IRC-Galleria

tänään putosin
enkä huomannut sinua

maailmassa oli jälleen vain yksi tie
jonne halusin kulkea
joka oli minulta suljettu
huudoillasi lukittu
lyönneilläsi koristeltu

minä istun hiljaa ja kuuntelen
mutta ääniä ei ole
ei ole ollut pitkään aikaan
emme elä todellisuudessa enää kovin pitkään
mustalmat lähtevät mutta
karjunta kuuluu tajuntaan
äänettömyyden ylitse
sinne minne en niitä haluaisi

ole hiljaa
pyydän
mutta eiväthän ne ole ja
kun ne kysyvät ketkä ne
menen pois enkä vastaa koska
niin on käsketty
koska äänet eivä lakkaa kuulumasta
minun kodissani

minun sanoissani
lauseissani

Pääsisipä taas kohta Möhkyn selkään ja rapsuttelemaan ja harjailemaan ja tutustumaan enemmän. Ikävä on. <3

j ei tainnu tykätä kun soitin sille ja laitoin kivoja viestejä koulunkäynnistä >:

ikävä hei sua niinqq

uga uga mama mama

hikinen vittu on saatanan kuuma.

on muuten hilpeetä ja

yhyy kaikki on päin persettä mä meen tappaa itseni ruohonleikkurilla angst angst

elämä on joo-o

asiat on kyllä päinvastoin.

ihanaa. vituttaa kun en saa vittuilla >: ihmiset ei kestä mua.

<333

ó.Ò

"Wir sind immer
Was ihr grad nicht braucht
Das ist traurig
Aber mittlerweile
Scheiß ich drauf"

Olemme aina sitä
Mitä te ette juuri tarvitse
Se on surullista
Mutta sillä välin
Ei voisi paskan vertaa kiinnostaa

forget my name
i'll forget it too

hyviä päiviä, huonoja päiviä, itkuisiakin aina välillä.
mitäs pienistä, en sentään ole sodan keskellä tai kuolemassa nälkään
(haha mun läskejä saisi aika paljon palaa ennen kuin kuolisin)

juttelin pitkään erään ihmisen kanssa.
epäluulo, kihinä ja hytinä ja pään painaminen käsiin pelkästä odotuksesta.
epäilys on pieni mutta häiritsevä.

jutta tulee kohta töistä ja röökit on kohta loppu
ja pää on aika räjähtämispisteessä mutta mitäs pienistä.

tiedänpähän ainakin keneen en enää ikinä luota.
kiitos emmi kun autoit tässä asiassa.
(ihan nin kuin lukisit mutta pakko se on kuitenkin kirjoittaa)

To me you'll be forever sacred

SANO MULLE PAHASTI

Tokio Hotel - Durch den Monsun

Ich muss durch den Monsun
Hinter die Welt
Ans Ende der Zeit
bis kein Regen mehr fällt
Gegen den Sturm
am Abgrund entlang
Und wenn ich nicht mehr kann
denk ich daran
Irgendwann
Laufen wir zusamm
Durch den Monsun
Dann wird alles gut

Minun täytyy mennä
Läpi monsuunin
Jättää maailma taakseni
Ajan loppuun saakka
Kunnes sade lakkaa
Vastaan myrskyä
rotkoa pitkin
Ja kun en enää pysty
Mietin sinua
Joskus
Juoksemme yhdessä
Läpi monsuunin
Sitten kaikki muuttuu hyväksi

Tokio Hotel - In die Nacht

In mir wird es langsam kalt
Wie lang können wir
Beide hier noch sein
Bleib hier
Die Schatten wollen mich holen
Und wenn wir gehen
Dann gehen wir nur zu zweit
Du bist alles was ich bin
und alles
Was durch meine Adern fließt
Immer werden wir uns tragen
Egal wo hin wir fallen
Egal wie tief

Ich will da nicht allein sein
Lass uns gemeinsam in die Nacht
Irgendwann wird es Zeit sein
Lass uns gemeinsam in die Nacht

Ich höre wenn du leise schreist
Spüre jeden Atemzug von dir
Und auch wenn das
Schicksal uns zerreißt
Egal was danach kommt das
teilen wir

Ich will da nicht allein sein...

In die NachtÂ…irgendwannÂ…
In die NachtÂ…nur mit dir zusamm'

Halt mich sonst treib ich alleine
in die Nacht
Nimm mich mit und
halt mich
sonst treib ich allein in die Nacht

Ich will da nicht allein sein.


-- Suomeksi

Sisälleni tulee hitaasti kylmä
Kuinka kauan voimme
Molemmat vielä täällä olla
Pysy täällä
Varjot haluavat vetää minut
Ja jos menemme
Sitten menemme vain kaksin
Olet kaikkea mitä minä olen
Ja kaikki mitä suonieni läpi kulkee
Aiomme aina toisiamme kantaa
Samantekevää
minne me putoamme
Samantekevää kuinka syvälle

En halua olla siellä yksin
Jätä meidät yhdessä yöhön
Joskus tulee aika
Jätä meidät yhdessä yöhön

Kuulen sen jos huudat hiljaa
Tunnen jokaisen henkäisysi
Ja myös jos
Kohtalo meidät erottaa
Samantekevää mitä on tulossa
me jaamme sen

En halua olla siellä yksin...

Yöhön...joskus...
Yöhön...vain kanssasi yhdessä

Pysäytä minut, muuten ajaudun
yksin yöhön
Ota minut mukaasi ja
pidättele minua
Muuten ajaudun yksin yöhön

En halua olla siellä yksin...

Kirjoittaminen yöllä on jotain niin mahtavaa. Verhot kiinni, kynttilä palamaan. Hämärää ja ah nin angstista, mutta sellaista sen pitääkin olla.

kyllä muuten näin on

kävin kaupungisa ja hilluin ja äiti ei ottanut mua lomille kun oon niin kauhee kakara,
tai sit se vaan halus ryypätä. mutta ryypätköön, hyvin mä täällä pärjään.

iskä osti mulle kartongin varmistaakseen, että se pääsee nopeammin musta eroon.

kohta värjätään jutta putan hiukset. jeiijj.

tää talo on täynnä hulluja. <3