IRC-Galleria

Chernobyl-Child

Chernobyl-Child

Tanz Mit Laibach!
Ja taas tarinattaa. Yritän Syventää päähenkilöä.

Istun taas omassa hytissäni, viinilasi kädessäni.
Tällä kertaa en ole yksin.
Seuranani ova kaksi matruusia, tai oikeastaan entistä matruusia.
Huomenna pidetään tilaisuus jossa nämä kaksi miestä Ylennetään.
En muista miksi, olen huono sotilas arvoissa.
-"herra Kapteeni! saanko luvan puhutella?"
-"Saatte saatte. Ei tarvitse huutaa tai herroitella. emme ole edustus tilaisuudessa."
-"Hyvä on Herr...?"
-"Vasili, Vasili Mekanikov. olkaa hyvä ja jatkakaa." Sanoin rauhallisesti.
Entinen matruusi empi hieman ja huokaisi. Ei kai jutellut ylempien upseerien kanssa kovin usein.
-"Hyvä on, Vasili. Miten teistä tuli tämän laivan kapteeni? olette niin kovin nuori."
Naurahdin ja vastasin:
-"Minusta tuli tämän laivan kapteeni isäni ansiosta. Hän koulutti minusta mekaanikon. Ilmeisesti minulla oli myös insinöörin lahjoja. Minä Näes suunnittelin tämän laivan. Ja sen ansiosta Tsaari nimitti minut Keisarillisen Kaartin kunnia insinööriksi ja tämän laivan kapteeniksi."
-"uskomatonta." toinen matruusi totesi.
-"ethän ole vielä edes 30 kesäinen!
-"minusta tuli tämän laivan kapteeni Kaksikymmentä kolme vuotiaana. ja tämä laivan on seilannut Ilmojen halki. vain 4 vuotta."
-"uskomatonta..."
-"ei ole. olenhan tässä."
-"saanko kysyä? mitä toiselle kädellenne tapahtui?"
Katsoin Vasenta kättäni ja sen kiiltoa sähkölamppujen valossa.
he ymmärsivät etten tahtonut puhua siitä.
matruusit tyhjensivät viinilasinsa ja poistuivat kiittäen huoneesta.
Kuulen vielä puulla verhoillun teräsoven läpi kuinka he ihmettelivät asemaani.
Lasken viinilasini pöydälle ja kävelen makuuhuoneeseen.
istun sängylleni.
se oli untuvilla täytetty ja punaisella sametilla verhoiltu.
Katson ympärilleni, jalopuuta, punaista samettia, kiiltävää messinkiä ja kultaa.
Ihailen aikaansaannostani.
Ei ihme että tsaari piti siitä.
messingin kiilto sai minut muistamaan käteni.
katson metallista kättäni.
sen metallista kiiltoa ja rattaiden raksutusta.
Näen huoneeni nurkassa suuren, puu kehyksisen peilin.
kävelen sen luokse ja katson itseäni.
takaisin katsoo pitkä, hyvin puettu mies.
Pitkässä kaksois-napitetussa takissaan, tummat keskipitkät hiukset korvien taakse vedettyinä.
kalpeat kasvot jotka tuijottivat takaisin.
Istun takaisin lasini ääreen, nojaten kultaiseen käteeni.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.