IRC-Galleria

Kaksi vuotta olen käynyt lapseni "isän" kanssa sotaa. Sotaa siitä, kun hän ei suostu kuuntelemaan mun täysin perusteltua huoltani lapsen terveydestä ja tekemään siitä seuraavia järjestelyjä. Tässä taustatietoa:

Tyttärelläni todettiin infektioastma, kun hän täytti 11 kuukautta. Hänen "isästään" erosin tytön täyttäessä 1 v 3 kk. Tämän jälkeen lapseni on "isänsä" rahattomuudesta johtuen viettänyt toistuvasti viikonloppujaan isovanhempiensa luona. Ei siinä mitään, mukavaa tuollainen. MUTTA: lapseni astma pahenee joka ikinen kerta, kun hän siellä käy. Nenä vuotaa, ääni käheytyy, tulee yskää. Tyttö ja vaatteet haisevat homeelta/perunakellarilta. Itse saan oireita jo vain siitä, kun pidän tyttöä sylissäni näiden viikonloppujen jälkeen. Kun itse vielä kyseisessä talossa vierailin, sain oireita jo 20 minuutin oleskelun jälkeen: nuhaa, kurkun kutinaa, hengenahdistusta. Tuolloin luulin vielä itsekin, että oireeni liittyivät kissa-allergiaani: myöhemmin olen kuitenkin todennut, että missä tahansa muussa kissataloudessa vieraillessani oireet ovat alkaneet vasta 4 tunnin jälkeen, ja vain lievänä nuhana. Tähän ei ole koskaan liittynyt hengenahdistusta.

Eli tällainen siis on tilanne. Lapseni astma, jota muuten ei tarvitsisi enää lainkaan lääkitä, pahenee joka ikinen kerta, kun hän tuossa talossa vierailee. Varmuudellahan en voi sitä sanoa, että siellä hometta olisi, mutta joka tapauksessa JOTAIN, JOKA ON LAPSENI TERVEYDELLE HAITALLISTA. Normaalistihan tilanne ratkeaisi niin, että lapsen isä kuuntelisi toisen vanhemman täysin perustellun huolen lapsen terveydestä ja tekisi kaikkensa, jotta lapsen olisi hyvä olla. Eli tässä tapauksessa jättäisi ainakin yövierailut pois ja viipyisi talossa vain lyhyitä aikoja, mieluiten ei ollenkaan. Kyllähän lapsi voi isovanhempiaan tavata muissakin olosuhteissa, minulla ei mitään sitä vastaan ole, että esimerkiksi meillä vierailisivat. Mukavia ihmisiä he ovat. Mutta tässä tapauksessa lapsi ei pääse etusijalle oman "isänsä" arvoasteikolla. "Isän" mielestä home on mun korvieni välissä, ja mä "meuhkaan, kun hänellä on muutenkin vaikeaa", ihan vain hänen kiusakseen. Viikonloput on kuullemma ehdottomasti vietettävä isovanhempien luona, koska "isällä" EI OLE RAHAA RUOKKIA LASTAAN VIIKONLOPUN YLI. JA KOTI ON NIIN SOTKUINEN, ETTEI SIELLÄ "HUVITA" OLLA.

Ihan vain mainitakseni: voisi minunkin tilanteeni tulkita vaikeaksi. Mä käyn koulua, kasvatan lasta käytännössä yksin, teen töitä kesät ja keikkailen muut vuodenajat, pidän kodin siistinä, ja ehdin elää sitä "omaakin" elämää välillä. Ja lisäksi kärsin vielä ahdistuneisuushäiriöstäkin. Miten mä sitten saan pidettyä elämän kasassa, kodin siistinä, saan rahat riittämään ruokaan? Koska MÄ EN AJATTELE VAIN ITSEÄNI. Mun lapseni menee KAIKEN MUUN EDELLE. Joo, olisi tosi kiva nukkua ja maata kesällä vaikka koko ajan. Mutta kun rahaa on saatava, että lapseni saa ruokaa. Olisi kiva, ettei tarvitsisi imuroida tai tiskata. Mutta ne tekemällä takaan lapselleni siistin ja puhtaan kasvuympäristön ja hyvän mallin taloudenpitoon. Koulutehtävät teen illalla, kun lapsi on mennyt nukkumaan. Omaa aikaa on sitten viikonloppuisin tai kun joku hänen lapsenvahdikseen tulee. JA OLEN IHAN TYYTYVÄINEN ELÄMÄÄNI. Mun lapseni on mulle kaikkein tärkein ihminen maailmassa.

En siis voi lainkaan käsittää tätä lapsen "isän" logiikkaa. Rahaa on tilillä, kun vain tekisi töitä tai ei ostelisi mitä sattuu huvittamaan. Koti pysyisi siistinä, kun siivoaisi. Ja jos sitä rahaa ei ole, niin ruokaa voi hakea esimerkiksi Katulähetys ry:n tai Pelastuarmeijan keräyksistä. Pieniä järjestelyjä, joilla oman lapsen elämänlaatua saisi parannettua. Ei kovinkaan suuri homma, eihän? En ymmärrä miten viitsimättömyys, välinpitämättömyys ja mukavuudenhaluisuus voi tällä tavalla polkea minun 4-vuotiaan lapseni oikeutta terveeseen elämään. En ymmärrä, miksi minun täysin perusteltu huoleni lapsesta lytätään. Masennuksen ymmärtäisin syyksi. Mutta kun masentunut ihminen ei jaksa ajatella tai tehdä edes elämän mukavia asioita. Lapsen "isä" kuitenkin käy koulussa, harrastuksissa ja tekee niitä hänen mielestään kivoja juttuja. Lapsen terveys ei vain ilmeisesti kuulu niihin "kivoihin" juttuihin.

Yhden kerran olen jo palanut loppuun ihan vain turhautumisen ja tukahdutetun raivon takia. Minua ei kuunneltu, vaan lastani ja minua sorrettiin toistuvasti ja huolelleni naurettiin. Nyt on eri ääni kellossa. Mä en luovuta, ennen kuin mun lapseni "isä" asettaa lapsensa terveyden oman mukavuudenhalunsa edelle. Mä en luovuta, vaikka se vaatisi multa unettomia öitä, itkua, raivoa ja turhautumista. Tulevalla viikolla mä hankin itselleni sekä neuvolan, astmalääkärin että lastenvalvojan tuen ja lyttään sen lapsen oikeuksia törkeästi polkevan mukavuudenhaluisen paskiaisen lopullisesti.

Pahoittelen edellisen lauseen epäasiallisuutta. Mun oli purettava raivoni tekstin muodossa, että edes puheeni kyseisen henkilön kanssa pysyy asiatasolla. Ja suuri halveksuntani tuota henkilöä kohtaan on ilmaistu häntä koskevien nimitysten molemmin puolin olevilla "-merkeillä.

vähänkö mä oon kunnon kansalainen: narautin eilen laukkuvarkaan Kauppatorilla! olin kattomassa laukkuja, ku siihen tuli joku nainen. se pällisteli hetken ympäriinsä, ja sit se sujautti laukun paitansa alle! mä juoksin äkkii sen kojun myyjän luo ja se sai sen naisen kiinni! :DD
ja tein toisenki hyvän teon: palautin jonkun kadonneen kännykän, joka oli unohtunu Skanssin bussipysäkille. :D

Kiitos kaikille onnitteluista, en oo pystyny/ehtiny vastaamaan kaikkiin kommentteihin, meillä on oma kone rikki ja käytetään 20 vuotta vanhaa pöytäkonetta... Vauvan kuvia lisään jossain vaiheessa ja synnytyskertomus tulee toiselle sivustolle, pistän linkin sitten kun saan kirjoitettua sen.
Mutta tosiaan, tyttö painoi 4000 g ja oli 55 cm pitkä, et ei mikään kauheen pieni! :D