IRC-Galleria

Näen aallon, sehän on selvä. Muuten en voisi ratsastaa sen mukana. Aallot pitävät sisällään niin monia kasvoja, ilmeitä, tunteita. Sinistä ja vaaleaa, vettä sekä suolaa. Lautanikin on hieno. Sen kyljessä lukee: "Seiso, niin minä kastun." "Kaksimielistä", mietin ja onnittelen itseäni uudesta täydellisesti ratsastetusta aallosta. Meri on lähelläni, kaikki aallot. Olen kuitenkin kaukana merestä: tunnen pisarat selälläni ja käsilläni, mutta en pysty koskettamaan niitä. Nukunkin merellä. Kuka sitä jaksaisikaan aina huolia aalloista? Varsinkin, kun jossain vaiheessa huomasin lautani tekevän kaiken puolestani. Minä vain nauran ja katselen kaukaista merta. Yölläkään en löydä pois mereltä, sillä lauta sanoo haluavansa vielä jatkaa tanssiaan. Yö on kolea, mutta meri ei kaikesta yrittämisestään huolimatta lämmitä minua: en tunne meren lämpöä ihollani. Näen kuitenkin kaukaiset pisarat valtameressä; lähimmät ja kaukaisimmat pisarat ovat kaikki yhtä lailla ulottumattomissani. Pisarat hajoavat, ne eivät enää heijasta kasvojani iloiten. Lautani on laineiden lemmikki.

Ja kysymyshän on surffaamisesta.


Näen oikopolun, sehän on selvä. Muuten en voisi ajaa sitä pitkin. Polku kätkee niin monet kasvot, ilmeet ja tunteet. Harmaata ja ruskeaa, asfalttia ja hiekkaa. Autonikin on hieno. Sen kyljessä lukee: "Jynssää kunnolla aina välillä, niin kehrään." "Kaksimielistä", mietin ja onnittelen itseäni uudesta täydellisestä ajolinjasta. Tie on lähelläni, jokainen mutka ja kaarre. Olen kuitenkin kaukana tiestä: tunnen tuulen kasvoillani, mutta en itse pysty tavoittamaan sitä. Nukunkin tien päällä. Kuka sitä aina jaksaisikaan huolehtia ajamisesta? Varsinkin, kun jossakin vaiheessa huomasin autoni tekevän kaiken puolestani. Minä vain nauran ja katselen tietä kaukana horisontissa. Yölläkään en löydä pois tieltä, sillä autoni sanoo haluavansa vielä jatkaa kulkuaan. Yö on kolea, mutta polku ei kaikesta yrittämisestään huolimatta lämmitä minua: en tunne sen lämpöä ihollani. Näen kaukaisetkin mutkat; lähimmät ja kaukaisimmat käännökset ovat kaikki yhtä lailla ulottumattomissani. Tie routii, se ei enää kanna minua iloiten. Autoni on tien uusi lemmikki.

Ja kysymyshän oli autoilusta.