IRC-Galleria

Ateriointi ikkunalaudallaMaanantai 27.12.2010 00:01

Vedän siveltimellä viivan; se tuskin on viiva. Käyrä, mato, joka tavoittelee sen ulottumattomiin asetettua omenaa. Omena ei putoa, sitä pitää paikoillaan kuminauha, joka on sidottu kristalliamppeliin. Tuuli henkäisee, amppeli heilahtaa sen mukana jännittäen kuminauhan. Jännittynyt kuminauha nykäisee amppelin takaisin ja työntää omenan lähemmäs matoa; mato ylettää nyt omenaan. Vaan, juonikas kun on, mato ei käykään kiinni omenaan. Omenalla näet on pahat mielessä; se ei muuta ole odottanutkaan kuin että mato tunkeutuisi sen hedelmäisiin sisuksiin. Kumilangasta irrallaan sen elämä ei voi jatkua, onhan se omena, mutta sitkeästi se vastustaa elintoimintojensa hiipumista. Madolla ei ole kiire, hän voi aivan hyvin odottaa omenan viimeistä henkäystä, joka kertoo hänelle reitin olevan selvä ja omenan vapaata riistaa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.