IRC-Galleria

Vinyylilevy. Tuo entisaikojen kovin juttu, nykypäivän naurahduksien saattelema retroilmiö vuosien takaa. Ei ne ihmiset suotta arvosta tätä vanhaa musaformaattia; onhan siinä toki parempi äänenlaatu ja soundit on jotenkin "puhtaammat". Tietenkään tähän samaan puhtauteen en lue kaikenmaailma rahinoita ja napsahduksia, jotka tulevat levyn aikana tutuksi. Itsekin omistan nipun älppäreitä, joskaan en niitä aktiivisesti kuuntele. Tosin aina silloin tällöin puraisee levarikärpänen ja pistän Eppujen Kahdeksannen ihmeen kierroksille. Ja joitain singlejulkaisuja tulee myös kulutettua.

Suurimmat harvinaisuudet olen vienyt digitalisoitavaksi Helsingissä sijaitsevaan ReelOne-liikkeeseen. Suosittelen lämpimästi jos jollain on harvinaisuuksia hyllyssä ja vinyylisoitin kaatopaikkakunnossa. Tälläkin hetkellä itseasiassa muutama biisi odottaa digitalisointia siellä. Itse kuulun sukupolveen, jossa CD-levyt olivvat jo massatuotannossa ja vinyylien aika alkoi olla ohitse. Nykyään tuntuu pöyristyttävältä, että ennen piti kesken levyä mennä kääntämään se (!!!) No kaikki entiset nuoret tietää tämän kuuluneen musiikinkuunteluun. Minä en.

Tunnen jopa itseni vanhaksi kun aktiivisesti ostelen vielä CD-levyjä. Tässä vuosia takaperin rakas ulkoinen kovalevyni kosahti ja kaikki tuhannet kappaleet hävisivät sen myötä ja siitä lähtien olen ikään kuin tukenut CD-formaattia. Minulla täytyy olla musiikki käsinkosketeltavana versiona. Jopa netistä ostamani levyt olen pyrkinyt välittömästi polttamaan CD:lle. Ja suhteellisen runsaat CD-kirjastot minulla onkin, enkä sitä yhtään häpeä.

Jopa C-kasetteja löytyy minulta runsaat määrät. Noin kymmenen vuotta takaperin ne oli minulle musiikkimuotoja siinä missä muutkin ja nauhoittelin monta kymmentä kasettia auto-käyttöön. Nykyään olen kuitenkin sen verran hifisöitynyt (sana? -no ei oo!) että c-kassut ovat jääneet pölyyntymään laatikkoon. Ja tähän on yhtenä syynä myös Stockalta ostamani kasetti-laite, jolla siirsin suurimman osan niistä tietokoneelle. Kätevää, eikö? Joskin nyt laite on ilmeisesti mennyt rikki, kun ikivihreät joululaulut eivät solahtaneetkaan kasetilta tietokoneelle tässä taannoin.

Vinyylilevyt tekevät taas tuloaan. Uusia levareita on kaupoissa ja monet levyt julkaistaan LP-formaatissa nykyään. Esim. itseltäni löytyy viimevuonna julkaistu Alangon 'Maailmanlopun sushibaari' niin CD:nä kuin vinyylinäkin. Ja jos joku epäröi äänentoiston laatua näissä platoissa, niin ainakin niissä on kansitaide paljon paremmin esillä. Nykyäänhän ei kansitaiteeseen kannata edes satsata kun ne näkyvät tietokoneella vain suttuisina pikkukuvina, mutta entisiä vinyylikansia voisi jopa kehystää.

Niin tässä taannoin oli puhetta juuri tästä vinyylilevyn takaisin tulosta, mutta aloin miettimään, että tuskin koskaan tulee takaisin VHS-kasetit retro-maineen kera. DVD:t ja BlueRayt ovat niin huippukeksintö, että kukaan tuskin koskaan tulee hihkumaan: "Nyt ollaan retroja, katsotaan Titanic kämäseltä video-kasetilta paskalla kuvanlaadulla! Jee!" Lause, jota koskaan ei tulla sanomaan...

Päivän biisi: Miljoonasade - Pieni elämä

Äiti soittaa täysillä Smurffeja C-kasetilta keittiössä.

Porilainen Stench of Decay, joka siis soittaa vanhan koulun death metalia hieman Abhorrence hengessä, pullauttaa näillä näppylöillä ulos uuden demonsa. Kävin fiittaamassa tuolla äänitteellä ja murista lurautin vokillssit Abhorrencen vanhaan Vulgar Nectrolatry -biisiin, jota pojat ovat soitelleen jo jonkun aikaa coverina.
Mun osuus löytyy näillä näkymin ainoastaan rajoitetun painoksen C-kasetti versiolta, joten kannattaa hommata moinen nopeasti jos kiinnostaa se saada omakseen.

Checkit: http://www.myspace.com/stenchofdecay

Kandee tsekata ulos, ihan pätevää matskua.