IRC-Galleria

On yö ja lohduttomin hetki sen
mä hengitystäs’ kuuntelen
Voi tuota tukkihumalaa
tuosta toipuakseen täytyy viikko odottaa

En tiedä liekö tarkoitukses’ vaan
mulle jotain rakkaudesta opettaa
en tiedä, mut mä luulen kuitenkin
et’ oisin jotain oppinut mä varmaan paljon vähemmälläkin

Rakkaus on lahjomaton
sen eessä jokainen on alaston
se meidät eloon herättää
Voi, luoja, et’ se hyväillessään tekee kipeää

Kosketus sen on ihmeellinen
ja pelottava tuhovoima sen
Se jättää meidät syvään ikävään
mentyänsä siivoamaan verijälkiään

Ja silti mä oon valmis mihin vaan
että hetken tuntea sen saan
sietämään mä joudun oikkujaan
ja sen et’ se mua pitää tylsimpänä narrinaan

Mut’ narrihan mä oon jo vanhastaan
ja se opetti mut valehtelemaan
ja mä tapan, tottakai, jos tarvitaan
Sen vuoksihan mä elän, siis miks’ en olis valmis kuolemaan

Rakkaus on vähän sellainen
on pesemättä petivaatteet sen
Se huoneestaan on työläs tuulettaa
jos se sinne ehtinyt on käydä asumaan

Ja silti mä oon valmis koska vaan
noudattamaan vaivihkaista kutsuaan
vaik’ mä törmään siihen aina uudestaan
se totisesti liian usein turhaan lausutaan

Tää juttu on tällä hetkellä kaikkein vittumaisin.
Mutta jumalauta olen ihminen ja olemassa,
enkä mikään tyhmä joksi sinä taas usein tekeydyt.
Itelleni en voi tällä hetkellä mitään,
sillä sydän toimii aina nopeammin kuin järki.
Mutta se siitä. Syksyä sulle…

Mä kohta kirjeestäsi sätkän teen,
mut ensin luen sen vielä kerran uudelleen
Tuli tarttuu kuivuneeseen paperiin
Musta tuntuu et’ on hyvä et’ me silloin kerran tavattiin

Mitä kuuluu, mitä sä teet nykyää,
miten miesten kanssa, onko ollu mitää pysyvää?
Oon miettiny sua usein, mut en oo saanu soitettua,
kaijuttimen päältä sentää saanu pois sen kuvan
Mietitkö koskaan jos oisit valinnu toisen uran?
Oisko vaikeuksii saanu ees millää voitettua?
Oisitko sä kestäny mun toimenkuvan,
en usko,
oisit hypänny jonku toisen mukaa

Edellee pessimist, täydellisyyttä ei oo, mut mä etsin silti
Maailman on pirun vääristyny meitsin silmin
Tilaisuus tekee varkaan ja siks nään peilis nilkin
En ois tarpeeks kellekkää, ainakaa sulle siks tyydyn nyt hillumaa ja kaihtamaan tunteet ja raidaamaan,
kunnes joskus aikanaa mulle tulee fiilis jota nyt en ainakaa tunne

jos rakastut, niin etsi joku muu
mun lähelläin tulet haavoittumaan
jos rakastut , niin etsi joku muu
mun lähelläin tulet haavoittumaan

Illalla kun valot sammuu ja makaat sängylläs,
käännät kylkee ja yöpöydält nappaat kännykkäs,
luet läpi vanhat viestis jotka sul on simillä,
mut jätät vielki vastaamatta omantunnon nimissä
Viikonloppuna taas dokaat pullon ginii, enneku huomaatkaan,
nii jotain ny jo virität,
se ei aitoa vaan korviketta,
mutku heräät kahden naisen kaa sua ainoastaa onnitellaan,
auvervaaran viittaa sun harteillesi sommitellaan,
kun jauhat naisista muiden kylän sonnien kaa,
mietitte ketä saisitte ja ketä niistä lataisitteka,
mut sen yhden joka merkkaa jätät aina mainitsemat
Se kulkee mukanas, estää sua löytämästä mitään uutta vakavaa
ja siks sä ootki köyhä jätkä
Mikään ei tunnu miltään kun, levottomat yks
mut miks vitussa, mä tarviin silti hermolomaa nyt

jos rakastut, niin etsi joku muu
mun lähelläin tulet haavoittumaan
jos rakastut , niin etsi joku muu
mun lähelläin tulet haavoittumaan

yön kengissä tää säätäminen on kai turhan iisii,
kun mimmit saartaa poikaa niinkun kuuban-kriisis,
päivä päätteeksi siitä jää vaan kumma fiilis,
se on kun tummapilvi jonka sitten purat biisiks
sä loukkaat toisii ihmisiä tahtomattas,
kun pyörit kaupungista toisee taakses katsomatta
ne sanoo et mä poden sitoutumispelkoa,
en tiedä muuta kun et, suhtees ei oo turvaverkkoa
ja kun sä putoot, ni sä putoot maahan asti
ja jos sä tiput korkeelta se sattuu saatanasti
keräät ittes mut uskallatko nousta enää,
pitäs toimii varovasti ettei loukkaa ketään
tai varsinka ittee, ettei tarvi taas itkee,
kuinka tuli tehtyy taas niin karmivat virheet
jee, mä, paraski puhumaa jotenki ajatuksist palaset takasi suhun taas

jos rakastut, niin etsi joku muu
mun lähelläin tulet haavoittumaan
jos rakastut , niin etsi joku muu
mun lähelläin tulet haavoittumaan (x2)

Taas kivellä istun, kun lautturit lähtee
Rannoilta mukanaan elämän yöt.
Hitaasti lipuvat pitkin kuun siltaa
Maahan, jossa seisahtuneet sydämet lyö.

Mä löysin tän paikan jo vuosia sitten,
Kun seurasin tietäni pimeään päin
Läpi sumuisen elämäni synkimmän hetken,
Enkä pysähtynyt ennen, kuin valoa näin.

Toivon, toivon,
Mutta en ääneen.
Toivon, toivon,
Mutta en ääneen,
Muuten se ei toteutua voi.

Ei usvalta ees vastarantaa voi nähdä,
Mut hahmot sen joutsenten voi tunnistaa.
Niiden laulussa soi koko maailman kaiut.
Miks en minäkin jo pääsis niitä katsomaan?

Toivon, toivon,
Mutta en ääneen.
Toivon, toivon,
Mutta en ääneen,
Muuten se ei toteutua voi.

Toivon, toivon,
Mutta en ääneen,
Muuten se ei toteutua voi.

Toivon, toivon,
Mutta en ääneen,
Muuten se ei toteutua voi.

Taas kivellä istun, kun lautturit lähtee.
Loisteessa lyhtyjen kuuta ei näy.
Kun viimein yks heistä mua kohti kulkee,
Niin tiedän, mun toiveeni toteen jo käy.

MINÄ EN OLE ITSENI

Silmäni
katsovat minua väsyneesti
Eivätkä löydä yhtään lohtua
En pysty enää
katsomaan itseäni
olen hukassa
Kaikki mikä täällä kerran oli
En voi enää
löytää minusta
Kaikki poissa – kuin harhaa
Näen kuinka minä
Katoan yhä enemmän

Minä en ole itseni
jos et ole vierelläni
Olen yksin
Ja nyt kaikki mitä minusta on jäljellä
En halua olla.
Ulkona roikkuu taivas vinossa
Ja seinällä sinun jäähyväisviesti
Minä en ole itseni, jos et ole luonani
Olen yksin

En enää tiedä kuka minä olen
Ja mikä vielä on tärkeää
Kaikki on jossakin, missä sinä olet
Ilman sinua läpi yön
En enää pysty löytämään itseäni
Mitä olet tehnyt minulle
Näen kuinka minä
Katoan yhä enemmän

Minä en ole itseni...

Minä hajoan hitaasti –
Älä yritä pysäyttää minua
En saa taisteltua sinua ulos minusta
Samantekevää missä olet –
tule ja pelasta minut

Minä en ole itseni...

Hei hei hei, laiva lähtee minä jään,
Hei hei hei voiko kuolla ikävään?
Sulla on oma elämä siellä,
Jossa minä olisin vain tiellä

Sinä olet niin kaukana, toisessa maassa,
Se repii mieleni,
Sinä olet niin kaukana,
Vaikka sata vuotta, mä odotan sinua
Heiheihei, hurmuri on aina imagonsa vanki
Ei en oo, vaikka väitetäänkin, en oo pelkkä kanki
Me nähdään niin harvoin, ei pilata hetkiämme puhumalla
Hei, hei, hei

Sinä olet niin kaukana, toisessa maassa, se repii mieleni
Sinä olet niin kaukana, vaikka sata vuotta mä odotan sinua
Sinä olet niin kaukana, toisessa maassa,
Sinä olet niin kaukana, minä voin odottaa sinua, vaikka sata vuotta,
Tässä satamassa

Älä sano että olet, ihastunut minuun,
Saatat tarkoittaa sitä,
Älä sano että olet ihastunut minuun,
Saatat tarkoittaa sitä
Sinä olet niin kaukana, toisessa maassa, se repii mieleni
Sinä olet niin kaukana, vaikka sata vuotta, mä odotan sinua
Vaikka sata vuotta tässä satamassa

Montako elämää meillä on vielä jäljellä, niin
Mene vaan minä jään,
Mene vaan,
En pysty selittämään,
Kuitenkin jossain on maa, jossa sinua odotetaan,
Montako elämää, meillä on vielä jäljellä

Hei, mene vaan minä jään,
Mene vaan minä jään,
Mene vaan, minä jään.

Joskus tuntuu niin hyvälle että pelottaa mitä seuraavaks...

tänään on hyvät fiilikset mutta varsin sekavat...
tarvis osata päättää ja sanoa oikein...
no niinhän se elämä on aina täynnä valintoja.. toiset vaikeita ja toiset helppoja...

miten yksi ihminen voi niin helposti kuin lähes sormia napsauttamalla ajaa toisen tuhon partaalle ?
Ja vielä tuntuu et se nautii siitä...

- VOIKO VITUTUKSEEN KUOLLA??

Väkivaltaisia ajatuksia, itsetuhoisia mietteitä. Sykkeeni nousee ja hengitän nopeasti kuin olisin hengästynyt vaikka en tee muuta kuin ajattele.

Uteliaisuuteni tappaa minut. Tahdon vain nähdä mustan verhon taakse, läpi sankan sumun ja yli korkeiden elämän vuorien.

Ehkä en ole todellinen itseni tänään, ehkä huomenna hymyilisin taas ja olisin vähän aikaa iloinen, kunnes varjo taas saavuttaa minut.