IRC-Galleria

Ukrainan kriisi on vaikuttanut monin tavoin ikävästi Suomeen. Venäjä on saanut (ja tulee saamaan osakseen todennäköisesti vielä lisää) talouspakotteita. Kaupanpäällisiksi kriisi on syönyt sijoittajien luottamusta suurvallan talouteen. Kaikki tämä on johtanut ruplan arvon laskuun. Koska Suomen viennistä iso osa suuntautuu Venäjälle, ruplan heikentyminen on haitannut vientiä.

Kaiken epäselvyyden, pelon ja negatiivisuuden keskellä on kuitenkin tärkeää ajatella positiivisesti. Käännetään siis asiat nurinniskoin ja huomaammekin, että Suomihan hyötyy tästä kaikesta! Jos ruplan arvo heikkenee, se tarkoittaa sitä, että saamme venäläisiä luksustuotteita entistä halvemmalla.

Viidelläkympillä Venäjältä saattaa saada hyväkuntoisen laatuauton, Samaran. Kuudellakympillä irtoaa jo postimyyntivaimo! Ladan jalanjäljillä jatkavan Samaran teho on taattu: auto käynnistyy kovillakin pakkasilla ja kestää moitteettomasti pieniä peltikolareita. Mitään länsimaisille autoille tyypillistä, turhaa kerskakulutuspaskaa, kuten ABS-jarruja, laukeavia turvatyynyjä, ohjaustehostinta, radiota, ilmastointia tai nopeusmittaria ei ole, vaan auto on karsittu kaikista tarpeettomista ominaisuuksista. Samara on Auto isolla A-kirjaimella. Saman voi sanoa venäläisistä naisista: hiukset saattavat olla ohuet ja joitakin hampaita puuttua, mutta vähäinenkin avaimen pyörittely virtalukossa saa kyllä venakon lopulta pyörähtämään käyntiin. Okei, jos vaihtoehtoina on olla innokas vaimo sängyssä tai palata takaisin Siperiaan, valinta lienee helppo.

Venäläinen kosmetiikka on tunnettu siitä, että se saa naisen kuin naisen näyttämään kauniilta. Nyt tätä kosmetiikkaa eli vodkaa saa aiempaa huokeammalla hinnalla – erona länsimaan Maybelineihin, Lorealeihin ja Rimmeleihin on vain se, että kauneuden katsojan täytyy nauttia tätä kaunistavaa ainetta, ei kauniiksi tehtävän ihmisen. Huihai Viro ja Tallinnan Viinaranta, tervetuloa Venäjän rajan vodkatislaamot! Eikä tämä jää tähän: russonaisten peruukkeina käyttämät karhuntaljat ovat nyt samoin alennuksessa.

Mitä kaikkea naapurista saakaan! Puuta, kaasua, lautoja, paperia, viinaa, tupakkaa, Kalashnikoveja, homoseksuaalien nyljettyjä päänahkoja, vehnähiutaleita kaurapuuroon, hevoskärryjä, samovaareja, lääketieteen rautaisia ammattilaisia, karvahattuja, ydinkärkiä, sirppejä, vasaroita, pettuleipää... Jos jollakulla venäläisellä vain olisi tietokone, kaikkea tuota voisi nyt tilata polkuhinnoin eBaysta!

Positiiviset vaikutukset heijastuvat myös venäläisten kulutukseen Suomessa: nyt ne saatanat viimein lopettavat mökkien ostelun maastamme! Eihän minulla toki ole mitään venäläisiä vastaan, mutta onhan se ikävää, kun ne ostelevat lomataloja parhailta järvimaisematonteilta. Muun muassa erään mummolani lähistöllä olevan ökytalon osti joku venäläisporho. Kunnan Siwan ja S-marketin nimet muuttuivat kyrillisiksi (Sива ja S-мaгкет) ja henkilökunta osasi ainoastaan heleitä venäjän kielen sanoja. Tuotteina myytiin lopulta enää vain venäläisten tarvitsemia myyntiartikkeleita: tupakkaa, karvahattuja ja kalastustarvikkeita. Lisäksi ryssät kehtasivat käydä valtaamassa jokaisen kyläkauppaan tulleen Karjala-olutlavan itselleen.

Alueen luonto koki samoin ikävän kohtalon. Lähiseudun kaikki hirvet metsästettiin venäläisten ruuaksi, muttei miliisiksi muutettu poliisi vaivautunut tekemään asian korjaamiseksi mitään, vaan palasi venäläisiä puhuteltuaan tyytyväisenä taskuissaan kymmenentuhatta ruplaa eli 30 euroa. Myös karhut katosivat mummolani metsistä, mutta venäläismiekkosen vaimon hiukset eivät näyttäneet biodiversiteetin köyhtymisestä harventuvan – päinvastoin, tukka näytti suorastaan paksuuntuvan! Tämäkään ei riittänyt, vaan läheiseen järveen laskettiin jotain epämääräistä ri-paskaa.

Venäläinen on vihamies maksaessa, mutta todellinen toveri kauppiaana. Ei kun vain vapaakauppasopimusta sorvaamaan ja tuontia kehittämään! Kunhan muistaa vain tietyt turvallisuustekijät, shoppailumatka Venäjän suurkaupunkeihin peittoaa Lontoon ja Pariisin kuusi-nolla.

---

// blogistani http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/03/nain-suomi-hyotyy-ukrainan-kriisista.html

Koko maailman puhutuin aihe viime viikkojen aikana on ollut Ukrainan kriisi ja sen tuorein käänne: Venäjän erikoinen sekaantuminen Krimin tilanteeseen. 28. helmikuuta tunnuksettomat sotilaat ottivat haltuunsa lentokenttiä. Myöhemmin on paljastunut, että tunnuksettomat sotilaat ovat Venäjän armeijasta. Tilanne kokonaisuudessaan on sekava: Putin on saanut luvan aseelliseen voimankäyttöön federaationeuvostolta. Venäläisten sotilaiden määrää on lisätty, ja vahvuuden on arveltu olevan 15 000 sotilaan kieppeillä. Kielellisesti venäläisenemmistöisen Krimin alueparlamentti äänesti liittymisestä Venäjään. Asiaan liittyvä kansanäänestys olisi tarkoitus järjestää ensi viikolla.

Kokonaisuudessaan kriisiä seuratessa vallitsevaksi nousee koko touhun sekavuus: mitä Venäjä haluaa? Haluaako maa vain osoittaa, ettei se ole sotilaallisesti vähäteltävä? Halutaanko Ukrainan kriisillä herätellä neuvostoaikaista nostalgiaa, kun ammoinen supervaltio puuttui muiden maiden politiikkaan tuosta vai? Haluaako Venäjä Krimin osaksi federaatiota? Vastaus: kukaan ei oikeastaan tiedä, vaan monet Venäjä-asiantuntijatkin ovat hämmentyneitä.

Eräistä asioista jokainen voi kuitenkin olla varma. Ensimmäinen karu totuus on se, ettei Venäjä ole demokratisoitumassa. Venäjä on edelleen arvaamaton, omien oikkujensa ja intressiensä mukaan toimiva suurvalta. Venäjä osaa tehdä sotilaallisen väliintulon nopeasti, tehokkaasti ja päättäväisesti. Venäjä tekee mitä tahtoo.

Ukrainan kriisi ja Venäjän toiminta saa (tai ainakin pitäisi saada) myös Suomen pohtimaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa. Jos Venäjä kohtelee naapurimaataan Ukrainaa vastaavalla tavalla, millainen on Suomen kohtalo? Vastikään on kerrottu Venäjän pitäneen sotilasharjoituksia Karjalan tasavallan alueella ja aikovan lisätä merkittävästi sotilaiden määrää Suomen rajan tuntumassa.

Valitsen sinut Nato

Vieläkö joku pystyy kaivamaan esiin oikeasti päteviä vasta-argumentteja Suomen Nato-jäsenyydelle?

Tosiasia on, että jos jokin maa Suomeen hyökkäisi, se olisi Venäjä. Ei Ruotsilla, Virolla tai Norjalla ole syitä eikä edes mahdollisuuksia moiseen. Saksa ei suunnittele aloittavansa uudestaan tuhatvuotisen valtakunnan rakentamista. Syy, minkä takia Suomessa edelleen on yleinen asevelvollisuus ja maa on pyrkinyt pitämään yllä jonkinasteista puolustuskykyä, on idässä.

Suomalaiset ovat kautta aikain suhtautuneet Pohjois-Atlantin liittoon eli Natoon kriittisesti. Useimmiten Nato-vastustajat jakaantuvat kahteen leiriin: venäläismyönteisiin/amerikkalaiskriittisiin, jotka kokevat Naton liian amerikkalaismieliseksi, ja niihin, jotka tosissaan luulevat Suomen tulevan toimeen omilla puolustusvoimillaan.

Natossa on ongelmansa. Naton keskeisin vaikuttaja on Yhdysvallat. Osa Naton operaatioista, kuten Yhdysvaltojen johdolla harjoitettu "terrorisminvastainen sota", ovat olleet kyseenalaisia. Yhdysvallat on kuitenkin demokraattisempi ja Suomen arvoja lähempänä oleva valtio kuin Venäjä, jonka ihmisoikeuskysymykset ovat viime vuosina olleet esillä merkittävästi.

Suomen puolustusvoimiin uskominen on yksinkertaisesti turhaa haihattelua. Suomen armeijan koko on murto-osa Venäjän armeijasta. Kalusto ostetaan usein käytettynä (panssarivaunut). Jos Venäjä hyökkäisi, Suomi olisi arvioista riippuen polvillaan parissa päivässä, hyvällä onnella vasta muutamassa viikossa. EU-maille kaavailtuun yhteiseen puolustukseen ei samoin parane luottaa, sillä talousvaikeuksissa rypevän unionin kyky toimia tositilanteessa on kyseenalainen.

Nato toisi Suomelle varman turvan, sillä puolustusliittoon kuuluvaan maahan ei noin vain hyökättäisi. Natoon liittyminen pitäisi lisäksi tehdä silloin, kun se on vielä mahdollista. Kliseinen mutta osuva vertaus kuuluu: palovakuutustakaan ei oteta siinä vaiheessa, kun talo on tulessa. Monet ovat esittäneet, että jos Venäjä hyökkäisi Suomeen, Suomi saisi ehkä Natolta apua. Ehkä. Miksei puolustusliittoon voi saman tien liittyä? Silloin apu ainakin olisi varmaa.

Suomettumisen aika ei ole ohi vieläkään

Suomen ulkopoliitikassa on kautta aikain pyritty puolueettomuuteen, muttei sitä läheskään aina olla ymmärretty muualla. Kylmän sodan aikana Suomi katsottiin länsimaiden näkökulmasta venäläismieliseksi, parhaimmillaan Suomi saatettiin käsittää Neuvostoliiton etupiiriksi. Lisäksi suomalainen "puoluettomuuspoliitikka" johti Neuvostoliittoon päin rähmälläänoloon: suomettumiseen. Pyrkiessään miellyttämään vaikutusvaltaista naapuriaan Suomi loi uuden sanan kansainväliseen politiikkaan: pieni valtio taipui suurvallan edessä pahimmillaan rajoittaen sananvapautta ja sensuroiden suurvaltaa kohtaan esitettyä kritiikkiä. Suomalaiset saattoivat katsoa tasapainoilevansa idän ja lännen välissä, mutta länsimaiden näkökulmasta Suomi jousti periaatteistaan liikaakin ja taipui Neuvostoliiton tahtoon.

Suomettumisen aika ei näytä olevan ohi vieläkään. Suomalaisten poliitikkojen kannanotot ovat olleet yllättävän varovaisia. Pääministeri Katainen on todennut, että "täytyy pitää pää kylmänä". Puolustusministeri Haglund piti yllään Ukrainan lipun värejä mukailevaa kravattia. Aika laimeita kannaottoja? Onneksi sentään presidentti Niinistö on uskaltanut todeta Venäjän rikkovan kansainvälistä oikeutta.

Jo aiemmin Suomi on pysynyt pääasiassa hiljaa Venäjän ihmisoikeusongelmista. Arhimäen sateenkaariliput sekä Tynkkysen sateenkaarikravatit ovat saaneet osakseen paheksuntaa ja "välejä Venäjään ei saa pilata" -hyssyttelyä – meillä, Suomessa, jonka pitäisi olla ihmisoikeuksien mallimaa. Samoin tutkija Mika Aaltola on toivonut Suomelta vahvempaa kannanottoa Ukrainan kriisiin. Hän kuitenkin arvelee, ettei Suomi tule niin tekemään.

Suomen ei tarvitse solmia uutta YYA-sopimusta ja nuolla venäläiseliitin persettä, sillä parempikin vaihtoehto on olemassa. Natoon kuuluminen varmistaisi sananvapauden ja demokratian Suomessa. Suomettuminen jäisi viimein historiaan, kun Naton turvatakuut mahdollistaisivat sen, että Suomi uskaltaisi viimein ottaa asioihin aidosti kantaa.

Mitä me vielä odotamme?

Mitä me suomalaiset vielä odotamme? Nato on vakuutus, joka kannattaa ottaa. On turha lässyttää sitä, että venäläiset ovat ystäviämme. Ystävä ei sijoita tuhansia sotilaita rajamme läheisyyteen. On yksinkertaisesti hölmöä odottaa, että meitä tultaisiin ehkä auttamaan Naton suunnalta Venäjän hyökätessä, kun voimme varmistaa avun saannin liittymällä kyseiseen puolustusliittoon. Lisäksi on noloa, mikäli maamme alkaa suomettua uudestaan.

Venäläismielisiä emme enää ole, yksinämme emme toimeen tahdo tulla, olkaamme siis Naton jäseniä.

---

// blogistani (merkinnässä mukana myös lähdeluettelo) http://erkkipekka.blogspot.fi/2014/03/olkaamme-siis-naton-jasenia.html