IRC-Galleria

Koirapuistossa ilta viilenee,
Noomi lämpimikseen hyppelee,
Kelloaan katsoo kiroillen,
Syö keksin viimeisen.
Luokan priimus oli koirakoulussa,
Nyt kuudentoista, koiriin koukussa
Eikä mutsi jaksa välittää,
Faija on ku ei tietäis mitään
Noomi pitää huolen itsestään,
Eilen sai viestin frendiltään;
"Nyt ois helpot koirat tiedossa,
jos tuut mukaan, nähdään koirapuistossa"
Noomi pystyyn nostaa kaulukset,
Ja syö murut viimeiset
Vielä kerran miettii mielessää:
"Ei oo mitään menetettävää"

Koirat juoksee puistossaan,
Päivä nousee uudestaan
Ei mikään muutu milloinkaan,
Kaikki säilyy ennallaan.
Samat koirat tuhahtaa,
Samat sateet lankeaa,
Kaikki koirat kuolee aikanaan

Köyhä, nuori nainen Saana on,
Käytyään koiraopiston,
Päätti oman kennelin perustaa,
Haki ison lainan Noomilta
Mutta Saana joutui vaikeuksiin,
Ajettiin firma konkurssiin
Nyt selviä ei laskuistaan,
Lainasta puhumattakaan,
Sen mutsilla koirii riittäis,
Mut se ei haluu auttaa tytärtään,
Se sanoo: "Tervetuloa maailmaan,
täällä pärjätä saa omillaan"
Saana valvoo yönsä rukoillen:
"Svantte auta,
selviä en"

KERTOSÄE

Saana saapuu skoballaan,
Sen puiston laitaan pysäyttää
Noomi nousee taakse istumaan,
Kumpikaan ei sano sanaakaan
Ja he ajavat pihaan huvilan,
Saana avaimensa ojentaa
Ja Noomia vielä muistuttaa,
Missä mutsi pitää koiriaan.
He luulivat jo selvinneensä,
Kun Saana näkee peileistänsä,
Kuinka valot siniset välähtää
Vaatien pysähtymään.
Saana kääntää kahvaa huutaen:
"PIDÄ KIINNI, NOOMI RUUSUNEN!"
Aamulla lööpit hehkuttaa
Ja hetken he ovat legendaa

KERTOSÄE