IRC-Galleria

Emie

Emie

rakastaa rakkautta ja halaa hulluja
Ajattelin mietiskellä listan siitä, kuinka moneen vähemmistöryhmään kuulun. Ihan huvin vuoksi ja pätemisen kannalta.

Uskomaton: En ole sitoutunut mihinkään isoimmista (tai pienemmistäkään) uskonnoista, mutta rukoilen ja palvon ja harrastan rituaaleja sitäkin enemmän.

Panseksuaali: Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että termi "biseksuaali" käytännössä jakaa ihmiset vain kahteen sukupuoleen?

Squattaaja: Olen ollut mukana talonvaltauksessa, asunutkin valtauksilla ja viettänyt ihan kokonaisvaltaista elämää noiden hipinretkaleiden kanssa.

Androgyyni: Lasken itseni androgyyniksi, mutta luokittelen itseni ihan mielivaltaisesti naiseksi silloin kuin se minulle sopii (kuten esim. alla)

(nais)Nörtti: Ei naiset pelaa! Tai ole netissä! Tai varsinkaan irccaa ja katso animea ja rökitä poikaystäväänsä Tekkenissä.

Ex-Erotisti: Olin ennen mukana erotiikassa ja olin muutenkin tosi kinky. Nykyään pidän nämä ihan vaan henkilökohtaisella tasolla (vaikka oon vieläkin aika kinky).

Asperger: 0,43 % pohjois-suomen väestöstä omaa tämän. Kuitenkin naisilla reilusti vielä harvinaisempi kuin miehillä. Niin ja onhan mulla myös

ADHD: jota esiintyy 3-6 % suomalaisista lapsista.

Päihdepoliittisesti epäkansallinen: En juo viinaa! OMG! Sen sijaan kyllä hippeilen muiden päihteiden kanssa, kuten nyt vaikka raaka kaakao, calea, jasmiini, salvia, pippurisienet ja chilit, josta tulikin mieleeni -

Ruokanatsi: Olen veganismia kannattava dyykkaava sekasyöjä. Nalkutan aina ruuasta, oli sitten syynä lisäaineet, liha, ruuan väri tai suolaveteen säilöminen. Oletko huomannut, että suurin osa herkkuruuastamme on keltaisen vaaleaa tai ruskeaa? Kuten nyt vaikka sima, tippaleivät, perunat, ruisleipä..

Luonnonrakastaja:
Tunnen suurimman osan suomen hyötysienistä, ja jokseenkin monta myös niitä vähemmän hyödyllisiä. Osaan myös kerätä metsästä ruokani, vaikka siellä ei oliskaan sieniä. Ja värjäystarvikkeet. Ja päihteet. Nauttisin erakoitumisesta keskelle metsää ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Selviän hengissä talvisen yön yli vaikka en omistakaan telttaa tai muita hienouksia. Pyydän lupaa kun otan jotakin, kiitän kun saan sitä.

RAKKAUDEN AMMATTILAINEN!*: Haluan rakastaa jokaista, ja teen sen eteen niin paljon kuin voin. Anteeksiantoni on loputon, halaan aina kaikkia, ja vaikka oonkin vähän huono lohduttamaan, niin jaksan kuunnella vuodatusta tuntikausia jos on tarvis.

Niin, ja mä pidän ihan oikeesti kasari- ja ysäribiiseistä. Just niistä ihan kauheista joita kaikki laulaa karaokessa.
(mut en tiijä onko se enää vähemmistö)




Tässä randomsieni, kuvannut amarand from DA






* toivottavasti tää ei kuitenkaan ole vähemmistö..

Haluun iltapalani takaisin!Tiistai 03.11.2009 22:45

Astelin lähikaupan roska-astioille mukanani edellisellä dyykkikerralla löytämäni käytännöllinen laatikko, ja asetin mieleni valmiiksi onnistuneelle roskissukellukselle.
Tästä mestasta on löytynyt hyvin kaikenlaista: jugurtteja, kasviksia, hedelmiä ja leipiä, ja vaikka mitä kaikkea muuta.
Dyykkaaminen tässä kohteessa on myös mukavaa siksi, koska ovet ovat kaupan aukiollessa auki, eli roskiksille ei tarvitse ninjailla (ts. puolimurtautua/hypätä/ryömiä).
Avasin päättäväisenä keskimmäisen kolmesta sekajäte- astiasta (bioroskiksia tässä paikassa ei ole lainkaan), ja bongasinkin heti kurkkua, salaattia, omenoita ja päärynän, jotka heitin laatikkooni.
Tongin siinä hieman lisää rivakalla tahdilla mutta siivosti (olen aina asiallinen dyykatessani), kunnes kaupan takaovesta asteli roskismestoille uusnatsimainen vaaleaverikkö.
"Mitä sä teet nyt ulos täältä tää on yksityisalue!", samalla kun heittää laatikon ja sen sisällön roska-astiaan.
"Mikä tässä nyt on se ongelma? Tajuatko sä kuinka paljon te heitätte hukkaan tavaraa? Maailmassa on paljon ihmisiä joilla ei ole varaa ruokaan!"
"Joo no mutta me ei voida myydä vanhentunutta tavaraa."
"Ette te sitä siinä myy jos joku.."
"No se on laissa kielletty!"
"..ne käy teidän roskiksesta hakemassa. Ettekä te edes lajittele mitään, heitätte vaan kaiken samaan muovineen kaikkineen, siinä menee tosi paljon hukkaan.."
"Joo no kun joku syö sitä pilaantunutta ruokaa niin me joudutaan siitä sitten ongelmiin."
"Miten te siitä ongelmiin joudutte jos joku on omasta tahdostaan ne tuolta roskiksesta hakenut. Ihan käsittämätöntä toimintaa!"
Klonk, roskiskatoksen ovi on kiinni, kävelen pois ja puristan nyrkkejäni että en alkaisi karjua ääneen.

Helvetin hukkakulutusyhteiskunta ja yksisilmäiset kauppiaanyritelmät.

"Ei me myydä veitsiä tässä kaupassa kun jos joku viiltää itseltään ranteet auki niin me joudutaan sitten siitä ongelmiin."
"Ei me soiteta musiikkia tässä baarissa kun jos joku tanssii liian lujaa ja kaatuu ja lyö päänsä niin me joudutaan sitten siitä ongelmiin."

....

"Ei me harrasteta seksiä tässä parisuhteessa kun jos saankin orgasmin niin saatan olla duunissa sit tosi hyväntuulinen ja me joudutaan siitä sitten ongelmiin." AINAKIN SE ON VARMAAN TOSI PUUTTEESSA.

...Tiistai 03.11.2009 13:50

Musta nahkasohva liimasi tytön reidet kiinni toisiinsa.
Television pimeästä ruudusta heijastuva hahmo näytti etäisesti androidimaiselta pojalta. Banaanikärpäset kiertelivät ruuantähteitä ja likaiset astiat olivat valloittaneet olohuoneen. Tupakanhimo kasvoi kasvamistaan, asunnossa ei ollut lainkaan nikotiinivalmisteita.
Syvä huokaus.
Onneksi olen rakastunut, muuten olisin varmaan vähän ahdistunut, ajatteli sankarittaremme.
Päivä oli alkanut upeasti, usein puoleen päivään (ja sen ohi) nukkuva E oli tänään noussut ylös jo yhdeksän jälkeen. Puhelin soi kello 08:40. Soittaja oli isä, joka kertoi tulevansa Suomeen kahdestoista päivä tätä kuuta. Kannattaisi siis kuulemma olla Jyväskylässä silloin. E ei ollut varma aikooko olla. Suunnitelmissa oli ollut reissu Jyväskylään, mutta melkein viikkoa ennen kyseistä ajankohtaa.
Gogol Bordello kajahteli kaiuttimista kun E alkoi metsästää tupakkaa taas kerran.

Se on vain, vain *******Tiistai 03.11.2009 13:21

sitä kun toinen on lähdössä töihin niin kurkussa kuristaa ikävä jo ennen kuin ovi menee kiinni

sitä kuinka haluaisi sulautua yhdeksi olennoksi (vielä vähän pidemmäksi aikaa)

sitä kun kuvittelee miten mainiosti geenit yhdistyisivät kauniiksi lapsiksi

sitä että voisi mennä naimisiin eikä vain ja ainoastaan juhlien takia (vaikka ennen olikin sitä mieltä, että naimisiinmeno on ihan turhaa)

sitä kun kiemurtelee ja hihittelee vaikka yhdestä sanasta

sitä että kaatuisin monesta metristä koska tietäisin että otetaan koppi

sitä että ei olisi yhtään tylsää istua monta tuntia jossakin virastotalossa tai muussa harmaassa kun on toinen siinä vieressä

sitä kun en olekaan enää yhtään huono häviäjä

sellaista joka saa kaiken muun unohtumaan täysin kokonaisvaltaisesti kokonaan

sitä kuinka kauniilta tuntuu kun katselet minua ja uin hellissä käsissäsi ja ajatus katkeaa täysin ja mitä mun pitikään kirjoittaa koska nyt mietin ainakin sitä miten jumalaiselta tuoksut



<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3

Lewis Carroll rocks! <3Tiistai 03.11.2009 12:53

The sun was shining on the sea,
Shining with all his might:
He did his very best to make
The billows smooth and bright --
And this was odd, because it was
The middle of the night.


The moon was shining sulkily,
Because she thought the sun
Had got no business to be there
After the day was done --
'It's very rude of him.' she said,
'To come and spoil the fun!'


The sea was wet as wet could be,
The sands were dry as dry.
You could not see a cloud, because
No cloud was in the sky:
No birds were flying overhead --
There were no birds to fly.


The Walrus and the Carpenter
Were walking close at hand:
They wept like anything to see
Such quantities of sand:
'If this were only cleared away,'
They said, 'it would be grand.'

'If seven maids with seven mops
Swept it for half a year,
Do you suppose,' the Walrus said,
'That they could get it clear?'
'l doubt it,' said the Carpenter,
And shed a bitter tear.


'O Oysters, come and walk with us!
The Walrus did beseech.
'A pleasant walk, a pleasant talk,
Along the briny beach:
We cannot do with more than four,
To give a hand to each.'


The eldest Oyster looked at him,
But never a word he said:
The eldest Oyster winked his eye,
And shook his heavy head --
Meaning to say he did not choose
To leave the oyster-bed.


Out four young Oysters hurried up.
All eager for the treat:
Their coats were brushed, their faces washed,
Their shoes were clean and neat --
And this was odd, because, you know,
They hadn't any feet.


Four other Oysters followed them,
And yet another four;
And thick and fast they came at last,
And more, and more, and more --
All hopping through the frothy waves,
And scrambling to the shore.

The Walrus and the Carpenter
Walked on a mile or so,
And then they rested on a rock
Conveniently low:
And all the little Oysters stood
And waited in a row.


'The time has come,' the Walrus said,
'To talk of many things:
Of shoes -- and ships -- and sealing wax --
Of cabbages -- and kings --
And why the sea is boiling hot --
And whether pigs have wings.'

'But wait a bit,' the Oysters cried,
'Before we have our chat;
For some of us are out of breath,
And all of us are fat!'
'No hurry!' said the Carpenter.
They thanked him much for that.

'A loaf of bread,' the Walrus said,
'Is what we chiefly need:
Pepper and vinegar besides
Are very good indeed --
Now, if you're ready, Oysters dear,
We can begin to feed.'

'But not on us!' the Oysters cried,
Turning a little blue.
'After such kindness, that would be
A dismal thing to do!'
'The night is fine,' the Walrus said,
'Do you admire the view?'


'It was so kind of you to come!
And you are very nice!'
The Carpenter said nothing but
'Cut us another slice-
I wish you were not quite so deaf-
I've had to ask you twice!'

'It seems a shame,' the Walrus said,
'To play them such a trick.
After we've brought them out so far,
And made them trot so quick!'
The Carpenter said nothing but
'The butter's spread too thick!'


'I weep for you,'the Walrus said:
'I deeply sympathize.'
With sobs and tears he sorted out
Those of the largest size,
Holding his pocket-handkerchief
Before his streaming eyes.

'O Oysters,' said the Carpenter,
'You've had a pleasant run!
Shall we be trotting home again?'
But answer came there none --
And this was scarcely odd, because
They'd eaten every one

Shamanat!Perjantai 23.10.2009 19:51

Katselin kaunista tulta kainalossa. Kiitos, oli ihanaa<3


Tänään osoitteessa Kustaa Vaasantie 35
suunnittelutapaaminen
Kalevala-tanssi-laulu-shamaani-tulishow- porukalla <3
Tuu mukaan jos kiinnostaa esim. tulenpyöritys, rummutus tai teatteri.
Monenlaisia osaajia kaivataan!
17:00->

HUHHUHTorstai 08.10.2009 19:35

Onpas ollut elämää

Tapahtuu paljon asioita

Kämpästä ulos, sisään toiseen

Pedro, Perulainen Parantaja sanoi mulle "nice shapeshifting" ja kehui myöhemmin myös että olen magnificent healer

Useampi haluaa minua. Minä haluan useimpia.
Rakastan niin paljon! Tulen rakastetuksi niin paljon!

Kuivasin sieniä, yrttejä, marjoja ja hedelmiä.
Opin useita uusia

Matkustelu (monessa merkityksessä) kiehtoo kovasti

Gallerian uusi ulkoasu on perseestä

Tein eilen crepsejä (vai miks niitä nyt sanois):
valmista lettutaikina, laita siihen vähän suolaa mutta ei sokeria
tee täyte, itse suosin soijarouhekastiketta tai kesäkurpitsa-paprika muhennosta
laita pikkasen täytettä letun oikeaan laitaan, ja rullaa rullaksi
asettele uunivuokaan vierekkäin, niin että reunat jää alapuolelle
ripottele juustoraastetta jos halajat
200 asteessa parikyt minsaa

Hiukset on tosi kivat, vaikka ne on tosi perus
Oma väri näkyy kivasti, ja mul on taas otsatukka joka on söpö

Uusi koti tuntuu oikeasti kodilta, siellä asuu ihania olentoja ja siellä saa tehtyä asioita (ja haluaakin kovasti tehdä)
Viisi kissaa, kaksi(+ yksi) koiraa ja monta lasta on energiabuusti joka auttaa jaksamaan päivästä toiseen

Pääsin yli musisointitraumautumisestani.
Uskallan nyt soittaa soittimia ja laulaa sydämeni kyllyydestä, jota en ole uskaltanut kunnolla vuosiin.
Nyt vielä treeniä jamia niin hyvä tulee (=vielä parempi)


Rakkautta <3
Informaatiofetissi, onko se jonkinlainen tila tai termi?
Musta tuntuu että mulla on sellainen.

Kun tyyppi on kirjoittanut tutkielmia
"A brief explanation of the heuristic value of paradoxes as well as a critique of Mr. Lynds's argument by reductio ad absurdam."
"Social Contract and Capital: Rousseau, Marx, Revolution and the Dictatorship of the Proletariat."
"Corporate Social Responsibility (CSR): Market-Based Remedies for International Human Rights Violations?"
...

I WANT YO SO MUCH RIGHT NOW

Mutta vielä rankempaa on henkilö joka osaa kemiansa.

;P~~
Nyt taas täytyis hyväksyä, että kaikki eivät sovi toisilleen
kaikki ei tule toimeen
se että rakastan vaan suunnattomasti ei riitä ihmissuhteen ylläpitämiseen
varsinkaan kun toisella ei ole halua tai jaksamista
hei hei rakas, ei sit nähdä enää ikinä jos et halua
sä saat palan mun sielusta ja sydämestä
kuinkakohan pitkään niistä riittää

tosi rankaa uskoa rakkauteen edelleen ja pyrkiä olemaan järjissään,
kun psykoosi pukkaa päälle, depressio kolkuttelee ovella, ja se jonka nyt ainakin kuvittelin onnistuvan jollain maagisella tavalla meni kaikista pahiten pieleen

kielsin ensin kaiken, ei tää voi tapahtua
itkin jo runsaasti
sit nauroin
sit pyrin hyväksymään hiljaa

nyt tuntuu vähitellen siltä, että haluan hajoittaa jotakin tuhannen säpäleiksi, vetää pään täyteen viinaa, harrastaa täysin vastuutonta seksiä ja kärsiä sitten uudemman kerran aamulla kun krapula syö viimeisetkin rippeet omasta arvosta

tai sit vaan lähden liftaamaan eurooppaan