IRC-Galleria

Tässäpä nyt lauantaista asti levillä koitettu rentoutua. Sunnuntaina aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja pakkasta piisas kymmenkunta astetta purevan tuulen seuraksi, niin rinteet säilyivät kissin jäljillä iltapäivään asti, eipä juuri hienommasta väliä. Toki siinä sitten päivän päätteeksi vielä piti heittää niin komiaa volttia ettei oo ikinä heitetty, kun päätä särki vielä kolmen päivänkin jälkeen. Aivotärähdykseltä kaiketi vältyttiin, tai ainakin pahoinvoinnilta, jota yleensä kaiketi tuppaa esiintymään siinä yhteydes. Maanantain ja tiistain oli kyllä jomotusta aivolohkoissa, mutta siitä voitaneen syyttää niskan lihaksia, jotka olivat niin arat, kuin olisi nekin revähtäny rytinässä. Noh, kerrankos sitä ny ilmat isketään jäisessä rinteessä pihalle ja niskansa reväyttää. Sekin koettu, ens kerralla mennään vähän lujempaa ettei jää kitumaan! Eiku..

Sitten pari päivää varrottiin parempia kelejä, no eihän niitä oikeen tullu(lumisade lakkas mutta pilvet on niin matalalla Levin yllä että cup-rinteen ensimetrit on pilvien peitos) niin ei auttanu ku lähteä sokkona seilaamaan huipulle. Näkyvyys eteenpäin 20 metriä, polvet juustoksi hitaasti kurvaillen siihen suuntaan, minne painovoima vie. Kun tulee aita vastaan, tiedät saapuneesi rinteen reunaan ja olisi syytä kääntyä. Huvittavaa yrittää pienessä jengissä siirtyä rinteestä toiseen kun väliä ei paljon viittä metriä enempää viitti jättää tai saattaa kadottaa jäljet :P

Huomiseksi on sentään uhoiltu jonkinsortin rakoilua pilviin, ehkä sitä pääsee vielä naatiskelemaan auringosta ilman pakkasta jossa nenän voisi irrottaa naamasta terävällä näpäytyksellä. Jospa sitä vielä kerkeis kelkalla vähän herkistelemään jänkälle, varsinkin auringon helotellessa hangille.