Kuulin kerran ettei ihminen voi rakastuu
jättämättä jälkiä toiseen, toisaalta tiesin et se totta..
Ainaki siltä tuntu kun tsiigas ihmisii,
tosta noin vaan oves takaa saattaa löytyy postipoika.
Tai illalla kaupungilla hiiren hiljaisilla kaduilla
kannattaa pitää silmät selässä ja olla varuillaan
ei tiedä minkä kulman takaa löytää sen oikean..
Ei tiedä kuka kattoo taakseen ja kuka luokse tulee.
Nää kadut on täynnä rakkauden kuninkaita,
ne saa sult etusivun ja taas uteliaat sust kaiken.
Ei niitä rakkaustarinoit pysty historiast kumittaan,
ku uudet lapset isoisän luona käydään näyttääs.
Kahenkytäneljän vuoden jälkeen tietää mit on elämä.
Pieni kaunis ja viaton tyttö kasvo aikuseks ja tajus et,
joskus tulee yks alku jossei oo loppuu ollenkaa.
Tää on niille jotka on palavasti rakastanu,
tää on teille joista kaikki täällä joskus kuullaan.
Nyt oon rakastunu,
rakas tuuthan kirkastamaan mun huomistaki?
Kaikki sanoo ettei liian myöhäst koskaan oo rakastuu,
mut joskus pelkäsin et yksin on tänki tytön tarkotus olla..
Kynttilä palaa pöydäl, valokuvaa edessä katson..
Sydämeen sattuu ja mä luulen taivaan repeevän,
mut sit se itkee, niin paljon muistoja
joita ei koskaan tahdo unohtaa.
Sen pienen hetken kaikki ovat aivan hiiren hiljaa.
Kirkas aurinko ja puhtaat taivaan lampaat..
Lapsi pieni tietää ettei niitä koskaan tulisi unohtamaan
kaikki ne tunteet jään sydämelt pois sulattaa
Hetket eivät katoo koskaan, muistot säilyyn aina,
ja niin edelleen, loput on historian havinaa..
Tuulet kuiskii puissa tätä rakastuneiden tarinaa♥
