IRC-Galleria

Vielä hiukan pientä säätöä ennen h-hetkeä...
Aikaa tää ilta, huominen ja pe ..

TEHTY
ranskalainen manikyyri
timon puku haettu
koemeikki tehty
jotain lainattu + vanhaa = kamee sormus

TEKEMÄTTÄ
kirkko-ohjelmat 20kpl - askartelen ite
hääpaikan koristelu (pe)
laina-auton haku (pe)
hääkakun haku (pe)
koirat hoitoon (pe)
rentoutuminen .. ?
juomien haku (pe)
hääkimpun haku (la)

minä ja kaaso H hoidetaan kaikki muu paitsi juomien haku ja kaaso K noutaa kimpun la ..

ei siis enää paljoakaan .. meinasin eile ostaa magneetteja ja alkaa niit tekee, viel niinku hääkarkkipussukoihin jotai "extraa", mut luovuin ideasta.. hehh :)

<3 eilen huoltomies jo kävi vaihtaa nimen postilaatikkoon ja mulla suu hymyssä koko pvän siit syyst..

taas käyty lekurissa.
"saldo" 1vko saikkua ja ens ma saan hakee b-todistuksen ja 2kk saikkua!! JIPPIIIIII!!!!!
eli ens la oon ollu 2kk saikulla ja nyt sit 2kk lisää = 4kk saikkua... alkaa tosiaan seinät kaatuapäälle. mutsi totes "onse hyvä että toinen teistä on töissä..." ja kokki totes etä täytyy sitten varata mulle hääjuhlaan muutama tyyny selän taakse, koska muuten en mitenkää jaksa istuu .. jee jee.
ja piti aloittaa ma uudess duunis, eli pakko soittaa huomenna pomolle ja kertoa...
joko en mee sinne ikinä tai sitten aloitusta siirretään..

et siin meni sitten kesäsuunnitelmat lopullisestii, eli minnekkää reissuu ei päästä. :(
ei juma.. aah, joo: epäilevät (( ylilekurikin tuli toteamaan asian)) että mulla mahd on lievä skolioosi ja sitten otetaan verikokeet uudestaan koska täytyy poissulkea mahdollisuus että mulla ois selkäranka reuma.
eilen tippu veitsi vasemman jalan päälle teräpystyssä, tänää aamull koiria ulos viedessä vetäsin ajatuksissani ulkooven kiinni: HuPs! - oli vasemman käden sormet siel välis. hiukan kirosin..

tänään kokin kanssa lyöty menu lukkoon, muutama ruokalaji tippu pois, ja huomen pitää mennä fysioterapiaan, kelaan ja tukkuun. ke olis kynsien teko..

positiivista: ens vkolla Miisa saapuu <3

aloin liimailee kirkko-ohjelmaa niihin kartonkeihin nii eiköhän liima loppunu! no, onneks huomen saa ostettuu lisää .. jesh!

Listaa ne jotka ovat pelkureita !

- Uskallatko sanoa minulle moi ?

- Uskallatko laittaa minulle hymiön -->

- Uskallatko laittaa minulle sydämmen -->

- Uskallatko laittaa minulle pusun -->

- Uskallatko lisätä tämän itsellesi ja katsoa kuinka moni kavereistasi tai tutuista tai
epätutuistasi ovat pelkureita ? !

JEEEESSSSHHHHH!!!!!!
pian pian.. tasan vkon päästä istutaan iltaa meillä anopin, appiukon ja kullan mummon kaa, saapuvat siis ens pe, ja ollaan sovittu et vietetään aikaa ennen ku lähden kaasolle.
vkon päästä koirat (tytöt) on hoidossa, kakku jääkaapissa, juhlapaikka koristeltu ja jännitys alkaa! :)

Wappu meni ihan jees, oltiin kullan, kaason ja kimin kaa grillaa tossa pihalla, juotiin ja syötiin.
dokattiin sisäll ku tuli hiukan vilu. pelattiin trivial pursuittii - me voitettiin timon kaa! hehahahah!!
lähettii kaason (heidi) kaa baariin - piti mennä "vaan laulamaan".. tosin meni sitten laulamiseksi ja juomiseksi .. ja hauskaa oli!!

:)

meni sitten fiilis tähänki pvään ja huomiseen.
käytiin kaupassa ja alko vituttaa lievästisanottuna ku nähtiin polttariporukka ja niil näytti olevan ihan sika hauskaa!! :(
siis onnee heille, ei siin mitään.
ollaan vaa ihan sika pettyneit ettei saatu kumpikaa polttareita, vaan ne siirtyy "hamaan tulevaisuuteen", eli ne pidetään häiden jälkeen - ns mun yhdistetyt syndepolttarit.. annoin periksi ja jälleen kerran huomioin muut (( lue kaaso sisko yms) .
ja tuskin niist "syndepippaloistakaa" koskaa mitää tulee, kaikill nii saatanan kiire koko ajan, ja kaikkien muiden huolet ja ongelmat TÄYTYY huomioida, paskat siit et timo irtisanottii laittomasti, mulla selkä paskan, rahallisesti menee vituiks jne. kyllä nyt täytyy ymmärtää .................

ollaan joo koettu ymmärtää ja tukea muita. ois vaan ollu niiiiiiin "JEEEEEES" saada tukea näin häiden alla, ilman et mun täytyy koko ajan pitää huoli ett kaikki hääjärjestelyt varmasti sujuu.

pyysin sisko kaasoa tulee meille (espooseen) ett saatais käytyy hääasioita läpi - no, hän tulee. tosin niin tulee sitten veli, mutsi ja faijakin -- viettää samalla (huomenna) siskon synttäreitä MEILLE!!! joo, jee jee.. mutsi tuo kakun ja skumpan. me tarjotaan keksejä ja kahvii ja kääretorttua.
ja niin, no saadaanha me käytyy asioita läpi- tosin niin että mutsikin saa sanoa mielipiteensä jota nyt en tosissaan ois kaivannu! näin sisko pääsee taas helpommalla ja pääsee autokyydillä hesasta espooseen koska hän ei "voi istua bussissa kuten me normi ihmiset"..
kerroin to että meidän eteen tulee kampista yks bussi, sisko oli et "aijaa, no kiva..." huOh!

huomista odotellessa, saadaan aivan varmasti tappelu aikaseksi! ei vittu! miten ihmees tää on näin hemmetin hankalaa???!?!?!?!?!??!?!?!????????


"elämän onnellista aikaa, jee"

oi jei mä niin tykkään mun toisest kaasost, siskostani .......
ei hoitanut kukkia, nyt ei ole vielkään ottanut yhteyttä karaokejuontajaan, ei vastaa puheluihin, lupaa soittaa ja ei soita. laitoin viestii et oon pettynyt kun en saa tukea, eikä hän soita vaikka lupaa ja et oon pettynyt (syystä!!!) >> "no jos sun asenne on toi ni..". huOh! nyt lupas soittaa 30 min sisäl. en tiä viittinks vastaa.. ai joo, ja hän lähtee 5.5 Englantiin, palaa 7.5.!!! JA HÄÄT ON 9.5.!!!

ei saatana!!!!!!
ja täs pitäs viel koittaa nauttii siit ajatuksesta et ollaan menossa 16päivän päästä naimisiin,
jee jee. vittu et mua oksettaa tää touhu. ainoat jotka meiän häät aidosti kiinnostaa ja jotka haluu auttaa ja tukee niin paljo ku voivat ovat toinen kaaso (heidi. <3 ) ja kokki markus <3 ...
okei, onneks ees joitaki kiinnostaa mut silti tää oksettaa mua.

tänään saatiin kaikki hääkamat käytyy läpi heidin kanssa, eilen kävin huollattaa peruukin - en tosin suostunu sitä testaa.. enkä sitä laita päähäni ku vasta 2.5., kun on hääkoemeikki,.., eli sillon saan tod näk raivarin koska siit ei tullu sellast ku olin aatellu .. nyyh. :/
vittu ku joku tajuiss milt musta tuntuu... siis tää kaikki: ei oo hiuksii ja kulmakarvat tippuu vähitellen. ja selkä kipeen, leikkaushaavat ei oo täysin jees kunnoss.. niin ja timo sai ma tietää et sen vas olkapää joudutaa leikkaa jossain vaiheessa, sillä ei ees pitäs pystyy tekee duunia..

suoraan sanottuna oon niiiiiiin pettynyt tähän kaikkeen et haluisin vaa itkee ja raivota, mutten pysty. oon niin turtunut tähän :((

Jos välität minusta, laita "♥" tai "<3". Vieraslistasta näen kyllä ketkä välittävät/uskaltavat välittää, ja ketkä eivät.

Vastattuasi lisää omaan blogiisi

Kirjoittanut Jim Willis 2001


Kun olin vielä pentu, sain sinut nauramaan leikeilläni ja sanoit minua omaksi lapseksi.
Ja vaikka purin riekaleiksi monet kengät ja revin monet tyynyt, olin sinun Paras Ystäväsi.
Kun olin tehnyt jotakin pahaa, osoitit minua sormellasi ja kysyit: Miten sä voit?
Mutta sitten rauhoitut ja rapsutit vatsaani kun makasin selälläni edessäsi.


Vaikka sinulla oli aina kiire, oli sinulla kuitenkin aina aikaa olla kanssani.Muistan
niitä iltoja kun lepäsin sängyssäsi ja kuuntelin haaveiluasi. Uskoin että elämä ei voi olla
tämän parempaa. Kävimme yhdessä pitkillä lenkeillä puistossa ja autoajeluilla, kävimme syömässä jäätelöä ja minä sain vain vohvelin kun väitit, että jäätelö ei ole koiralle terveellistä.Nukuin auringossa odottaen sinua kotiin.


Sitten aloit olla yhä enemmän ja enemmän töissä ja aloit tehdä uraa. Ja sinulla oli yhä
enemmän ja enemmän ihmisystäviä. Silti odotin sinua innolla ja tuin sinua aina kun sinulla oli sydänsuruja tai pettymyksiä. En koskaan sanonut sinulle, että olit tehnyt väärän päätöksen ja riemuissani riehusin kun tulit kotiin. Ja sitten yhtenä päivänä sinä rakastuit.


Hän, sinun nykyinen vaimosi, ei ole koiraihminen, mutta silti tervehdin häntä kodissamme, näytin kiintymystä ja tottelin häntä. Olin onnellinen kun sinäkin olit onnellinen. Kun lapset syntyivät, ihmettelin heidän tuoksuaan ja halusin auttaa huolehtimaan heistä. Mutta te pelkäsitti että vahingoittaisin heitä ja sen vuoksi vietin suurimman osan ajasta toisessa huoneessa tai ulkona kopissa.


Oi, miten halusin rakastaa heitä, mutta olin vankina. Kun lapset kasvoivat olin heidän Iso Ystävänsä. Sormet sattuivat joskus silmiini, ne tutkivat korviani ja pusuttelivat kuonoani. Rakastin lasten rapsutuksia kun sinä enää harvoin rapsutit minua. Olisin antanut elämäni lasten puolesta jos olisi ollut tarvetta. Menin salaa heidän sänkyynsä ja kuuntelin heidän salaisuuksiaan. Odotin yhdessä lasten kanssa autosi ääntä kadulta kun palasit töistä kotiin.


Joskus oli aika, kun ihmiset kyselivät: "Onko sinulla koira?" ja aina otit lompakosta kuvani ja näytit sitä ja kerroit pitkiä tarinoita minusta. Viimeiset vuodet vastasit kysymykseen "Kyllä" ja vaihdoit aihetta.


En ollut enää Sinun koirasi, olin vain koira ja hermostuit aina, kun aiheutin rahanmenoa sinulle. Sinulla oli nyt työ ja mahdollisuus muuttaa toiseen kaupunkiin asumaan, mutta kerrostaloon, johon ei saa tuoda eläimiä. Teit oikean päätöksen kun sinulla on nyt perhe, mutta oli aika, jolloin Minä olin Sinun ainoa perheesi.


Jännitin sitä autoajelua kunnes saavuimme koirien Varjupaikkaan.Ilmassa oli koirien, kissojen, tuskan ja epätoivon haju.Täytit pari paperia ja sanoit: "Tiedän että löydätte hänelle hyvän kodin."
Ihmiset siellä kohottivat olkapäitää ja katsoivat sinua surullisena
He tiesivät totuuden, miten vaikea on löytää uutta kotia keski-ikäiselle sekarotuiselle nartulle. Sinun piti repiä oman poikasi kädet kaulastani kun poika kirkui: "Isä, älä anna heidän ottaa koiraani!" Olin huolissani pojasta ja mietin opettamiasi asioita: ystävyys, lojaalisuus, rakkaus ja vastuu kaikista elävistä olennoista on ihmisellä.


Rapsutit päätäni, et katsonut minua silmiin etkä suostunut ottamaan kaulapantaani ja hihnaani. Sinulla oli aina töissä määräaika, nyt oli minullakin määräaika.


Kun olit lähtenyt, tuli kaksi kilttiä naista ja puhuivat, että kyllä sinä tiesit muutosta etukäteen mutta et yrittänytkään itse löytää minulle uutta hyvää kotia. Naiset rapsuttivat minua hellästi ja kysyivät: "Miten sä voit?"


Nämä ihmiset täällä Varjupaikissa huolehtivat meistä niin hyvin kun aikaa kiireiltä riittää.
Tietysti meidät ruokitaan mutta ruokahaluni katosi jo peri päivää sitten.


Ensimmäisinä päivinä, jos joku meni häkkini ohi, juoksin heti häkin viereen.Luotin aina,
että Sinä tulet ja haet minut takaisin, että olet muuttanut mielesi ja tämä on vain pahaa unta.
Luotin, että tulee ainakin joku, joka välittäisi minusta ja haluaisi pelastaa minut.


Ymmärsin että on mahdotontan taistella huomiosta pentujen kanssa. Niillä ei ole vielä
hyviä tai huonoja muistoja, ne on leikkisiä ja riemuissaan. Menin häkin takanurkkaan, istuin ja odotin.


Kuulin askelia kun se ihminen tuli työpäivän päätteeksi luokseni ja vei minut tosi hiljaiseen huoneeseen. Hän nosti minut pöydälle, rapsutti korviani ja sanoi ettei minun nyt pitäisi murehtia. Sydämeni hakkasi kun en tiennyt mitä oli tapahtumassa mutta jotenkin vaistosin että vankeuspäivät olivat nyt ohi.


Murehdin sitä ihmistä kun tiesin, että hän oli nääntymässä työnsä alle.Tiesin hänen liikkeensä etukäteen: hellävaraisesti hän laittoi kiristyssiteen tassun ympärille ja samaan aikaan kyyneleet valuivat poskille. Nuolin hänen kättään kuten olin vuosia nuollut Sinun kättäsi. Hän pisti ruiskeen suoneeni ja tunsin miten kylmä liuos valui ihollani.Menin levolle, katsoin häntä silmiin ja sanoin hiljaa: "Miten Sä voit?"
Hän ymmärsi sittenkin tunteeni ja kieltäni ja hän sanoi minulle: "Olen tosi pahoillani" Hän halasi minua ja selitti, että se on hänen työtään, että menen nyt parempaan paikkaan missä minua ei koskaan hylätä, missä on paljon rakkautta ja valoa, missä ei enää tarvitse huolehtia mistään ja että se on todella erilainen paikka. Sitten heilutin viimeisillä voimillani häntääni ja näytin että "Miten Sä voit?" ei ollut tarkoitettu hänelle.


SE OLI TARKOITETTU SINULLE, RAKASTETTU OMISTAJA, KUN MIETIN VIIMEISILLÄ HETKILLÄNI SINUA, AINA SINUA JA ODOTAN SINUA IKUISESTI. VOI OLLA ETTÄ TOISETKIN OSOITTAVAT SINULLE TÄLLAISTA USOLLISUUTTA ELÄMÄSSÄ.


Jos tämä tarina itketti sinua niin muista että se on totta.


Näin tapahtuu tuhansille eläimille vuodessa, jotka kuolevat Varjupaikoissa(=löytöeläintalot jne.).


Levitämme tarinaa kaikkialle, ei sen takia että haluamme aiheuttaa surua vaan sen takia että tämä voi pelastaa edes yhden eläimen.

jee jee.
leikkaus meni hyvin. oli tosi mukava kokemus ..
mulla noi jorvin reissut on aiemmin aina menny aika paskasti, oon joutunu osastolle jäämään vaikka ois pitäny päästä kotiin samana pvänä.. tai tullu jotain ylimääräst säätöä aina.

tosin ei ollu kaukana tänäänkään etten ois joutunu osastolle iltaan / huomiseen.
leikkaus aika oli kl12, mut pääsin saliin vasta kl14., pahoinvoivana :( olin syöny viimeks eilen illal kl19.30 - en jaksanu aamull herätä kl6 syömään, vaan nukuin ja join vaa mehua.

anyways, heräämöss heräilin kl15.30, ekaksi kysyin et onko mulla syöpä?? (( joo, varmaan ne hiukan mietti et mitäh..?? - oon nähny unta monta kertaa et tuo paise oliki syöpäkasvain..)) tuli pahaolo, sain vahvaa kipulääkettä joka vaan lisäs pahoinvointii, sit laitettii tippa käteen ja yritin syödä - meinasin taas oksentaa nii sain lisähappea - 15min sitä otin jonka jälkeen sanoin etten jaksa hengittää >> ihan väsy olo oli.
isä tuli hakee kl17.30, hoitsujen kaa vessareissu ja lepäämään, ja sit pukemaan päälle..

ihan mielettömän ihanii hoitsuja oli! todella mukavia, osaavia ja hoito oli yksilöllist ja rentoa.
kaikki mun "traumat" otettii huomioon, eli esim se et pelkäsin jo valmiiks et joudun jäämään osastolle jne.

niin ja tiina, mun "vakihoitsu" kaiveli koneelta mun tietoja ja selvisi 3vuoden jälkeen ett mulla on synnynnäinen aorttastenoosi.. ja muutenki tosi kivasti jutteli mun kanssa kaikest.

hyvä reissu oli, vaikka yhä tosi outo olo.. saikkua 3.5. asti.. huomen täytyy soittaa pomolle .. saa varmaan raivarin ku oon ollu 9.3. asti saikulla selän takii ja nyt sit tuli tää leikkaus, toisaalt hyvä et tuli nyt ku oon jokatapauksessa selän takii edellee saikulla..
huOh.