IRC-Galleria

Mä en yleensä sarjakuvia lue mutta Nemi on paras. :)

Kyllä kunnon juoksulenkki tekee terää vaikka kuinka olis mikä.
Hiki tuli, vitutus lähti (ainakin hetkellisesti) ja keuhkot toimii taas hetken paremmin. :D

"Tuska tekee meistä todellisia"

Nauroin kunnolla ensimmäistä kertaa moneen päivään. Joten eiköhän tämä tästä taas ala elo sujua. :)
Perjantaina paljuilemaan ja sitten baariin pitämään kivaa. :D Ihanata, ihanata.

Ahdistus aallot on enää hetkellisiä ja paniikkikohtaukset on pysynyt poissa.
Mulla on kestänyt viisi vuotta saada itteni tähän kuosiin ja en aio palata nyt siihen mitä sillon olin.
Taistelen vaikka läpi harmaan kiven.

"Vain kesyt linnut kaipaavat
-villit lentävät"

saanko tahtoa, toivoa ja odottaa? Antaa olla ja unohtaa?
Elää ilman sielua ja tunnetta, hengittää pelkkää unelmaa?
Rakastaa tuoksua, kosketusta ja tunnelmaa?

Tänään on ollut haikea päivä, mutta parempi silti.
Olen nauranut, itkenyt ja haaveillut. Ollut oma itseni.
Toivonut parempaa,
uskonut huomiseen,
unelmoinut menneestä.

Tänään olen unohtanut.
Tänään olen rakastanut.
Tänään olen vihannut.

Eilen olin katkera.
Eilen toivon.
Eilen odotin.

Nyt vain elän.
Muistelen, vuodatan muutaman kyyneleen ja anna olla.

Kiitos ja näkemiin.

paniikkikohtaukset on sitten niin saatanan kivoja.

Miten sitä saatana hautookin kaikkea ja kaiken aikaa.
Hengittääkin pitäs.
Syödäkin pitäs.
Elääkin pitäs.

Kiitos tästä.

(Illalla viinaa ja lisää viinaa, niin johan kulkee)

Joopas joo ja toisen kerran saatana....
Perkele vittu.

(Lissää viinaa niin silmät ei liiku)

"Kun yli kävi tuuli ja laulavat laineet löi
sen kulkua seuraili ja tyyntä hän ikävöi
ja mietti yksin hiljaa, liikkumatta, paikallaan
aikapäiviensä teitä

Pyhäkoulujeesuksesta pienenä kerrottin
rakkauden puolapuilla pelisäännöt kerrattiin
elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan
ja korpiteille enkeleitä

elämähän meitä laittaa kouluihin oppimaan
ja korpiteille enkeleitä

Kun taivas oli tumma
ei hän nähnyt edes jalkojaan
hän mietti, miltä tuntui
isku vasten hänen kasvojaan
ja vesi oli mustaa siellä alhaalla, jossakin
ääretöntä surunauhaa

Vaan turvallinen yksinäisyys tarjoaa syliään
ja leviää jo lämpö yli pimeän ja yli jään
vielä humisevat äänet yllä kiireisen kaupungin
arjen huojentavaa rauhaa

vielä humisevat äänet yllä kiireisen kaupungin
arjen huojentavaa rauhaa

Lopulta kun päättää alkaa töitään tekemään
pilkkoa saunapuita ja kuunnella levyjään
kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin
ja sydän helpottunut huokaa

Kaunis mieli kääntää katseensa eteenpäin
on asioita pyöritelty tarpeeksi omin päin
ja huomaa, kuinka hyvä olla on juuri näin
sydän helpottunut huokaa"

Ottasko vaiko eikö ottas. Kas siinä vasta pulma. Ensimmäinen kokonainen viikonloppu vapaata ja ei oikein tiedä mitä tekis. Viintä vois ehkä hakea ja istua iltaa. Katsoa nyt.

Paska bingostakaan ei mitään tullut.

Wilma kantaa lastansa kokoajan. Iltapissillä oli laps mukana, aamulla samoten. :)
On se hassu.

Voih voih, masussa outo tunne...

Mikähän muakin vaivaa...olin eilen illalla nukahtanut istualteen sohvalle, kahdeksan aikaan illalla. Heräsin puol neljä ihan pöhnässä. Vattu sentäs. Sitten kuuntelin loppu yön kun Wilma synnytti. Petas ja petas ja tuloksena oli sitten kaksi pehmolelua ja yksi vinkulelu. Valeraskautta ilmassa siis taas.

Pääkin on aivan sekasin taas ja unetkin sen mukasia. Perkeleen syksy ja unettomat yöt. Ei jaksais.
Hymyilläkin vois aina sillon tällön. Tai noh, oonpahan mä hymyillykin tässä muutamana päivänä... ;)

Ja tänään taas bingoon. Riikka 25-v ja eläkkeellä :D:D