvitaan lisää tuulta purjeisiin.

Ps. Vastustaisin myös pakkovenäjää, pakkosaamea, pakkolatinaa sekä pakkoesperantoa jos sellaisia yritettäisiin koulujärjestelmään istuttaa.

Allekirjoita nykyisenkaltaista pakkoruotsia vastaan: http://www.vapaakielivalinta.fi/vetoomus.php?nayta_allekirjoitukset=1#allekirjoitukset sekä
http://www.adressit.com/kielivalinta

Lue Vapaa Kielivalinta Ry:n kannanotto pakollisesta virkamiesruotsista:
http://www.vapaakielivalinta.fi/kirjoitukset.php
Kielivapaus palautettava yliopistoihin
(kirjoitus on julkaistu Suomen Kuvalehdessä 16.9.2005)
Keväällä 2004 eduskunnan ylivoimaisella enemmistöllä läpiviety ylioppilaskirjoitusten uudistus oli kokonaisuutena tärkeä, mutta valinnaisuuden kannalta vasta pienehkö muutos. Kielten osalta esim. ruotsin kielen saa nyt jättää kirjoittamatta, jos kirjoittaa sekä matematiikan että reaalin.
Kaikilla tasoilla jatkuu silti yhä pakollinen ruotsin opetus, joka ei jätä mahdollisuuksia opiskelijoiden eikä heidän vanhempiensa valinnoille. Erityisesti yliopistoissa ja korkeakouluissa tulee opiskeleva nuoriso suljetuksi kielivalinnoissa eräänlaiseen pakkopaitaan. Englantia kannattaa osata hyvästä syystä, ja ruotsia on pakko opiskella. Tilaa ei jää muulle.
Tilanne vuoteen 1978 saakka oli, että yliopistoissa piti suorittaa kahden vieraan kielen pro exercitio – koe. Latinan, joka oli aikaisemmin ollut pakollinen, sai loppuvaiheessa vaihtaa toiseen kieleen, ja tämä antoi opiskelijoille mahdollisuuden moneen kiinnostavaan nykykielen yhdistelmään (englanti – ranska, englanti – saksa, saksa – ranska, englanti – italia, ranska – espanja jne.). Ruotsin kieli ei edes saanut olla pro exercitio – kieli, koska maailmankielien opettelemista pidettiin opiskelijalle tärkeimpänä.
Valtion virkamiehiltä vaadittiin kyllä ruotsin kielen koe, mutta se oli yliopisto-opinnoista erillinen koe, jonka sitä tarvitsevat kävivät suorittamassa valtion kielitutkintolautakunnan valtuuttamille henkilöille. Virkamiesruotsin siirtäminen kielitutkintolautakunnalta yliopistoille olikin selvästi virhe, joka on kuluttanut yliopistojen resursseja muulta opetukselta, ja kaventanut huomattavasti suomalaisten mahdollisuuksia osata maailmankieliä.
Asiantuntematon päätös
Professori Erkki A. Niskanen lausui samasta asiasta muistiossaan ruotsin kielen pakollisuuden poistamiseksi kaikilta koulutusasteilta (30.3.2004) seuraavaa: ”Vuoden 1978 kieliasetuksessa sekoitettiin kohtalokkaalla tavalla yliopiston perinteiset kieliopinnot ja valtion virkamiehiltä vaadittava ruotsin kielen kielitutkinto. Päätös oli asiantuntematon puoluepoliittinen päätös. Lopputuloksena oli se, että kaikilta yliopiston opiskelijoilta alasta, tulevasta tehtävästä ja tarpeesta riippumatta vaaditaan pakolliset ruotsin kielen opinnot. Tämä epäkohta on pikaisesti korjattava. Ruotsin kielen opintoja on järjestettävä vain tarvitsijoille vapaavalintaisesti toteutettuna.” Allekirjoittaneet yhtyvät tähän päätelmään.
Tämä kielipoliittinen päätös syntyi RKP:n Kristian Gestrinin ollessa opetusministerinä. Tällainen kielivalintoja rajoittanut päätös on nykytilanteessa kestämätön. Akateeminen nuoriso asetetaan ikään kuin lapsen asemaan, joka ei muka osaa tehdä omia valintojaan. Tällainen vaatimus on mahdollista tulkita myös oikeudettomaksi ja syrjinnäksi.
Ruotsi on vieras kieli
Globalisaatio vaatisi lisäpanostusta ranskan, saksan, espanjan, venäjän ja muiden maailmankielten oppimiseen. On epärealistista edellyttää, että vaativan asiaosaamisen lisäksi voitaisiin hallita vielä kolmea itselle vierasta kieltä. Ruotsi on 95 prosentille suomalaisista vieras kieli. Tämän vuoksi suomalainen opiskelija joutuu tyytymään nykyoloissa maailmankielten osalta vain englantiin.
Koululaitoksen piirissä ruotsin kielen pakollisuutta on perusteltu sillä, että lapset ja teini-ikäiset eivät vielä tiedä tulevaisuuden kielitarpeitaan. Yliopisto-opiskelijoihin sovellettuna tämä perustelu on erityisen kestämätön.
Mikä on yleissivistystä?
Nykytilanteen rajoittuneen ruotsi – englanti – kieliyhdistelmän hallitsevuus kieliopinnoissa loukkaa yliopistojen arvokkuutta ja universaaliuden ideaa. Englannista on kuitenkin hyvässä ja pahassa tullut aikamme latina, jota kaikkien on osattava mahdollisimman hyvin. Kielellisen yleissivistyksen vahvistaminen voi toteutua vain kielivapauden palauttamisella yliopistoihin, mikä väistämättä tarkoittaa lähtöpasseja tarpeettomimmalle kielelle.
Artikkelissaan ”Eurooppalaisen Suomen kielipolitiikka” (Kanava 2/2003) kielten yliopettaja Marjatta Huhta toteaa, että suomalaisen kielipaletin laajentamiseksi joudutaan puuttumaan ruotsin erikoisasemaan, ensimmäiseksi korkeakoulusektorilla. Opintoaikojen supistaminen ja opintojen tehostaminen vaatii keskittymistä olennaiseen. Mitä yleissivistykseen tulee, ylioppilastutkintolautakunnan puheenjohtaja, professori Aatos Lahtinen (Kanava 2/2005) korostaa, että maailmassa on nykyään valtava määrä tietoa, eikä siitä enää voida erottaa tiettyä osaa yleisesti hyväksytyksi yksilön perussivistykseksi. Tärkeää on, että yhteiskunnassa kokonaisuudessaan hallitaan tietty tietomäärä.
Ilmari Rostila
professori
Vesa A. Niskanen
professori
Richard Järnefelt
rehtori

http://www.vapaakielivalinta.fi/osallistu.php

Allekirjoittakaa vapaan kielivalinnan puolesta pakkoruotsia vastaan.

Ajankohtaisessa kakkosessa oli taas käyty melko agressiivistä keskustelua tästä asiasta. Näin itä-suomalaisena huomaan miten länsisuomalaiset ja etelä-suomalaiset on totaalisen pihalla siitä millaista elämä on täällä.

En ole kuullut sanaakaan ruotsia yhdeksään vuoteen täällä ollessani. En sanaakaan. Venäjää kuulen joka ainut päivä jos menen ihmisten ilmoille. Täällä on kohtalaisen paljon kauppoja joissa on tekstit suomeksi ja venäjäksi, koska niin suuri osa asiakkaista on venäläisiä. Täällä on liikeissä pulaa venäjänkielen osaajista. Jos hakee myyjän paikkaa ja osaa venäjää niin taloon otetaan välittömästi.

Viimeksi kun kävin pari viikkoa sitten Helsingissä, oli kun olisin vaihtanut maata. En voi käsittää miten paljon ruotsia kuulin sen yhden reissun aikana. Ja sitten... Helsingin lähijunassa kuulin kun kaksi ihmistä puhui venäjää, ja se ei särähtänyt korvaan yhtään. Säikähdin miten "kotoisalta" se kuulosti.

Mikä tässä keskustelussa nyt on se varsinainen ongelma: Ruotsalaiset pelkää erityisasemansa menettämistä. "Toistuvana argumenttina kuului, ettei lapsi tiedä mitä kieltä aikuisena tarvitsee." Joten päätämme että hän tarvitsee ruotsia?

Onko ruotsi turha kieli? Ei helvetissä. Olen itse yrittänyt saada pidettyä ruotsinkieltäni yllä (huonolla menestyksellä), mutta se on ollut hyvin vaikeaa koska en kuule sitä juuri missään. FST on onneksi auttanut vähän, netistä puhumattakaan.

Ruotsi on pohjoismaiden yhteiskieli. Jos luovumme ruotsinkielentaidosta, luovumme osittain pohjoismaisesta identiteetistä. Tämä on minulle henkilökohtaisesti niin iso asia että muuttaisin siinä vaiheessa norjaan.

Mutta pakkoruotsi? Kaksikielisyys? Mielestäni kaksikielisyyden saisi purkaa. Olemme tasavertaisia ruotsin kanssa, ja ei ruotsikaan ole kaksikielinen maa. Mitä pakkoruotsiin kuuluu, se onkin jo vaikeampi kysymys...

Ruotsinkielen kyky tulisi taata nuorisossa, mutta pakottaminen ei ole oikea tapa. Muussa tapauksessa rinnalle voidaan ottaa pakkovenäjä.

Valinnanvapautta. Sitä tässä tarvitaan.

http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/11/itarajan_venaja_kuumensi_pakkoruotsi-illan_2184181.html?origin=rss

"HS - Mielipide - 25.6.2010 - 2666 merkkiä - 1. painos

Sekä suomi että ruotsi ovat Euroopassa eksoottisia kieliä

Yli puolet elämästäni Keski-Euroopassa eläneenä minun on vaikea ymmärtää, miksi Suomessa painotetaan niin voimakkaasti kaksikielisyyden, suomen ja ruotsin kielten osaamisen merkitystä. Euroopasta katsottuna molemmat kielet, sekä suomi että ruotsi ovat eksoottisia pieniä kieliä. Hyvin harva Suomen ulkopuolella edes tietää, että tässä maassa puhutaan kahta kotimaista kieltä - tai kolmea, jos saame luetaan mukaan.

Suomi on ollut EU-jäsen vuodesta 1995. Ihmiset opiskelevat, työskentelevät ja matkustavat ulkomailla enemmän kuin koskaan.

Englanti on se kieli, jolla kansainvälisissä yhteyksissä kommunikoidaan, myös tiedeyhteisössä. Pohjoismaiden yhteisissä kokouksissa kommunikoidaan englanniksi varmaankin sen vuoksi, että norjalaiset, tanskalaiset ja ruotsalaiset eivät välttämättä ymmärrä toisiaan.

Tiedän, että saksa, italia ja espanja ovat minulle suomalaisena yhtä helppoja oppia kuin ruotsi, ehkä helpompiakin. Keski-Euroopan kouluissa valinnaisena kielenä on latina, koska sen osaaminen helpottaa muiden Euroopassa puhuttujen kielten oppimista.

Suomen EU-jäsenyyden pitäisi näkyä myös maan kielipolitiikassa. Onko järkevää uhrata resursseja siihen, että kansalaiset osaavat kahta pientä ja eksoottista kieltä? Saataisiinko kaikille paremmat palvelut heidän omilla kielillään, jos keskitettäisiin palvelut kieliryhmille sen sijaan, että vaaditaan kaikilta molempien kielten osaamista?

Perheemme paluumuutto Suomeen vuonna 2005 oli kaatua siihen, että saksalaiselta mieheltäni vaadittiin sekä suomen että ruotsin osaamista, jotta hän voisi hammaslääkärinä hoitaa Helsingin maksusopimuspotilaita yksityisvastaanotolla. Ei riittänyt, että hän osaa hyvin suomea. Hänen kollegaltaan puolestaan kiellettiin potilaiden hoito siitä syystä, että hän osasi vain ruotsia, saksaa, venäjää ja englantia, mutta ei suomea.

Käytännössähän potilaat olisi voitu ohjata heidän omaa kieltään puhuvalle hammaslääkärille, ja tulkkipalveluiltakin olisi säästytty.

Kaksikielisyys mainitaan usein Suomen rikkaudeksi, mutta onko se rikkautta, jos molempien kielten vaatimuksella estetään muualta Euroopasta tulevien koulutettujen ihmisten kotiutuminen ja työskentely Suomessa? Onko Suomessa muu kaksikielisyys kuin perinteinen ruotsi-suomi toivottua? Onko meidän tulevaisuutemme suomalaisina rajoittua pohjoismaalaisiksi (Paavo Lipponen, HS 17.6.) vai uskallammeko olla eurooppalaisia?

Onko aivan mahdoton ajatus, että sekä suomen- että ruotsinkielisille Suomen kansalaisille annettaisiin vapaus valita, haluavatko he opiskella toista kotimaista kieltä?

SINIKKA MÜNTE LÄÄKÄRI
ESPOO"

Tässä itseni kanssa hyvin samaa mieltä olevan mielipidekirjoittajan teksti. Kaksikielisyys on poliittinen käsite. Todellisuus on monikielinen.

http://www.hs.fi/verkkolehti/mielipide/artikkeli/1135256568957

"Ruotsin kieli samalle viivalle kuin muut vähemmistökielet
Visa Kurki

Suomi ei ole kaksikielinen maa. Suomi on vähintään kuusikielinen maa, jos laskemme kielet, joita maassamme on puhuttu yli sata vuotta: koko maassa suomea, länsirannikolla ruotsia, Lapissa ja Helsingissä inarinsaamea, koltansaamea ja pohjoissaamea sekä ympäri maata romania. Nyky-Suomessa tulisi ottaa mukaan myös venäjä, jota puhuu yli 50 000 ihmistä, ja 10 000 somalin puhujaa.

Nämä kaikki tarvitsisivat palveluita omalla kielellään. Esimerkiksi saamelaisilla pula on suorastaan huutava. Huutoon vastaaminen on kuitenkin vaikeaa, liki mahdotonta.

Inarin kunta Lapissa on nelikielinen: sen kielet ovat suomi, pohjoissaami, inarinsaame ja koltansaame. Ruotsinkielisiä kunnassa asuu reilut kymmenen.

Onko todella järkeä, että inarilaiset opiskelevat ruotsia ruotsinkielisiä palvellakseen, kun lähin edes osaksi ruotsinkielinen kunta Kokkola on 700 kilometrin päässä?

Samaan aikaan Inarissa pieni 300 puhujan koltansaamelainen vähemmistö kirjaimellisesti kamppailee olemassaolostaan. Kunnat eivät pysty järjestämään lain määräämiä peruspalveluita saameksi, koska saamea osaavaa henkilöstöä ei ole.

Tätä taustaa vasten pakkoruotsi ja virkamiesten ruotsin kielen taitovaatimukset tuntuvat suorastaan järjettömiltä. Tilanne muuttuu vielä kohtuuttomammaksi, jos kaavailut pakkoruotsin alkamisesta jo viidennellä luokalla toteutuvat.

Samalla maamme todelliset vähemmistökielet jäävät entistä heikompaan asemaan. Näin köyhdytämme jatkuvasti maamme kielellistä perintöä ja moninaisuutta.

Toisen kotimaisen kielen pakollisen opiskelun sijaan pitäisikin voida valita toinen, kolmas, neljäs tai mikä tahansa kotimaisista kielistämme.

Voi toki väittää, että pakkoruotsin poistaminen tekisi karhunpalveluksen niille nuorille, jotka innokkaina virkamiehenalkuina törmäisivät ruotsin kielen taitovaatimuksiin.

Ratkaisu ongelmaan on yksinkertainen: Lakkautetaan nykyinen järjestelmä, joka vaatii ruotsia lähes koko virkamieskunnalta ja jonka seurauksena kaikki osaavat ruotsia paperilla mutta hyvin harva käytännössä. Sen sijaan viranomaisyksiköitä tulisi velvoittaa palvelemaan kaikilla kielillä, joita alueella laajasti puhutaan.

Lakia vain korjattaisiin vastaamaan sitä, mihin viranomaiset jo pyrkivät venäjänkielisessä Itä-Suomessa ja saamelaisten kotiseutualueella Lapissa.

oikeustieteen ylioppilas
Turku"

Jotkut sanovat ruotsin kielen opiskelun olevan tarpeellista kaksikielisessä maassa. Näin Kyrkslättläisenä voin sanoa, ettei kieltä edes rannikkoseuduilla paljoa käytetä. Ruotsin kieli on vielä turhempaa käytännössä kaikkialla muualla paitsi rannikolla. Kaksikielisyys ruotsalaisen vähemmistön ollessa minimaalinen on keinotekoinen asia. Rannikolla ruotsia saisi ollakin edes se pari perustavanlaatuista kurssia "Hej, jag heter Tuukka, jag kan inte prata svenska" -tyylillä, mutta muuten pakkoruotsi on todellakin sitä itseään - turhaa pakkopullaa. Sama pätee virkamiesruotsiin. Itärajalla tai Lapissa harvemmin tapaa ruotsalaisia, saatika sitten ruotsinkielistä palvelua tarvitsevia.

Jotkut sanovat ruotsin kielen opiskelun olevan yleishyödyllistä. "Onhan meillä pakkomatematiikkakin!" Ero piilee siinä, että matematiikkaa voi soveltaa kaikkialle, ja se on opetusohjelmissa kaikkialla sen hyödyllisyyden vuoksi. "Mutta pakkoenglantia ei voi soveltaa!" Ei ehkä voikaan, mutta siitä on hyötyä. Ruotsin opiskelusta ei. Englanti on universaali kieli, kun taas ruotsi rajoittuu pohjoismaihin, käytännössä vain osaan niistäkin.

Jotkut sanovat ruotsin kielen opiskelun helpottavan germaanisten kielten opiskelua. Totta, mutta miksei asiaa voisi ajatella toisin päin? Aloitetaan vaikka saksalla, ja luetaan haluttaessa sen jälkeen ruotsia. Kappas, germaanisten kielten lukeminen auttoi ruotsin opiskelussa! Miksi pitäisi aloittaa juuri ruotsin kielellä?

Jotkut sanovat ruotsin kielen vievän vain pari oppituntia, eikä sen poistamisesta olisi juuri mitään hyötyä. Lukiolaisen lyhyeseen ruotsiin kuuluu kolme vuotta ruotsia yläasteella ja muistaakseni neljä kurssia lukiossa. Oletetaan, ihan vain argumentin vuoksi, että tämä aika korvattaisiin argumentointisääntöjen ja -tapojen opettelemisella. Tämä johtaisi siihen, ettei tässäkään tekstissä kumottuja väitteitä olisi, koska fiksut ihmiset olisivat pohtineet asiaa, ja tajunneet, että pakkoruotsi on pelkästään aikaa ja vaivaa vievä, tökerön keinotekoinen instituutio.

http://www.adressit.com/kansanaanestys_kaksikielisyydesta

Allekirjoittakaa, jotta yksi Suomen ongelmakohdista saataisiin korjattua.

Itselläni ei ole mitään kielten osaamista tai ruotsin kieltä vastaan. Kuitenkin on niin, että ruotsi nauttii asemaa Suomessa, joka on yhteiskunnallisesti paljon syvemmälle ulottuva mitä esim. pakkovenäjällä oli ex-Itäblokin maissa.

Ruotsin kieltä vaaditaan, jotta voi saada akateemisen tutkinnon suoritetuksi Suomessa.

Miksi muilla (oikeilla) vähemmistöillä ei ole samanlaista asemaa kuin tällä yhdellä kielivähemmistöllä Suomessa? Tiedän: historia, mutta silti, kaikkien historianjäänteiden säilyttämisen ei tulisi olla itsearvoista. Suomessa romukoppaan joutaisivat mm. pakkoruotsi ja pakollinen varusmiespalvelus.

Ruotsin sijaan pitäisi olla mahdollisuus valita joku toinen suuri kieli, kuten venäjä, jolla on vain 1% puhujakunta ei-venäläistaustaisten suomalaisten keskuudessa. Kun Venäjä samalla on Suomen tärkein yksittäinen kauppakumppani luulisi olevan kaupallisistakin näkökulmista loogista panostaa tähän osa-alueeseen. Saksa, joka on Suomen 2. tärkein yksittäinen kauppakumppani heti Venäjän jälkeen on kielenä paljon venäjää osatumpi ja ainoa kieli englannin ja ruotsin ohella jossa esiintyy Suomessa syvempää osaamista.

Ruotsinkielisillä on omat yliopistonsa, joihin on huomattavasti helpompi sisäänpääsy kuin suomenkielisiin yliopistoihin. Kun samalla ruotsinkielisten hakijoiden sosioekonominen asema on jo valmiiksi keskimäärin varsin selkeästi parempi, pedataan tässä vain siloitellumpaa tietä hyvään tulevaisuuteen niille joilla usein jo valmiiksi on varakkaat lähtökohdat ja isin toimitusjohtajan palli pitää arkiset rahahuolet poissa iloisesta mielestä. Åbo Akademissa koulutetaan Suomen eliittiä, ja kun näin on niin esim. Turussa jotkut suomenkieliset vanhemmat harrastavat sosiaalista kiipimistä laittamalla lapsensa ruotsinkieliseen kouluun, jolla taataan tälle lähtökohtaisesti paremmat eväät tulevaisuuteen.

Sanotaan nyt tähän loppuun vielä, että mielestäni mikä tahansa kaksikielisyys on rikkaus. Ruotsinkielisyys ei kuitenkaan ole mielestäni sen arvokkaampaa kuin mikä tahansa muukaan kaksikielisyys Suomessa. En myöskään vastusta vähemmistöjen oikeuksia, vaan mielestäni kaikille kuuluisi taata mahdollisimman yhtäläiset mahdollisuudet, niin että syrjintään ja suosintaan tulee puuttua. Ruotsin kieli voisi mielestäni säilyttää asemansa alueellisesti, ei valtakunnallisesti.

(Kirjoittaja opiskelee Åbo Akademissa puolan kieltä, jonka lehtoraatti ÅA:ssa laukkautetaan tämän lukukauden jälkeen säästösyihin vedoten yhdessä Suomen varakkaimmassa yliopistossa. Kirjoittajan oma sukunimi myös kuuluu niihin nimiin, jotka suomalaistettiin alkuperäisestä ruotsinkielisestä asustaan 1800-luvulla.)