IRC-Galleria

Bisho

Bisho

ihmettelee tavaran paljoutta!

Blogi

« Uudemmat -

Nörtti jolla on silmälasit!!Sunnuntai 08.02.2009 21:15

Tässä pari viikkoa sitten olin baarissa, missä eräs poika kertoi minulle kuinka olen nörtti, kun minulla on silmälasit. Ei voi sanoa muuta kuin, että kerrassaan hyvä päätelmä. Samalta kuulostaa, että kaikki musta hiuksiset ovat saatananpalvojia tai kaikki blondit ovat tyhmiä, mutta eihän se ihan niin helposti mene.

Olin 7.luokalla kun sain ensimmäiset silmälasit. Ne olivat sellaiset pyöreät ja vähän niin kuin vaalean hiekan väriset, muistaakseni. Vaikka sain lasit minua ei voinut sanoa nörtiksi. En omistanut tietokonetta, tykkäsin urheilusta ja olin hiukan rasavilli. Ainut asia mikä ehkä teki hiukan nörtiksi oli se, että en tiennyt miten tyttöjen kanssa tulisi toimia. Olin epävarma sen asian suhteen. Koko yläasteen ajan en oppinut miten tyttöjen kanssa toimittaisi, mutta loistin urheilussa, tein pikku pahojani ja sain ensi kosketukseni tietokoneisiin. Silloin säädin jotain ensimmäisen kerran tytön kanssa ja join ensimmäisen kerran, joten ei yläaste minusta saanut nörttiä

Yläasteen jälkeen menin kauppikseen missä opiskelin tietohallintoa, joka tarkotti, että hakkasin tietokonetta 8h päivässä. Sain silloin ensimmäisen tietokoneenikin, eli askeleet vei kohti nörttiyttä, paitsi että muu elämä ei ollut yhtään nörttimäistä. Aloitin salibandyn pelaamisen. Tulin tunnetuksi minun sikamaisesta pelityylistä. Samoihin aikoihin aloitin ensimmäisen seurustelusuhteeni ja myöhemmin koin ensimmäiset erilaiset päihdekokeilut. Opin tekemään tietokoneella erilaisia asioita. Mikä oli nautinto. Mutta en voinut kuvitella, että tekisin niiden parissa töitä koko elämäni.

Kauppiksen jälkeen menin armeijaan. Jota ennen olin alkanut seurustelemaan toisen tytön kanssa, joka tosin jätti minut armeija aikana. Mutta en ollut armeijassa se silmälasipäinen kaveri joka valitti joka asiasta tai kärsi siitä ettei päässyt tietokoneelle. Armeija aikana minulla oli omat säädöt ja sähellykset. Olin jopa armeijassa mieluummin 9kk lääkintämiehenä kun 6kk kirjurina.

Armeijasta päästyäni minulla oli enemmän ja vähemmän säätöä tyttöjen kanssa toisin kuin mitä tietokoneiden kanssa. Aloin myös pelaamaan jalkapalloa uudestaan. En päässyt urheilukauppaan töihin vaikka halusin. Olin töissä koulunkäyntiavustajana, otin kielilävistyksen ja lensin puolittain pois kotoa. Hyvinkin nörttimäistä minun elämä. Menetin poikuuteni 22-vuotiaana, nörttimäistä ehkä, mutta se ei ollut se syy. Syy on asia menneisyydestäni. Sen jälkeen kun menetin poikuuteni olen tykännyt flirttailla tytöille ja naisille minkä kerkeän, taidan myös tietää mitä ja mistä heidän kanssa tulisi puhua ja sillä tiellä olen yhä.

Siispä takaisin iltaan jolloin kuulin erilaisen elämän tarinani. Olen siis nörtti, joka ei tiedä miten naisten kanssa toimitaan tai mitä niille sanotaan. Olen nähnyt paljasta pintaa vain tietokoneeltani tai tv:stä. Se miten naisten kanssa toimitaan, on se mitä äitini minulle opetti. Kaikki tämä oletusta vain ja ainoastaan siksi, että minulla on lasit ja kiltin näköiset kasvot.

Voi voi. Nörtin kosto oli suloinen. Suutelin tyttöä mitä tämä poika kovasti yritti iskeä. Olen siis kauhea nörtti, joka ei tiedä mistään mitään.

Vanha runoniPerjantai 23.02.2007 14:47

On päiviä jolloin tunnenn itseni rumaksi ja mitättömäksi ihmiseksi.
Silloin itseluottamus on pelkkä sana vailla merkitystä.
Kehut tuntuvat vain ivallisilta sanoilta jotka satuttavat.
Tunnen itseni niin rumaksi ettei sitä vaatteilla pysty peittämään.
Ja niin mitättömäksi ettei kukaan sitä huomaisi vaikka minua ei olisi. . .



Jotenkin tuo runo tuntuu niin aidolta juuri nyt!=(

Urheiluhullun paluuTiistai 09.01.2007 16:32

Pidin noin 11kk sapattivapaan urheilusta. Olinpa hullu. Sillä urheilu on yksi elämäni suurimmista rakkauksista ja intohimoista. Kuinja ja miksi sen sitten jätin.

No muutin Tampereelle. Ensimmäinen tavoitteeni oli löytää työpaikka. Toisena tavoitteena oli löytää jalkapallo joukkue. Löysin työpaikan. En löytänyt jalkapallojoukkuetta. Myönnän etten ollut aktiivinen joukkueen etsimisessä. Enkä minä ole niin hyvä etttä joukkue etsisi minut. Mikä on sinänsä harmi.

Kun aloitin työt en olisi koskaan uskonut miten paljon se vielä vaatii opettelelua. Töiden opettelu. Kaupungin opettelu. Molemmat vievät voimani niin etten olisi jaksanutkaan urheilla mitään. Sitten kun opin kaupungin ja työt tekemään hyvin halusin nauttia vaan olostani. Samalla myös jaksoin tavata ihmisiä joita olin laiminlyönnyt jo pitkään. Kesä meni töissä ja häissä. Minut oli kutsuttu kolmiin häihin sinne meno, lahjojen ostaminen ja itse häissä oleminen vie aikaa. Tietysti kesä meni myös ihanista säistä nauttimiseen.
Kun syksy tuli olin tehnyt paljon töitä. Voimat alkoi loppua. Söin epäterveellisesti ja vietin epäterveellistä elämää ruuan suhteen. Pikaruokaa, karkkia, limpsaa ja energiajuomia PALJON.

Koko 11kk aikana olin urheillut saman verran mitä Lahdessa asuessani harrastin kuukauden aikana normaalisti. Liikunnan vähyys ja epäterveellinen ruokavalio yhdistettynä toisiinsa on tehnyt minusta minipossun. Oikeasti oeln isopossu. Mutta sanon itseäni minipossuksi että osaan vielä edes vähän nauraa itselleni ja lihomiselleni. Ja kun osaan nauraa asialle edes vähän en ala vihata itseäni mikä olisi lopun alku. Pakko se on myöntää itselle, että lihominen on vaikuttanut enemmän kun uskoinkaan itsetuntooni. Nyt sen huomaan.
En anna asian nujertaa minua. Se on tehnyt minusta jälleen erittäin itsekriittisen. Pelottavan kriittisen. Tietysti olen aina ollut itsekriittinen. Tavalla tai toisella on ollut jokin asia mistä en ole pitänyt. Mutta nyt kun olen lihonnut olen alkanut kiinnittää huomoita asioihin mihin ennenen ole. Siihen mitä ruokaa ostan kaupasta ja sitä mitä pistän sitten suuhuni ja sitä kautta mahaani. se on hyvä asia.

Nyt olen kuukauden päivät käynyt bodupump:ssa. Olen siis kuukauden jo harrastanut aktiivisesti urheilua. Tosin oli tuossa viikko mikä meni aika mitään tekemättä mutta siihen vaikutti moni asia. Bodypump on urheilumuoto jota olen oppinut alkaa rakastaa. Siinä saa pistää itsensä samanlailla liikoon kun jalkapallossa. Exäni vie minut ekan kerran bodypump tunnille. Kiitos hänelle siitä, että vie. Sillä tiedän ettei minusta ole ei ole yksin nostelemaan rautaa punttisalilla ja olemaan aerobic-tunnilla. Ja bodypumpissa nämä molemmat hieman yhdistyvät. Ja ne yhdistyvät minulle mieluisessa muodossa.
Olen myös päättänyt etsiä itselleni jalkapallojoukkeen, sillä niin paljon veri vetää kentälle ja tunnen sitä lajia kohtaan rakkautta. Ja minulla on vielä tavoitteita jäljellä mihin haluan pyrkiä jalkapallossa. Haluan olla vielä joskus joukkeeni kapteeni. Haluan olla myös se joka ampuu joukkueeni vapaapotkut ja kulmapotkut.

Olen jo ostanut kevääksi juoksulenkkarit. Enää puuttuu mp3-soitin johon voin laittaa musiikkia kun lähden juoksemaan tai muuten vaan lenkille. Nyt tämän vuoden alusta olen alkanut pitää liikuntapäivää kirjaa johon kirjaan painomuutokset ja liikuntasuoritukseni. Olen myös laittanut siihen painotavoitteeni vaikka sitäkin tärkeämpi on hyvä itsetunto ja hyvä olo.

Jos urheiluhulluus saa minut jälleen hyvään kuntoon fyysisesti ja sitä kautta henkisesti nii loistaa!=) Työni on henkisesti ja fyysisesti raskasta joten urheilu autaa niihin molempiin. Ja jos nyt oppisin syömään terveellisesti niin hyvä.

Minipossu kuittaa ja voi olla että kertoo tuloksista myöhemmin!;)

Ilman ystäviä näkymätön!!Maanantai 30.10.2006 23:40

Joku on varmasti heti sanoo kun kirjoitan tämän, ettei kukaan voi olla näkymätön, hän oikeassa mutta kuitenkin väärässä.

Kun olin ala-asteella yhdessä vaiheessa minun kaikkein suurin toive oli se, että voisin olla näkymätön. Aivan kuten Muumeissa näkymätön lapsi ja vielä ilman sitä kulkusta. Olin liiankin huomion keskipiste ja nyt en puhu mistää suosionsa huipulla olevasta pikku-pojasta. Puhun pojasta jota kiusattiin. Muutenkaan elämäni ei sujunut sillon yhtään. Kaikki se mikä pystyi menemään pieleen meni pieleen. Sillon toivoin, että löytäisin metsästä noita-akan, joka muutttaisi minut näkymättömäksi.

Koskaan en löytänyt sitä noita-akkaa joka olisi muuttanut minut näkymättömäksi tai niin ainekin luulen, mutta jotain kuitenki tapahtui.

Sen jälkeen kun ongelmat ala-asteella katosi olen huomannu kun ongelmat mitkä liittyy ulkonäkööni, itsetuntooni ja ihmissuhde asioihin tulevat samaan aikaan päälle minusta tulee näkymätön. Näkymätön ainekin omasta mielestäni.

Tiedän kun järjellä ajattelen ettei kukaan voi olla täysin näkymätön, mutta tunteet tekevät siitä nii aidon tuntuisen asian. Voin kävellä kadulla eikä kukaan näe minua. Voin tuijottaa mitä ihmiset tekevät eivätkä he huomaa minua olenkaan.

Kuinka siis nämä asiat saavat minusta näkymättömän. Olen joskus kärsinyt todella huonosta itsetunnosta ja nyt ku se on hyvä huomaan kuinka helposti ihmiset vaa näkevät sinun ulkokuoresi, eivät sitä mikä on sisälläpäin. BANG. Ja ulkoinen olemus voi olla poissa. Itsentuntoni on ohuen ohut. Joko sitä on tai sitä ei ole yhtään. Miten minulla muuten menee vaikuttaa siihen. Sitten ihmissuhteet. En ole koskaan pystynyt luomaan mitään pysyvää suhdetta. Epämääräisiä ihmisuhteita vaan. Monesti epäilen onko minusta edes muuhun. Silti minä toivon olevani isä ja aviomies joskus.

Sillon ala-asteella minulla ei ollut edes ystäviä siksi näkymättömyys oli paras vaihtoehto. Näkyään kun minulla on ystävät he näkevät minun sisääni sen mitä minussa on sisällä, kannustat ja ymmärrätävät antaa tukea ja kannustaa. Ja vaikka muuttuisin näkymättömäksi ystäväni näkisivät minut. Ystävät myös estävät monesti minut muuttumasti näkymättömäksi, mutta he eivät onnistuneet siinä nyt, mutta onneksi ystävät myös saavat minut takaisin näkyväksi.

Voiko jostain välittää liikaa!?!Maanantai 17.07.2006 03:58

Minulla on elämässäni monta ihmistä josta jokaisesta välitän todella paljon. Nämä ihmiset ovat semmoisia joiden takia olen valmis uhraamaan itseni tai luopumaan kaikesta mitä omistan heidän takiaan. Mutta entäs kun tulee semmoinen tunne, että on semmoinen ihminen josta välittää vielä enemmän. Enemmän kun kenestäkään muusta. . .

Minulla on paljon minulle tärkeitä ihmisiä, jotka niin mielelläni haluaisin mainita tässä, mutta heidän yksityisyyttään suojelen enkä kerro niitä. Luotan siihen, että sanon sen heille tarpeeksi usein, että arvostan heitä ystävinäni ja siksi he tietävät ketä tarkoitan.

Mutta asiaan:

Aikoinaan tutustuin ihmiseen, joka oli hyvin samanlainen kun minä. Monet meidän asioista meni hyvin yhteen. Nautin hänen seurustaan hyvin paljon. Teimme paljon yhdessä asioita. Tuntui että olimme erottomattomat. Niin todellakin luulin mutta. . .

Jotenkin kadotin hänet läheltäni. Hän oli lähellä, mutta kaukana. Tein tyhmyyksiäni. Minkä jälkeen en voisi kuvitella että hän olisi lähellän. Hän oli jälleen lähelläni. Tunteeni eivät tottelleet logiikan sääntöjä. Hän oli lähempänä kun olisin koskaan uskonutkaan. Olin mahdottamassa tilanteessa, mutta tiesin ettei asiasta tule mitään vaikka yritinkin. Joskus on parempi yrittää mahdonta vain siksi, että voi sanoa itseleen: "Minä ainekin yritin!" Tuhoon tuomittu kamagatsi-isku. Tulos oli tiedossa ennenkuin tein yhtään mitään. No vaikka tuloksen tiesin nii silti se sattui ja pahastikki sattui. Tapahtui jotain mikä vie hänet pois elämästäni ja silloin pelkäsin, etten enää koskaan saisi häntä takaisin.

Vaikka hän ei ollut sillon elämässäni, monet pienet asiat muistuttivat minua hänestä, eikä asiaa helpottanut yhtään se, että meillä oli silloin yhteinen kaveripiiri mikä on nyt tosin hajonnut hieman, mutta silti jokainen on varmasti edes jonkunlaisissa väleissä toisiinsa. Muistan kuinka monesti kysyin eräältä ystävältäni mitä tällä ihmisille kuuluu. Ei se ollut mitenkään hienoa, mutta kuitenkin sydämessäni toivoin aina, että hänellä meni hyvin, koska halusin hänen parastaan.

Aika kului ja vanhat virheeni alkoi unohtua vaikka ei ne koskaan unohdu kokonaan. Silti pikku hiljaa minun ja tämän ihmisen välit alkoi taas paranemaan pikku hiljaa. Se tuntui jo niin hyvältä asialta, etten halunnut enkä uskaltanu toivoa enempää. Kuitenkin aika kuluin ja aika oli minun puolellani välimme paranivat koko ajan. Luottamus, joka oli väliltämme oli mennyt löytyi takaisin. Olin todella onnellinen.

Muutin sitte samaan kaupunkiin missä tämä ihminen asui. Hän oli ystäväni ja halusin muuttaa kapunkiin missä minulla on ystäviä. Eikä hän ollut se ainut ystävä joka minulla uudessa koti kaupungissani oli. Hänellä meni omassa elämässään todella hyvin ja olin todella onnellinen hänen puolestaan. Sillä mikä sen mukavampaa kun nähdä oma ystävä onnellisena. Kerran kun samassa kaupungissa olimme näemme yhä useammin joka oli minulle todella ainutlaatuista, koska minusta tuntui siltä kun olisin saanut jotain takaisin mitä en haluaisi enää koskaa menettää!! Oliko virhe ajatella että voisin menettää hänet uudestaan.

Vietin pitkästä aikaa todella mukavaa iltaa. Vietin sitä tämän ihmisen kanssa ja hänen ystävän ja ystävän "seurustelukumppanin" kanssa. Aikaisemmin illalla olin saanut kuulla jotain luottamuksen arvoista. Myöhemmin yöllä mietin mielessäni kuinka paljon voin hänestä välittää. Vastaukseni oli, että paljon, hyvin paljon. Silloin voiko ystävästä näin paljon välittää. Varmasti voi, ehkä sotkuisen menneisyydenkin takia.

Sitten syy miksi kirjoitan koko aiheesta. Tänää puhuin yhdelle yhteiselle ystävällemme kaikesta mitä on tapahtunut sillä aikaa kun hän oli ollut reisussa. Sanoin myös yhden lauseen, mikä riivaa mua nyt kun paha uni nukkujaa. Uni mistä ei voi herätä ennen kuin se on loppu. Eikä minun unelleni näy nyt loppua. En tiedä ymmärsikö se kolmas osapuoli sitä mitä vahigossa sanoin. Silti minusta tuntuu, että petin ihmisen luottamuksen juuri kun hän oli oppinut luottamaan minuun. Nyt kun olen miettinyt miettimistään tätä asiaa, minusta tuntuu että kaikki katuu päälle. Ja se, että yksi lause ja yksi ihminen saa minut sekaisin. Siis se kertoo minusta, että välitän tästä ihmisestä enemmän kun olisin koskaan arvannutkaan tai tiennytkään välittäväni. Muuten en olisi niin vihainen itselleni tai muuten en olisi niin masentunut kun ajattelinkin, että tämä ihminen katoisi jälleen elämästäni. . .

Välitänkö siis tästä ihmisestä liikaa?!?

Voiko ihmisestä ylipäätänsä välittää liikkaa?!?

Muodon vuoksi ja muodin vuoksi!!Perjantai 24.03.2006 23:42

Kevät tulee ja se tietää aina sitä, että kevät muoti tulee. Minulle muoti merkitsee sitä, että voin löytää itselleni uusia kivoja vaatteita. En halua seurata muotia orjallisesti koska sillo en pukeutuisi persoonnalisesti ja yksillöllisesti. Minusta muoti antaa meille mahdollisuuksia pukeutua persoonnallisesti ja yksillöllisesti. Muodista näkee aina mitä värejä on muodissa. Itse tykkään käyttää kovasti värejä pukeutumisessani ja se on ihanaa kun muoti tuo värejä kauppoihin ja sitä kautta minun vaatekaappiini.

Se, että pukeudun tyylikkäästi on minulle nykyään todella tärkeä asia. Yläaste meni monesti verkkahousuissa tai collagehousuissa. Aina joskus jalkaan eksyi farkut. Nykyään käytän todella paljon farkkuja. Kiitos sille eräälle ystävälle joka patisti minut myös käymään vaatekaupoissa kauppis aikana. Kävin kaupoissa ja ostin mikä näytti hyvältä. Kerran pyysin erästä naispuoleista ystävääni lähtemään ostamaan minulle hienot vaatteet. Hienoaja löyty. Tai no ainekin semmosia että naiset pitävät. Monien "muotikokeilujeni" jälkeen olen löytänyt oman tyylin pukeutua.

Minusta on hienointa katsoa ihmisiä jotka pukeutuvat oman persoonan näköisesti. Ne ovat niitä ihmisiä jotka osaavat pukeutua. Tietysti se, että osaa pukeutua muotivaatteisiin oman näköisesti on myös taitolajinsa.

Nykyään minusta on hienoa, että omaa itseään voi tuoda esille muutenkin kuin pukeutumalla. Lävistykset ja tatuoinnit on oiva tapa siihen. Mutta en ymmärrä niitä ihmisiä, jotka ottavat tatuoinnin ilman sen suurempaa merkitystä. Itse olen ottamassa tatuointia ja tasantarkkaan tiedän miksi otan sen ja mitä se minulle symboloi. Muuten en ota jos en tiedä. Kuitenkin tatuointi on periaatteessa ikuinen. Nykyään voi mustan värisen tatuoinnin laaserilla poistaa. Mutta se maksaa hunajaa.

Kun mietin itseäni pukeutujana ja muodin seuraajana seuraan erästä herraa nimeltä David Beckham miten hän pukeutuu ja millainen hiustyyli hänellä. Minusta hän on muodikas. Kun pukeudun tykkään laittaa kireät farkut jalkaan kokska ne korostavat peppuani, koska se on minun hyvä puoli. Tiedän sen!!=) Mutta en halua käyttää liian kireitä farkkuja ettei minun futari reidet näy pitkälle. Se ei ole seksikästä. Tykkään käyttää värejä pukeutumisessa, koska se antaa väriä, enkä halua näyttää kalpealta ja valkoiselta. Kesällä ruskettunut iho ja värit on todella seksikästä. Tärkeää minulle on myös pukeutumisessa pienet ykstyiskohdat vaatteissani. Joku kuva tai sana. En halua sanoa mielipiteitäni vaatteita mutta pitää olla jotain mikä mielyttää omaa ja muitten silmää. Yksi asia mitä en ymmärrä omassa pukeutumisessa on se että pidän army-tyylistä. Ei minussa natsia asu sisälläni. Mutta asuuko minun sisälläni pieni punk-kid!? En Tiedä.

Muodon vuoksi vai miksi minulla on kielilävistys? No halusin aikoinaan ottaa montaki läistystä, mutta palaa jalkapallo kentällä esti monta, mutta ei kieltä. Se on siellä ja sopivasti piilossa. Mutta silti niin näkyvillä ja no naiset tietää miltä se parhaimmillaan tai pahimmillaan tuntuu. Enemmän hyvää palautetta olen siitä saanut kun negatiivistä!!;) Mutta en minä sitä sen takia ottanut. Se on vain osa minua. Tykkään näyttää kieltä ja nyt minulla on hyvä syy näyttää kieltä. Mutta nyt melkein lempiaiheeseen. minä INHOAN minun ulkosia lumia. Siis oikeasti minä en vihaa elämässäni montaa asiaa mutta ulkonevat luomet on sillä listalla. Voin olla pikkumainen, mutta ulkoneva luomi tuntuu minusta turhauttavalta koska ne ovat niin kuin jotain ylimääräistä kehossani. Ai miten niin ylimääräistä, onhan ne ku ne roikkuu oksettavasti ja näyttävät siltä, että lähtevät pois mutteivat lähde. PRKL. No kerran minä olen käynyt leikkauttaa niitä pois. Varmasti menen toistamiseen ja kolmannenkin kerran kuhan pääsen niistä eroon. Se on minun plastikkakirugiaa.
Haluaisin myös suoremmat hiukset. Anteeksi pyydän teiltä jotka haluaisitte kiharat hiukset. Aina kun tulee uudet hiustyylit ne on suorille hiuksille. Siksi syy miksi haluan suorat hiukset. No onneksi ne saa suht suoriksi ja vielä jonakin päivänä rupean käyttämään suoristuttavia aineita. Sitten yksi asia. Miksei minulle voi tulla semmoista seksikästä sänkeä. No näytän nuoremmalta hieman kun ei tule mutta se olisi seksikäs se sänki. Ja kun tuli sänki saisi ns.partakuvioita ja pulisonkia.

No tasan ei käy onnenlahjat. Ei aina saa mitä haluaa ja hyvä niin, mutta silti teen kaikken muodon ja muodin vuoksi!!

HMM. . .Sunnuntai 05.03.2006 00:38

Jos luet tätä, jos silmäsi liikkuvat juuri tällä hetkellä näiden sanojen yli, ole kiltti ja kirjota kommentti, jossa on muisto susta ja musta, vaikka emme edes puhuis usein. Se voi olla ihan mitä tahansa haluat - hyvää tai huonoa. Kun olet tehnyt tämän, laita tämä omaan päiväkirjaasi ja ylläty (tai kauhistu) siitä, mitä ihmiset muistavatkaan susta.
Kun mietin sitä, että millainen ihiminen on minulle hyvä ystävä tai hyvä kaveri minulle tulee mieleen seuraavia asioita. Hän on luotettava, hänen seurassaan on helppo ja mukava olla, voi olla oma itsensäsä eikä tarvitse esittää tälle ihmiselle mitään mitä ei ole, hän kuuntelee kun tarvitsee kuuntelijaa, hän neuvoo, hän tukee, halaa kun sitä kaipaa, potkii persuksille kun en saa elämässä mitään aikaa, ihminen jonka kanssa voi viettää laatuaikaa ja tekee kanssini asoita.

Mitä asioita sitten kavereiden ja ystävien kanssa tehdään. Mennään kahville, shoppailaan, käydään leffassa, mennään baariin, käydään kävelemässä, ollaan rannalla, käydään kävelemässä, käydään jäätelöllä ja vaikka mitä muuta. Mutta mitä kaikkea voi sisältää tähän muuhun.

Voiko kaverit nukkua samassa sängyssä tai jopa mennä siitä pitemmälle. Eli voiko kaverin/ystävän kanssa tehdä intiimejä asioita kuten suudella ja jopa harrastaa ystävän tai kaverin kanssa kanssa seksiä. Tottakai asiaan vaikuttaa se onko ystävät tai kaverit samaa tai eri sukupuolta ja seksuaalinen suuntauskin vaikuttaa asiaan. Mutta todellakin voiko ystävän tai kaverin kanssa harrastaa seksiä?!?

Monesti olen miettinyt tätä kysymystä elämässäni, koska olen ollut tilanteissa jossa on pitänyt tehdä päätöksiä juuri tämän asian tiimoilta. Olisi helppoa jos vastaus olisi joko kyllä tai ei, mutta kun elämä ei ole helppo, eikä varsinkaan tämä asia ole niitä kaikkein helpoimpia. Kun puhutaan seksistä siinä on kaksi ihmistä tekemisissä. Toiselle merkitsee seksi enemmän kun toiselle. Toiselle se kuuluu vain parisuhteeseen toiselle se on vain tapa tyydyttää seksuaalisia tarpeita ja saada mielihyvää. Onhan se myös jollekkin vain harrastus muiden joukossa. Meillä jokaisella on omat mieltymyksemme asian suhteen, toiveet ja suosikki asiat. Asia on jo valmiiksi vaikea niin sitten vielä kun punnitaan ystävyyttä ja kaveruuden arvokkuutta eli onko valmis ottamaan riskin, että kaveruus tai ystävyys menee jos harrastaa seksiä kaverin tai ystävän kanssa.

Jotkut sanovat, että se menee ja toiset sanovat ettei se muuta mitään. Mutta onko riski ylipäätänsä sen arvoinen, että se kannattaa ottaa. Jos himoitsee ystävää tai kaveriaan niin paljon niin onko kyseinen ihminen kaveri tai ystävä oikeasti. Omasta kokemuksestani tiedän, että joskus aina tulee aikoja jolloin ajattelen eräistä kavereistani/ystävästäni että millaista olisi harrastaa heidän kanssaan seksiä. Onneksi en ajattele sitä 24/7.

Kokemuksestani tiedän, että se pilaa hyvänkin ihmisten suhteen pahemman kerran, mutta tiedän myös että se ei muuta mitään. Järkevää vastausta asiaan on turha hakea. Jos elämässä haluaa ottaa riskijä suosittelen jotain muuta koska ystävät ja kaverit on elämän tärkeimpiä asioita eikä niitä pidä menettää seksin takia. Joskus on vain tilanteita jolloin olen valmis ottamaan sen riskin. Uhkapeliähän se on parhaimmasta ja pahimmasta päästä. . .!!

HAASTE!!=)Sunnuntai 12.02.2006 17:53

"Tehtävänanto: Paljasta viisi omituista tapaa. Tämän jälkeen valitse viisi ihmistä, jotka haastat tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitä haastamasi ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käy ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä."

1.Puhun pehmoleluille kun ei ole ketään muuta kelle puhua.

2. Laitan musiikkia soimaan kovaa kun menen suihkuun.

3. Laitan musiikkia soimaan kun käyn nukkumaan.

4. Minun on pakko kerätä koko ajan jotain. (ei rahaa)

5. Aina välillä kun kävelen metsässä minä kuvittelen käveleväni Keskimaassa (Taru Sormusten Herrasta u know)

Kyseessä on avoin haaste jokainen tarpeeksi fiksu ihminen niin kun minä ottaa haasteen vastaan!!=)

Uusi kotikaupunkiniMaanantai 06.02.2006 18:04

Muutin takaisin Tampereelle 21.1. Niille jotka eivät tiedä olen syntynyt Tampereella.

En tiedä miten tässä näin kävi. Minun piti muuttaa Tampereelle sillee vähitellen mutta yht'äkkiä vielä kun asuin Lahdessa tuli semmoinen ahdistus Lahdessa asumista kohtaa ja halusin pois. Pois ja nopeasti. Ja nopeasti muutinkin. Koska se ahdistus iski todella pahasti tammikuun alussa mutta merkkejä siitä oli jo aikasemminkin ilmassa. Kaipasin uusia ihmisiä elämääni, uusia katuja, uusia haasteita jalkapalloa, uusia vaatekauppoja missä käydä, uusia divereita mistä tehdä löytäjä, uusia työpaikka mahdollisuuksia ja uuden kodin. Katoin netistä pari kohdetta mitkä kiinnostivat ja isäni kanssa kävin katsomassa ja toisesta jätin toisesta viestin välittäjälle että olisin kiinnostunt.

Alkoi tuskallinen odotus. Mutta minä olin luottavainen, että asiat järjestyisi ja niim ne järjestyivätkin. Muutto oli kyllä jotenki yksi hienoimmista koskaa ole tehnyt. Ystäväni auttoi ajamalla pakettiautoa keskellä yötä, äiti ja isäni jotka ovat eronneet auttoivat minua yhdessä muutossa ja se merkitsi minulle paljon. Itse muuton olisin voinut tehdä paremmin. Vieläkin on papereita ja tavaroita kadoksissa. muua semmosta sattuu. Sitä mitä ei saa rahalla takaisin en kait tarvitse.

Jotenkin minulle on tullut todella hyvä mieli kun eri ihmiset ovat kyseelleet minulta onko minulla Tampereella yhtään kaveria tai olenko tutustunut kehenkään. Se kertoo, että minusta välitetään ja se on ihana tunne. Tunne mihin ei voi kyllästyä, varsinkaan minä koka tuntee olonsa välillä pieniksi ja vähäpätöiseksi ihmiseksi.

Nautin hetkistä kun saan kävellä keskustassa ja totean mielessäni tämä on minun uusi kotikaupunki. Se tunne saa minut hymyilemään ja tuntemaan olon onnilliseksi. En ole vielä kunnolla hakennut töitä enkä jalkapalloseuraa, mitkä ovat tärkeitä minulle tulevaisuuden kannalta, nyt olen halunnut olla ja nauttia elämästäni.

Vielä en tunne paljon paikkoja Tampereelta, mutta odotan kevättä ja kesää jolloin voin kävellä ja ehkä pöyräillä missä sattuu ja tutustua kivoihin paikkoihin täällä, koska olen ihan varma että niitä on. Ne vaan täytyy osata löytää.

Uusi kotini on ihana vielä mutta vielä siinä on laittamista, paljon. Puuttuu sohva ja pientä semmpoista, mutta haluan kodosta minun näköiseni. Olin ihastunut retrotyyliin ja eräs ihana ihminen sanoi että retrotyyli on minun näköinen se saa aina minut hymyilemään kun muistan sen lauseen. Jostain ja jotenki pitää keksiä rahaa, millä sisustaa. Mutta jokainen joka haluaa tulla kylään joskus on tervetullut!!
« Uudemmat -