viimeistä kertaa kertaa sulle hyvästiksi vilkutetaan.
Maasta sinä olet tullut, ja maaksi olet jälleen tuleman,
mutta silti tiedät, että me sua kaivataan.
Nahkatakista muuttuu siivet,
keesistä kiharat pienet,
kitarasoinnut harppuaarioiksi muuttuu,
nyt mä tunnen jotain olennaista täältä puuttuu.
Kylmään routamaahan tippuu kyyneliä monia,
se auttaa ihmiset käsittelemään surua ja huolia.
Pois tästä maailmasta, tuskasta taivaisiin.
Uneksitko kuolemasta matkallas korkeuksiin?
Ja nahkatakkiaan hän ei riisunut milloinkaan. Ei kesällä, ei talvella, ei edes viimeisenä iltana <3
