IRC-Galleria

Blogi

- Vanhemmat »
Elikkäs... Viime yönä kello 05.10 Kuulu ulkoa valtavaa möykkäää... Hirvee jylinä kuulu ulkoa. Ensimmäinen ajatus, kun mun uni keskeyty oli, että nyt se venäjän kriisi on riistäytyn käsistä! xD Olohuoneen ikkukansta tuli punasena ja sinisenä vilkkkuva valo ja se näky meijän huoneeseen. Bruuno (Se raidallinen) oli ihan paniikissa ja kiipes puoliväliin mun sänkyä ja huusi apua niin kovaa, ku pienestä kissasta lähti. Yritin rauhottaa sitä, ja samalla yritin keksiä, mistä toi äänen ja valon yhdistelmä oikeen tuli.
Möngin kuitenki takas peiton uumenii, mutta ääni ei lakannu, joten lopulta nousin ylös ja hipsin olohuoneeseen (Siinä vaiheessa luulin, että siellä menee sellain junakiskojen puhdistaja). Katoin ikkunasta ulos ja meijän "takapihalle" oli laskeutunu helikopteri! Siellä oli myös paloauto. Ei siellä sitten muuta ollukaa. Menin parvekkeele ja pian äiti tuli perässä.
Miksi lie se helikopteri siihen oli laskeutunut. Ilmeisesti siihen oli tullu joku vika tai jotaan ja sen oli pakko laskeutua just siihen, siksi siinä varmaan se paloautokin oli. Mietin vaa sitte jälkikäteen että juma, jos se oli pudonnu meijän talon päälle... Asutaan kuitenki ylimmäsää kerroksessa xD

Mut joo...

Niin ja kuva on siitä, ku se oli lähdössä sitte jo veks.
Elikkäs... Päätin kirjoittaa pienen pätkän mun omaa kirjoitelmaani, jota olen joskus iltaisin raapustellut.

Täältä pesee:
______________________________________________________________________________

Musiikki on kuitenkin poikkeus. Musiikilla on tarkoitus heittää tunteet ulos. Lopulta ulosheitetyt tunteet kuitenkin muuttuvat. Minusta tulee hän ja kertojasta minä, joka tuntee.
Minä olin kuitenkin heittänyt tunteet jaettaviksi, muuttuviksi, muokattaviksi. Minä ilahduin kun sain teitää, että minulle joka tunsi ne uudestaan, oli niistä hyötyä.
Jaettuja tunteita.
Löysin yhden asfaltilta tallottuna.
Joskus, ennen tallomista oli ollut hyvä sää. Nyt kuitenkin satoi. Toisaalta oli satanut jo kauan, varsinkin silloin, ku minä itkin.
Hän oli muuttunut minuksi, nyt siitä oli tulossa tuntematon.
Minällä ei ollut tuohon aikaan nimeä. Toisaalta eihän nimillä loppujenlopuksi ole merkitystä jos tarinassa esiintyy vain kolme. Kolmas on tietysti sinä.
Sinun silmäsi ovat kirkkaammat ja kauniimmat. Ainakin minun näkökulmastani. Tuntemattoman mielipidettä en edes tiennyt.
_______________________________________________________________________________

Joo. Älkää ihmetelkö, jos ette tajunnu... Se näet on vain keskeltä siepattu pätkä ja kaikenlisäksi päätöntä tekstiä ^^
- Vanhemmat »