Perjantaina eka japsin kurssille taas vaihteeksi. <3 ..sitten saa viikonlopun huilia ja maanantaina Ööppeli-pööppeli pesun kautta takalasien tummennuksee. x] <3 .. täysin mustaks menee.
Sitten mä lähdenkin siitä kohti Helsinkiä. Tokyokan, here I come! [toivottavasti lehdis ei paljoo juttuu gazest ole tai rahat menee siihen]
Sitten...MUCC.<3 .. jonottamaa en kyllä mene, eipä mulla niin tärkeetä mihinkää eturivii päästä. x) .. toivottavast täl keikal on yhtä hauskaa ku 2009 syksyllä.. <3
Sitten yöllä kotiin ja aamulla heräilee hakee komeen Opelin hoidosta.<3 xDD
Whiiiiiii~
Durrhurr. Ja nyt on vielä kaks Gazetto-tatskaa työn alla, jos Ruksun synttäripäivänä sais toisen otettua ihoon. <3
Hitto koulussa ollaa jo viikonloputki ja sit alkaa viel työharjottelut ja hitto vie joku valopää ilmottautu just japanin kielen jatkokurssille. > > ... hoh.
Voi hyvää päivää, kyllä se "tukau" on ihan yhtä hyvä 使う kuin tsukaukin. Virallisiakin translitterointitapoja on monia, saati sitten kun päästetään asiaan perehtymätön japanilainen asialle. Partikkeleja kirjoitetaan yhteen muiden sanojen kanssa, shu-kanan kohdalla käytetään syu-kirjoitusasua jne. Toisinaan sitä paitsi tuntuu, että suomalaiselle "shi" on ehkä vähän hämääväkin, se kun ei ole yhtä "suhiseva" kuin englannin vastaava. Japanin 「~しい」 on jotain englannin she:n ja suomen sii-tavun väliltä.
Kirjoitusvirheet vähenevät, kun käyttää kirjoittaessaan vain kahta (tai vokaalikanojen kohdalla yhtä) merkkiä per kana. Sanasta "hitsuyou" tulee helposti "hitusyou" eli "hitsushou" tai "histuyou" eli "ひsつよう", mutta tu-kirjoitustavan kohdalla kirjoitusvirheen riski on pienempi.
"Huomatkaa etenkin tavut tsu, shi, chi ja fu" -huomautuksia ei kirjoitettu sen takia, että osaisitte kirjoittaa ne oikein, vaan lausumisen vuoksi. (Tosin "fu" on aika kaukana englantilaisesta vastaavasta...) Tai mistäs minä tiedän. Ehkä jonkun mielestä länsimaissa yleisimmin käytetyn romaji-japanin kirjoitustavan oppiminen on tärkeääkin.
おう:n translitterointitapa on jäävuoren huippu.
(Jos kirjoitan japania osaavalle, kirjoitan "ou", ellei toinen ole niin tarkka, että se pitäisi kirjoittaa "ō", kirjoitan niin tai jos se ei tule mihinkään näkyviin, kirjoitan "ô". Jos taas kirjoitan japania osaamattomalle, kirjoitan todennäköisesti joko "oo" tai "...ou, mutta se luetaan ...oo."
Nyt on rankkaa! Japanin läksyt on ihan liian argh, uchi=sisäpuolella, uah, en muista suurinpiirtein muuta. Angst.
Pitäs kirjottaa joku saatanan novelli, en jaksa nyt, ehen. Kiitosta vaan, Sanna Nisonen. MIKS KAIKKIEN NIMI ON SANNA?
Haluun vaan kattoo kaiken päivää (ja yötä) yaoita, ja hihitellä itekseni. Ja perhana, kun hävitin sen kortinki. Elämäni suurin katastrofi, joudun vielä vastuusen tästä. </3
Pitäs vielä opetella jotain bilsaakin, nice going.
Väsyttää. Miksen stressaa mistään näistä?
Oon vaan koko ajan tällänen niin ku Sannojen kuuluu, eli ihanasti ilonen ja stressaamaton.
Huomenna on perjantai, uh. Loma, yay.
Tänäään japanintunnin jälkeen kun oltiin saanan kaa pistää takkei päälle ni sit mulla oli huppu päässä ja olin pistää just huivii kaulaaa ni yks mein japanin ryhmän joku ihme huru-ukko pysähty siihen "Ootpas sie poika tyttö" .... "siehän voisit olla vaikka mun veljen poika! ootkos sie?" *naurahti* katoin aika pitkään sitä.. ja sit se lähti kävelee siit sit saana kiros sen maaan rakoo ja sano "Vittu saatana sie oot miun pikku homo!" ja kiros sitä :'D <3