IRC-Galleria

Kingdom Hearts II: Roxaksen salaisuus
Varoitus: Poikien välistä pussailua.



"Kuoleeeeeh!"
"Ei, en anna sen tapahtua. Tarvitset minua vielä, myönnä se".
Roxas juoksi Axelia kohti ja iski kaikin voimin, muttei osunut. Hän pysäytti vauhdin ja jäi vetämään henkeä.
"Eikö kunto kestä, avainpoju? Vai etkö kestä sitä kuinka KUUUma minä olen?"
"Anna se takaisin!"
"Mikä?"
"Anna... paketti.... takaisin!"
"Ai tämäkö, joka on sydämen muotoinen? Hmp. Ehkä pitää selvittä ensin onko sisältö turvallista", Axel sanoi hyvin ivalliseen sävyyn samalla yrittäen ikäänkuin läpivalaista pakettia aurinkoa vasten.
"Älä tee sitä, tai se on sinun erittäin viimeinen tekosi! En kaihda keinoja, jos teet sen! Lupaan, että kuolet!"

Se oli kuitenkin liian myöhäistä. Axel repäisi lahjapaperin paketin päältä.
"Noh, noh, noh. Mitäs täältä löytyy?" Hänen ilmeensä muuttui pian vinosta ällöttyneeksi.
"Öää. Mitä tämä... mönjä on?", Axel sanoi samalla kastaen kaksi sormeaan ruskean keltaiseen aineeseen ja jätti sormensa valumaan sitä paketin päälle. "Onko tämä sitä ainetta, jota Marluxia laittaa aina kasvoihin?", hän kysyi piirtäen kasvoihinsa kissan viikset. Hän vilkaisi paperin alta paljastunutta pakettia: Hyvän Kummitädin Hemmottelusuklaa - Anna ihastuksesi maistaa tätä ja hän paljastaa todelliset tunteensa. Makuna Paopu-hedelmä. "Uu~. Onko pikku-Roksupoksulla salainen ihastus?"

"Aaaaargh! Roxas juoksi niin lujaa kuin pystyi Axelia kohti Keyblade ojossa. Hän osui. Axel lensi pari metriä taakse päin ja Roxas löi häntä niin raivoisasti kuin suinkin pystyi. Uudestaan ja uudestaan. Hän ei uskonut tätä. Sen ei ollu tarkoitus paljastua! Jälleen isku. Roxas ei enää jaksanut vaan vajosi polvilleen. Hän itki. Axel ei liikkunut.

"Mitä olen mennyt tekemään?" Hän katsoi täriseviä käsiään ja Axelia, jonka suunpielestä valui verta. "Mitä olen mennyt tekemään?" Roxas kipusi Axelin päälle ja itki tämän rintaa vasten. "En tarkoittanut sitä mitä tein. Rak-rakastan sinua... Rakastan sinua". Hän itki ja ulvoi yhä vuolaammin. Tuli hiljaisuus ja hän katsoi Axelin kasvoja. Hiukset, joita hän ei koskaan silittänyt, posket joita hän ei ollut koskaan rutistanut ja huulet, joita hän ei ollut koskaan suudellut. Hän ojentui eteen päin ja suuteli Axelia. Yhtäkkiä hän tunsi jotain muutakin kuin oman kielensä liikkuvan. Nahkaan verhotut kädet puristuivat hänen ympärilleen.

"Mitä ihm-?!"
"Luuletko, että kuolen noin pienestä, vauva?"
Roxas oli täysin sanaton.
"Mutta että oikein rakastat minua? Sitä en osannut sentään arvata".
Roxas painoi päänsä alas häpeästä ja punastui.
Axel kastoi sormensa jälleen ruskeaan mömmöön. "Tähän sinä halusit? Että minä maistaisin tuota suklaata?" Ennen kuin suklaiset sormet koskettivat hänen huuliaan, hän käänsi kurssin suoraan Roxasta kohti ja pyyhki suklaan Roxasin nenään. Hän sanoi vain: "Noin. Minäkin rakastan sinua", käänsi Roxaksen alleen ja suuteli tätä.




//Olkaatte hyvä: Kyseessä on elämäni toinen ficci jonka olen saanut valmiiksi. Kommentoikaa siis ihmeessä, haluan kuulla mielipiteitänne. Made with love.