Kanssaihmiset, jotka ette ole viihtyneet kanssani viime aikoina: kuunnelkaa tätä musiikkia tuottavaa poppoota! Vuoden tai pari veljeni ehti kuunnella ja kehua, mutta kuulin ainoastaan mörinää. Lopulta se vaati vain tämän yhden uuden biisin, joka iski sekunnissa ja sai tajuamaan muutakin tuotantoa. Ihmettelen nyt, mitä on se mörinä, jonka läpi en pystynyt kuulemaan mitään muuta. Niin kutsuttuna progressiivisena bändinä myöskään heidän musiikkinsa ei ole tyyliuskollista - ja niin vain laulaja kuulostaa aina hyvältä ja saa kaiken lisäksi hommansa kuulostamaan helpolta. Aivan uskomaton tyyppi!
--
Voi minun hienoa siitos- ja periyttäjätammaani. Sternbergs Lady Lee sai viime vuonna tarkastuksessa uskomattoman pistekeskiarvon ja on nyt stated premium candidate mare. Tämän lisäksi se on ollut Bayerin alueella kaikkien rotujen yli 340 tarkastetusta tammasta paras! Toivottavasti meidän Amis loistaa yhtä hienosti tänä vuonna.
--
Rento on joutunut täysin paitsioon. Vuodenvaihteen jälkeen ja mahdollisen Intian-matkan aiheuttaman seesteisyyden takia olen olehuonevierailuni rajoittanut lähinnä viikonloppuihin. Huolestuttavaa. Olenko tulossa vanhaksi? Note this: paheellinen, syntinen ja ennen kaikkea viihteellinen elämä jatkuu kuitenkin.
--
Pohdinnassa on IRC-Gallerian hylkääminen. Olen niin suuntautunut Facebookin puolelle, etten osaa täällä tehdä enää mitään. Laiskuus haittaa toimintaa. Siellä se on jo Facebookissa, ei kai sitä tarvi enää muualle latailla. Nyt puhutaan tietenkin pääasiassa valokuvista. Niitä valokuviakin tulee mielinmäärin koko ajan lisää, kun en malta tuota uutta kameraani Canonin EOS 450D:tä jättää rauhaan ollenkaan.
En vaan malttaisi jättää näitä kaikki päiväkirjamerkintöjä vain omiin tiedostoihin piiloon. Pitäisikö ne siirtää siis mukana johonkin uuteen blogiin?
--
Yawn.
Uusimmat blogimerkinnät
- Käyttökatko [Pain Of Salvation - Linoleu... 16.03.
- R.I.P. [Titiyo - Awakening] 27.10.
- Tamma- ja varsanäyttely @ Kotimäen tal... 26.09.
- Alue-estekisat @ Hoggainen, Parainen 20.9.... 26.09.
- Olisi se tylsää, jollei muuttuisi, mutta o... 05.09.
- Hannulan talli kilpailee [Depeche Mode - E... 31.08.
- Loistaa ja ei loista [Michael Jackson - Lib... 18.08.
- Ruisrock 3.-5.7.2009 [Stone Sour - Thro... 19.07.
- Alue-estekisat @ Merjan talli, Koski TL 11.... 19.07.
- Alue-estekisat @ Kotimäki, Littoinen 4.7.2... 05.07.
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Käyttökatko [Pain Of Salvation - Linoleum]Tiistai 16.03.2010 00:35
R.I.P. [Titiyo - Awakening]Tiistai 27.10.2009 20:17
Kómeta frá Moselund 27.10.1988-27.10.2009
Luonne kymppi. Kaksi sanaa, jotka kuvaavat tätä harvinaislaatuista tammaa täydellisesti. Annan luvan olla kliseinen, kun jotain tärkeää häviää elämästämme. Toivottavasti jokainen ymmärtää olla kiitollinen mahdollisuudestaan tutustua tähän islanninhevosen perikuvaan. Kometa ei ehkä ollut ulkoisesti se täydellinen rotunsa edustaja, mutta se luottamus, jonka siihen pystyi kuka tahansa kohdistamaan, on äärimmäisen harvinaista ja korvaamatonta. Kokenutkaan hevosihminen ei voi väittää tavanneensa usein tälläista yksilöä.
--
"When they say you're soul will always find its time."
© Kaisa Kukkanen | www.kukkanen.net
Fannyn, elämäni ponin, varsa "Kinkkis" alias nykyinen "Queen" lisättiin connemarojen suomalaiseen kantakirjaan. Tamma loisti hetki sitten pidetyn rotunäyttelyn luokkavoiton jatkona: 9-8-8-7-8 = 40 pistettä ja I palkinto.
--
"Olisin halunnut nähdä tamman livenä, koska kuvissa se ei näytä niin hienolta."
Alue-estekisat @ Hoggainen, Parainen 20.9.2009 [Wamdue Project - King Of My Castle]Lauantai 26.09.2009 07:57
Lilian
90 cm: Varmaa menoa perusradan viimeiselle esteelle, jossa niin sanotusti seinän takaa tuli täysniitti suistaen ratsastajan satulasta. Hylätty. Kuvia: http://www.jxfoto.fi/hevoset/pic.php?id=48664
100 cm: Meno taas melko varmaa ja tuli todella hienoja hyppyjä, mutta trippeli aiheutti hämmennystä ja sille tullut kielto sekoitti pasmat sen verran, että seuraava este "ylitettiin" vaadittua puolta matalammalta. Yltiöpositiivinen ratsastajamme tuli radalta ulos todeten iloisena "sehän hyppäsi". 12 vp, sijoitus 12/21. Kuvia: http://www.jxfoto.fi/hevoset/pic.php?id=48810
Belleza
100 cm: Upea ja siisti rata. Nosteli takajalkojaa paremmin kuin Laatuarvostelussa. 0-0, sijoitus 4/21. Kuvia: http://www.jxfoto.fi/hevoset/pic.php?id=48924
--
"Herätys, puolen tunnin päästä pitäisi olla lastaamassa hevosia."
Kylläpäs ovat jääneet vähäisiksi päiväkirjamerkinnät. Tarkoitushan oli tallentaa muuallekin kuin omaan muistiin ne kaikki merkittävät tapahtumat, ne kaikki parhaimmat jutut ja kaikkein tärkeimmät ihmiset. Monasti olen todennut, että muistelutuokiot ovat viihdyttävämpiä, että itse tunnetilojen muistelemiselle jää paljon enemmän aikaa, kun faktat voi lukea jostain. Parinkymmenen vuoden päästä voisin kuvitella olevan jo todella erikoista lukea näitä sepustuksia, ihmetellä omaa ajatuksenjuoksuaan ja logiikkaan. Voi vain todeta "what the fuck?"
Huomaa, että on ollut kesä ja terassikausi sekä juostu myös muilla paikkakunnilla. Alkoholia on virrannut elimistöä, pankkitiliä ja imagoa rasittamaan liikaa ja liian usein. Hauskaa on kuitenkin ollut, joten turha vatvominen ja katumus menkööt ripittäytymään yksinään. Olen tajunnut nauttia uusista tuttavuuksista ja heidän seurastaan. Tyytyväisempi olen kuitenkin siitä, että olen tajunnut nauttia vihdoinkin sellaisten ihmisten seurasta, jotka ovat roikkuneet jollakin tavalla ympäristössä jo vuosia, mutta nyt vasta onnistuneet tunkeutumaan kunnolla sosiaaliseen elämääni. Kuinka olen voinut jättää heidät huomioimatta aikaisemmin, vaikka olen tiennyt heidät mahtaviksi ihmisiksi? On ihanaa voida vilpittömästi vastata heidän epäilyihinsä, että toki kaipaan heitä seuraani. The more the merrier, totesi yksi tuttu aikoinaan, tarkoittaen sanoillaan tosin aivan muuta kuin minä tällä hetkellä. Muiden kaveridraamoja kuunnellessa olen tyytyväinen vältettyäni suurimmaksi osaksi kaiken sählingin ja pidettyäni lähipiirissäni lähinnä melko tasapainoisia ihmisiä, helppoja ihmisiä. Olen huomannut joiden mielestä helpon, kiltin ja hyväntahtoisen olevan jossain määrin negatiivisia piirteitä ihmisessä. Kenties tällaiset ihmiset nähdään jotenkin nyhveröinä ja muiden tallottavaksi ajautuvina. Olen jopa itsekin joskus saanut kommentin: "mä olen saanut sellaisen kuvan, että sä olet todella kiltti, teet mitä vaan se pyytää". Nyöksnyöks. Hienoa, kilttihän mä olenkin. Siihen sitten nyökyttely loppuukin mun osalta. Mun sanakirjassani kiltti ei tarkoita sitä, että tekee kaiken kyselemättä tai kyseenalaistamatta. Mä olen toki tietyissä tilanteissa suhteellisen auttavainen, mutta kyse on todennäköisesti enemmänkin siitä, että mä en vaan yksinkertaisesti näe jonkun tietynlaisen niin sanotun palveluksen aiheuttavan mulle suurtakaan vaivaa. Huokaus. Elämä vaan on helppoa, kun on itse helppo eikä vaivaa päätään liikaa - sanoo se, joka itkee kun saa välillä muistutuksen ihmisten julmuudesta, maailman realiteeteista ja iskun eettisen kuplaansa.
--
Wanaja Festival oli ja meni. Eipä tullut mitään kirjoitettua, laiskuuttani ja saamattomuuttani. Meillä oli suunnattoman hubaisaa brahenkatukymppiläisen kanssa pienen alkoholievästyksen avustuksella perjantaina ja suhteellisen mehulinjaisena lauantaina. On se niin muksaa olla juhlimassa vieraalla paikkakunnalla. Tunnetusti suuresti en vaikuta välittävän tuosta imagosta täällä kotosallakaan, mutta hienoinen vapaudentunne iskee usein muualla. Jatkoklubin pidimme hotellihuonetankkauksen jälkeen puolityhjässä Circuksessa danssaten melkein kirjaimellisesti kaikki muut tanssilattialta pois. Äitipoloinen sai taas sen kuvan jutuistamme, että olisin riehunut ja haastanut riitaa. Ei, yritin vain saada muutkin rentoutumaan ja ottamaan tuon miehenmetsästyksen hieman enemmän huumorilla. Pakko tosin myöntää, että Hesburgerin järjestysmies kävi pyytämässä äänenvoimakkuuden pienentämistä. Käskystä. Lauantai meni tosiaan enemmänkin löhöillessä ja maisemia ihaillessa. Joo, viime juhannuksena pääkoppani jäätyä jumiin Fairytale Gone Badiin metsästin ennen kauppojen sulkemista Sunrise Avanuen albumia, mutta niin suuri fani en ole, että olisin tajunnut sen keikkailevan vain aniharvoin kotimaassaan. Keikka oli itse asiassa viihdyttävämpi kuin odotin kaikin puolin, mutta taisi se suurin osa viehätyksestä kuitenkin kummuta ihan vain tästä "thank you, ladies and ladyboys" -johtohahmosta. Eihän huberhaber edes istu seuralaiseni tyyliin, mutta niin vain siellä ihmeteltiin molemmat, oliko joku tullut kuuntelemaan musiikkia. Perfecto mies.
--
Keanen coverversio biisistä Under Pressure on melko onnistunut. Solisti on uskomaton, kuulostaa Mercurylta juuri sopivasti samalla kuulostaen ehdottomasti miellyttävämmältä. Miksen mä vieläkään ole ostanut Keanen levyä, vaikka se on ehdottomasti keskivertoa parempi bändi? Ja eikös tämä nyt ole se bändi, jossa ei ole kitaristia ollenkaan? Se, jonka jokainen sekoittaa välillä Manic Street Preechersiin, mikä toisaalta on uskomatonta, koska jälkimmäinen ei ole yhtään niin hyvä? Nimimerkillä "muistelee, kun on istunut nyökyttelemässä kaikkien muiden kanssa Rennon terassilla ja sitten yhtäkkiä jonkun vinkistä kaikki ovat tajunneet kuuntelevansa sitä toista bändiä".
--
"You say you wander your own land,
but when I think about it I don't see how you can.
You're aching, you're breaking, and I can see the pain in your eyes.
Says everybody's changing and I don't know why.
So little time.
Try to understand that I'm trying to make a move just to stay in the game,
I try to stay awake and remember my name.
But everybody's changing and I don't feel the same.
You're gone from here.
Soon you will disappear.
Fading into beautiful light.
'Cos everybody's changing.
And I don't feel right."
Huomaa, että on ollut kesä ja terassikausi sekä juostu myös muilla paikkakunnilla. Alkoholia on virrannut elimistöä, pankkitiliä ja imagoa rasittamaan liikaa ja liian usein. Hauskaa on kuitenkin ollut, joten turha vatvominen ja katumus menkööt ripittäytymään yksinään. Olen tajunnut nauttia uusista tuttavuuksista ja heidän seurastaan. Tyytyväisempi olen kuitenkin siitä, että olen tajunnut nauttia vihdoinkin sellaisten ihmisten seurasta, jotka ovat roikkuneet jollakin tavalla ympäristössä jo vuosia, mutta nyt vasta onnistuneet tunkeutumaan kunnolla sosiaaliseen elämääni. Kuinka olen voinut jättää heidät huomioimatta aikaisemmin, vaikka olen tiennyt heidät mahtaviksi ihmisiksi? On ihanaa voida vilpittömästi vastata heidän epäilyihinsä, että toki kaipaan heitä seuraani. The more the merrier, totesi yksi tuttu aikoinaan, tarkoittaen sanoillaan tosin aivan muuta kuin minä tällä hetkellä. Muiden kaveridraamoja kuunnellessa olen tyytyväinen vältettyäni suurimmaksi osaksi kaiken sählingin ja pidettyäni lähipiirissäni lähinnä melko tasapainoisia ihmisiä, helppoja ihmisiä. Olen huomannut joiden mielestä helpon, kiltin ja hyväntahtoisen olevan jossain määrin negatiivisia piirteitä ihmisessä. Kenties tällaiset ihmiset nähdään jotenkin nyhveröinä ja muiden tallottavaksi ajautuvina. Olen jopa itsekin joskus saanut kommentin: "mä olen saanut sellaisen kuvan, että sä olet todella kiltti, teet mitä vaan se pyytää". Nyöksnyöks. Hienoa, kilttihän mä olenkin. Siihen sitten nyökyttely loppuukin mun osalta. Mun sanakirjassani kiltti ei tarkoita sitä, että tekee kaiken kyselemättä tai kyseenalaistamatta. Mä olen toki tietyissä tilanteissa suhteellisen auttavainen, mutta kyse on todennäköisesti enemmänkin siitä, että mä en vaan yksinkertaisesti näe jonkun tietynlaisen niin sanotun palveluksen aiheuttavan mulle suurtakaan vaivaa. Huokaus. Elämä vaan on helppoa, kun on itse helppo eikä vaivaa päätään liikaa - sanoo se, joka itkee kun saa välillä muistutuksen ihmisten julmuudesta, maailman realiteeteista ja iskun eettisen kuplaansa.
--
Wanaja Festival oli ja meni. Eipä tullut mitään kirjoitettua, laiskuuttani ja saamattomuuttani. Meillä oli suunnattoman hubaisaa brahenkatukymppiläisen kanssa pienen alkoholievästyksen avustuksella perjantaina ja suhteellisen mehulinjaisena lauantaina. On se niin muksaa olla juhlimassa vieraalla paikkakunnalla. Tunnetusti suuresti en vaikuta välittävän tuosta imagosta täällä kotosallakaan, mutta hienoinen vapaudentunne iskee usein muualla. Jatkoklubin pidimme hotellihuonetankkauksen jälkeen puolityhjässä Circuksessa danssaten melkein kirjaimellisesti kaikki muut tanssilattialta pois. Äitipoloinen sai taas sen kuvan jutuistamme, että olisin riehunut ja haastanut riitaa. Ei, yritin vain saada muutkin rentoutumaan ja ottamaan tuon miehenmetsästyksen hieman enemmän huumorilla. Pakko tosin myöntää, että Hesburgerin järjestysmies kävi pyytämässä äänenvoimakkuuden pienentämistä. Käskystä. Lauantai meni tosiaan enemmänkin löhöillessä ja maisemia ihaillessa. Joo, viime juhannuksena pääkoppani jäätyä jumiin Fairytale Gone Badiin metsästin ennen kauppojen sulkemista Sunrise Avanuen albumia, mutta niin suuri fani en ole, että olisin tajunnut sen keikkailevan vain aniharvoin kotimaassaan. Keikka oli itse asiassa viihdyttävämpi kuin odotin kaikin puolin, mutta taisi se suurin osa viehätyksestä kuitenkin kummuta ihan vain tästä "thank you, ladies and ladyboys" -johtohahmosta. Eihän huberhaber edes istu seuralaiseni tyyliin, mutta niin vain siellä ihmeteltiin molemmat, oliko joku tullut kuuntelemaan musiikkia. Perfecto mies.
--
Keanen coverversio biisistä Under Pressure on melko onnistunut. Solisti on uskomaton, kuulostaa Mercurylta juuri sopivasti samalla kuulostaen ehdottomasti miellyttävämmältä. Miksen mä vieläkään ole ostanut Keanen levyä, vaikka se on ehdottomasti keskivertoa parempi bändi? Ja eikös tämä nyt ole se bändi, jossa ei ole kitaristia ollenkaan? Se, jonka jokainen sekoittaa välillä Manic Street Preechersiin, mikä toisaalta on uskomatonta, koska jälkimmäinen ei ole yhtään niin hyvä? Nimimerkillä "muistelee, kun on istunut nyökyttelemässä kaikkien muiden kanssa Rennon terassilla ja sitten yhtäkkiä jonkun vinkistä kaikki ovat tajunneet kuuntelevansa sitä toista bändiä".
--
"You say you wander your own land,
but when I think about it I don't see how you can.
You're aching, you're breaking, and I can see the pain in your eyes.
Says everybody's changing and I don't know why.
So little time.
Try to understand that I'm trying to make a move just to stay in the game,
I try to stay awake and remember my name.
But everybody's changing and I don't feel the same.
You're gone from here.
Soon you will disappear.
Fading into beautiful light.
'Cos everybody's changing.
And I don't feel right."
Hannulan talli kilpailee [Depeche Mode - Enjoy The Silence]Maanantai 31.08.2009 19:00
Ratsuttajamme ahersi koko päivän ja hyppäsi neljä rataa. Aloitti seuraluokalla ja korkeudella 80 senttimetriä. Tarkoituksena kokeilla saksalaiden uutuuden Bellezan alias Lellen toimivuuttaa kisahälinässä ennen Laatuarvostelua. Tamma oli lunkisti kuin vanha tekijä, mitä nyt radalla hieman kyttäsi yhtä kulmaa, ja sijoittui neljänneksi! Ensimmäisessä alueluokassa oli kaksi enemmän ratsastettavaa, meikäläisen läskistynyt sportticonnemara ja ketteryytensä pilottanut suomenhevosratsu. Piti kuulemma oikein ratsastaa. Uljas kimoruuna Gim suoritti mallikkaasti niin 90 sentin kuin 100 sentin luokat, sijoittuen jälkimmäisessä kahdeksanneksi.
90 cm: Ratsastusta vaati selvästi, mutta ei kieltänyt. 4 vp. Sijoitus 19/53.
100 cm: Eipä tamma turhan varovaisesti hypännyt. Ratsastaja oli vakaasti sitä mieltä, että läskit vaikuttavat suoritukseen. Oli kuulemma paljon raskaampi hypätä tätä korkeutta kuin viime vuonna. 12 vp. Sijoitus 26/35.
--
Päätin sitten lähteä katsomaan Depeche Modea, kun saapuvat helmikuussa Helsinkiin.
--
"Miks sä ostit lipun keikalle, jollet edes tunne bändiä?"
"Anna mä mietin. Koska mä haluan nähdä sen livenä?"
Loistaa ja ei loista [Michael Jackson - Liberian Girl]Tiistai 18.08.2009 00:45
Kasvattityttöni Amis oli 2-vuotiaiden connemaratammojen paras eli repäisi hienon luokkavoiton kolmen muun nuoren ponin edestä. Muuten reissu meni oikein hienosti, jollei lasketa sitä, että jokaisella käsittelijällä meinasi mennä hermo Amiksen kärsimättömyyteen seistä paikallaan. Mrs. Sheila Clark (GB) tuomaroi connemarat ja antoi tällaiset lausunnon meille: "Short neck. Hocks a bit weak. Good attitude. Slack loins."
Mäkin sain palkinnon: Parhaan 2-vuotiaan connemaratamman kasvattaja. (Oikeasti siihen oli kirjoitettu connemaratamma isolla kirjaimella, mutta kielinatsi mikä kielinatsi. Oikeastaan mua hieman häiritsee kaksivuotiaankin kirjoittaminen numerolla, mutta se näyttää paljon paremmalta 2-vuotiaana.)
--
Alue-estekisat @ Keiramon talli, Kaarina 15.8.2009
Mitä siihen taas sanomaan paljon mitään. Lilian edusti connemaroja jotenkin muuten kuin todella hienosti.
80 cm: Kaksi kieltoa. Hyl.
90 cm: Kaksi kieltoa. Hyl.
--
"Liberian girl, you know you came and changed my world."
Ruisrock 3.-5.7.2009 [Stone Sour - Through Glass]Sunnuntai 19.07.2009 20:07
Kolmen päivän lippuhan sitä tuli sitten ostettua, koska jokaisena päivänä oli jotain kiinnostavaa. Perjantaina otin alkoholittoman linjan ja Romeon rakastajataren kanssa saavuimme alueelle vasta yhdeksän aikoihin. Monen tuhannen ihmisen joukosta bongasimme muutaman tutun, vaihdoimme kuulumisia ja jatkoimme kuuntelemaan DJ Starscreamiä. Kun keskityin nauttimaan musiikista, seuralaisena tulevana toimittaja intoutui kaivelemaan naamion taakse piiloutuneen poikasen artistivalintaa. Hieman vessajonottamista välillä. Lisää musiikkoja suuren rapakon takaa ja kyseisen päivän toinen syy lippuun eli Distrubed. Toimittajalapsi veti innolla, heitteli Kalevala-sormustaan hietikolle ja pyyteli ihmisiltä anteeksi. Odotukset eivät olleet kovin suuret, mutta eipä yhtye suurta vaikutusta tehnyt siltikään. Tulimme, soitimme ja lähdimme. Soittivat sentään sen tietämistäni parhaimman eli Down with the sicknessin. Väliaika eikä mitään muistikuvaa tekemisistämme. Pääesiintyjänä vielä yksi yhdysvaltalainen ja aikaisemmin soittaneen dj:n emäpoppoo eli Slipknot. Eipä tarvinut valittaa, koska vetivät hyvin ja lavalla oli menoa, yleisöstä puhumattakaan. Corey Taylorin hyvä ääni tunki mätönkin läpi. Totesin, että tätä bändiä voisi kuunnella enemmänkin. Eihän se ollut edes niin raskasta, kuin olin odottanut. Nappasimme yhden alkoholia salakuljettaneen poikasen matkaan ja otimme suunnaksi keskustan. Pienen hämykutsun jälkeen lähdimme metsästämään pinkin laukun kanssa pyörivää setää, joka metsästi karannutta laukunomistajaa. Olohuoneen terassillahan ne olivat kaikki tutut, perin humalaiset sellaiset. Illan viimeinen musiikkiannos jazzin muodossa.
Lauantaiaamu alkoi aikaisella herätyksellä Turusta. Auto alle, kääntyminen kotona ja tallin kautta Kotimäelle kisoihin. Lilian oli onneksi oikein rauhallisella tuulella ja teki hoitajapestistäni helpon. Kun annettiin lupa, kiisin kotiin laittautumaan valmiiksi ja otin kyydin Ruissaloon. Matkalla törmäsin Thaimaan-matkaajan, joka uutisoi ensimmäisenä kärsivänsä miehisistä ongelmista. Lähdin Seinäpuun ja kaverinsa seurassa talsimaan lähemmäksi päätepistettä, seisahduin hetkeksi tervehtimään rentolaisia Koff-vippiläisiä, jatkoin matkaa ja jumituin juttelemaan hämeenlinnalaisen teltta- ja lavakasaajan kanssa sekä hämmästelemään edelleen sitä, että loppuillasta Börsin lattialla yleensä melkein vakaatasossa etenevä entinen koulukaverini tekee nykyään töitä enolleni. Seuraava tuttu osui kohdalle, kun olin sisäänmenojonossa saamassa uutta meduusatatuointia. Edisonissa viihtyvän kokin kaveri ohjasi katsomaan Don Johnson Big Bandiä, jonka seuraaminen pitkästä aikaa oli erittäin nautinnollista. Telttatunnelma oli mahtava ja bändi veti hyvin. Isoveljen The Gosspia juuri mainostanut ystävä kävi rutistelemassa ja hävisi yhtä nopeasti. Samaan aikaan musisoivat toisaalla Eppu Normaalin miehet, joten vessajonon kautta kohti rantaa. Puotila-Uotisen risteytys bongattu ja hän ystävällisesti ohjasi suuren tuttavakertymän sekä alkoholikasauman luo leikkimään juoppoa pummia. PMMP:n korvannut Disco Ensamble oli mukavaa vaihtelua, mutta sade ajoi tytöt puun alle suojaan kesken keikan. Uusi katsaus Teltan antimiin Ladytronin kivutessa lavalle. Ei hassumpaa. Lahjoitin Romeon rakastajatarelle varatun sadetakin randomtytölle, joka antoi hyvä kiertää ja nappasi minut hänen ja poikaystävänsä matkaan katsomaan Tehosekoitinta. Humala-aste melko korkealla, höpötysvaihde päällä ja puolet pitkään odotetusta keikasta meni ohi. Perkele. Marssia moikkaamaan uusien tuttavuuksien kavereita. Uu, kivannäköinen aussipoika, joka kehui Glasvegasia. Niinhän se oli ollut alunperinkin suunnitelmissa, mutta enpä tainnut ikinä oikean lavan ääreen oikeaan aikaan päästä. Portilla odottelemassa Vuosareen poikaa, mutta kuuluvuus petti, joten päätin vastata myöntävästi kutsuun lähteä kalja-alueelle. Uusi tuttavuus, joka tarjosi alkoholia, uuden napakorun ja The Soundsin ajaksi keikkaseuraa. Takaisin kalja-alueelle ja lisää tuttuja, joista osan muistin nähneeni vasta maanantaina pienen muistuttelun jälkeen. Purkka aiheutti kädelleni smurffitaudin, jonka tartutin yhteen uusista tuttavuuksistani. Juoksujalkaa Mewn keikalle ja kappas, kun se iskikin oikein kympillä. Niin, mähän en siis tosiaan ole koskaan tutustunut kyseisen bändin tuotantoon enkä ollut tietoinen, että pidän siitä. Vihdoinkin yhteysen Vuosaaren poikaseen, jonka kanssa talsittiin yhtä matkaa aina keskustaan asti. Majoittuminen Läntisellepitkällekadulle.
Sunnuntai oli aivan pakko aloittaa hieman rauhallisemmin. Kodin kautta tallille. Lopetin kiireen pitämisen ja lupasin odottaa myöhempään ajankohtaan avaimensa hukannutta toimittajalasta. Ensin yksi krapulainen kyytiin Kaarinasta, sitten toinen kyytiin Tuureborginkadulta. Leppoisa käppäilymatka, jonka aikana toinen krapulainen yritti vakuuttaa tasoittavan toimivuudesta. Avaimia ei löytynyt, joten suunnaksi otettin Pavilijonki-lava ja Amorphis. Nääh, olihan ne ihan ookoo, mutta ei niihin jaksanut keskittyä kuitenkaan kovin tarkasti. Thaimaan-matkaaja pääsi höpöttelemään sukeltamisesta, kun kaksi jo eilen nähtyä tuttua tupsahtivat paikalle. Hylkäsin pojat ja toimittajalapsen seisoskelemaan selvyyttään ja ponkaisin pörröpään perään, kun tämä lähti painimaan kavereidensa kanssa. Volbeatiä yritin seurata anniskelualueen puolelta hetken, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Viihdyin Thaimaan-matkaajan kaveriporukassa kuitenkin Faith No Moreen asti. Keikan aikana meikäläistä napattiin hupusta kiinni ja kiskaistiin takaisin tuttuun ja turvalliseen rentolaisjoukkioon. Faith No More ei ollut pettymys eikä huono, mutta ei se viikonlopun paraskaan ollut. Muu seurue hävisi tahoilleen ja mä suuntaisin bussistopille Departed-herran kanssa kitisten kylmyydestä ja pissahädästä. Matkalla toinen stadilainen ilmoitti Kololammen puhelimen olevan löytöpisteessä ja suuntasi kanssani olohuoneeseen nauttimaan hyvästä seurasta. Myönnän olleeni humalassa, vaikkakin vähemmän kuin edellisenä iltana, mutta setä muun muassa kallisteli siihen tahtiin, että päätin olla suostumatta hänen kanssaan samoille jatkoille. Tosin kävi ilmi seuraavana aamuna, että Kololampi kuskasi sedän työkaverin luo mussuttamaan herkullisia kotitekoisia hampurilaisia.
Onneksi, onneksi maanantai oli vapaa. Hidas ulostautuminen jatkopaikasta, tavara- ja tyttöhaku, Hese-pullaa ja olohuoneeseen. Matkalla törmäsimme baarikierroksella oleviin edellisen illan seuralaisiini, jotka informoivat erään reippaan krapulaisen menneen seitsemäksi töihin, leikanneen varpaankyntensä ja lähteneen takaisin kotiin. Liikeradat pienentyneet ja liikeet hidastuneet. Kotiutuminen illansuussa.
--
"Don't know how much time has pass."
Lauantaiaamu alkoi aikaisella herätyksellä Turusta. Auto alle, kääntyminen kotona ja tallin kautta Kotimäelle kisoihin. Lilian oli onneksi oikein rauhallisella tuulella ja teki hoitajapestistäni helpon. Kun annettiin lupa, kiisin kotiin laittautumaan valmiiksi ja otin kyydin Ruissaloon. Matkalla törmäsin Thaimaan-matkaajan, joka uutisoi ensimmäisenä kärsivänsä miehisistä ongelmista. Lähdin Seinäpuun ja kaverinsa seurassa talsimaan lähemmäksi päätepistettä, seisahduin hetkeksi tervehtimään rentolaisia Koff-vippiläisiä, jatkoin matkaa ja jumituin juttelemaan hämeenlinnalaisen teltta- ja lavakasaajan kanssa sekä hämmästelemään edelleen sitä, että loppuillasta Börsin lattialla yleensä melkein vakaatasossa etenevä entinen koulukaverini tekee nykyään töitä enolleni. Seuraava tuttu osui kohdalle, kun olin sisäänmenojonossa saamassa uutta meduusatatuointia. Edisonissa viihtyvän kokin kaveri ohjasi katsomaan Don Johnson Big Bandiä, jonka seuraaminen pitkästä aikaa oli erittäin nautinnollista. Telttatunnelma oli mahtava ja bändi veti hyvin. Isoveljen The Gosspia juuri mainostanut ystävä kävi rutistelemassa ja hävisi yhtä nopeasti. Samaan aikaan musisoivat toisaalla Eppu Normaalin miehet, joten vessajonon kautta kohti rantaa. Puotila-Uotisen risteytys bongattu ja hän ystävällisesti ohjasi suuren tuttavakertymän sekä alkoholikasauman luo leikkimään juoppoa pummia. PMMP:n korvannut Disco Ensamble oli mukavaa vaihtelua, mutta sade ajoi tytöt puun alle suojaan kesken keikan. Uusi katsaus Teltan antimiin Ladytronin kivutessa lavalle. Ei hassumpaa. Lahjoitin Romeon rakastajatarelle varatun sadetakin randomtytölle, joka antoi hyvä kiertää ja nappasi minut hänen ja poikaystävänsä matkaan katsomaan Tehosekoitinta. Humala-aste melko korkealla, höpötysvaihde päällä ja puolet pitkään odotetusta keikasta meni ohi. Perkele. Marssia moikkaamaan uusien tuttavuuksien kavereita. Uu, kivannäköinen aussipoika, joka kehui Glasvegasia. Niinhän se oli ollut alunperinkin suunnitelmissa, mutta enpä tainnut ikinä oikean lavan ääreen oikeaan aikaan päästä. Portilla odottelemassa Vuosareen poikaa, mutta kuuluvuus petti, joten päätin vastata myöntävästi kutsuun lähteä kalja-alueelle. Uusi tuttavuus, joka tarjosi alkoholia, uuden napakorun ja The Soundsin ajaksi keikkaseuraa. Takaisin kalja-alueelle ja lisää tuttuja, joista osan muistin nähneeni vasta maanantaina pienen muistuttelun jälkeen. Purkka aiheutti kädelleni smurffitaudin, jonka tartutin yhteen uusista tuttavuuksistani. Juoksujalkaa Mewn keikalle ja kappas, kun se iskikin oikein kympillä. Niin, mähän en siis tosiaan ole koskaan tutustunut kyseisen bändin tuotantoon enkä ollut tietoinen, että pidän siitä. Vihdoinkin yhteysen Vuosaaren poikaseen, jonka kanssa talsittiin yhtä matkaa aina keskustaan asti. Majoittuminen Läntisellepitkällekadulle.
Sunnuntai oli aivan pakko aloittaa hieman rauhallisemmin. Kodin kautta tallille. Lopetin kiireen pitämisen ja lupasin odottaa myöhempään ajankohtaan avaimensa hukannutta toimittajalasta. Ensin yksi krapulainen kyytiin Kaarinasta, sitten toinen kyytiin Tuureborginkadulta. Leppoisa käppäilymatka, jonka aikana toinen krapulainen yritti vakuuttaa tasoittavan toimivuudesta. Avaimia ei löytynyt, joten suunnaksi otettin Pavilijonki-lava ja Amorphis. Nääh, olihan ne ihan ookoo, mutta ei niihin jaksanut keskittyä kuitenkaan kovin tarkasti. Thaimaan-matkaaja pääsi höpöttelemään sukeltamisesta, kun kaksi jo eilen nähtyä tuttua tupsahtivat paikalle. Hylkäsin pojat ja toimittajalapsen seisoskelemaan selvyyttään ja ponkaisin pörröpään perään, kun tämä lähti painimaan kavereidensa kanssa. Volbeatiä yritin seurata anniskelualueen puolelta hetken, mutta ei siitä oikein mitään tullut. Viihdyin Thaimaan-matkaajan kaveriporukassa kuitenkin Faith No Moreen asti. Keikan aikana meikäläistä napattiin hupusta kiinni ja kiskaistiin takaisin tuttuun ja turvalliseen rentolaisjoukkioon. Faith No More ei ollut pettymys eikä huono, mutta ei se viikonlopun paraskaan ollut. Muu seurue hävisi tahoilleen ja mä suuntaisin bussistopille Departed-herran kanssa kitisten kylmyydestä ja pissahädästä. Matkalla toinen stadilainen ilmoitti Kololammen puhelimen olevan löytöpisteessä ja suuntasi kanssani olohuoneeseen nauttimaan hyvästä seurasta. Myönnän olleeni humalassa, vaikkakin vähemmän kuin edellisenä iltana, mutta setä muun muassa kallisteli siihen tahtiin, että päätin olla suostumatta hänen kanssaan samoille jatkoille. Tosin kävi ilmi seuraavana aamuna, että Kololampi kuskasi sedän työkaverin luo mussuttamaan herkullisia kotitekoisia hampurilaisia.
Onneksi, onneksi maanantai oli vapaa. Hidas ulostautuminen jatkopaikasta, tavara- ja tyttöhaku, Hese-pullaa ja olohuoneeseen. Matkalla törmäsimme baarikierroksella oleviin edellisen illan seuralaisiini, jotka informoivat erään reippaan krapulaisen menneen seitsemäksi töihin, leikanneen varpaankyntensä ja lähteneen takaisin kotiin. Liikeradat pienentyneet ja liikeet hidastuneet. Kotiutuminen illansuussa.
--
"Don't know how much time has pass."
Alue-estekisat @ Merjan talli, Koski TL 11.7.2009 [Sunrise Avanue - Diamonds]Sunnuntai 19.07.2009 18:15
Mettään menivät kisat.
80 cm: Hylätty.
90 cm: Hylätty.
--
"Maybe the diamonds are not for everyone."
80 cm: Hylätty.
90 cm: Hylätty.
--
"Maybe the diamonds are not for everyone."
Alue-estekisat @ Kotimäki, Littoinen 4.7.2009 [The Gossip - Heavy Cross]Sunnuntai 05.07.2009 17:49
80 cm: Kaksi kieltoa, toinen ihan perusokserilla ja toisessa oli lankku alimpana. Hylätty.
90 cm: Oli vähän etenemättömän näköinen, mutta paineella oli kuulemma mennyt yli. Sijoitus 25/67.
--
"It's a cruel cruel world to face on your own."
« Uudemmat
-
Vanhemmat »