IRC-Galleria

FryGuy

FryGuy

https://www.facebook.com/jarellphoto

Selaa blogimerkintöjä

Elokuva-arvostelu: The MistKeskiviikko 09.07.2008 21:36

Ohjaus: Frank Darabont


Stephen Kingin kirjoista jo monet ovat saaneet elokuvaversionsa vaihtelevilla menestyksillä. Vuonna 2007 ilmestynyt The Mist perustuu myös Stephen Kingin novelliin ja sitä hehkutettiin yhtenä vuoden parhaimpina kauhuelokuvina. Traileri oli mitäänsanomaton eikä herättänyt minkäänlaista kiinnostusta elokuvaan. Tämän takia myöskään odotukset eivät olleet mistään kotoisin, mutta ehdin jo ihmetellä arvosteluja, joissa tätä teosta kehuttiin ja ylistettiin. Pakkohan se sitten oli katsoa.

Tässä vaiheessa yritän kaikin keinoin kaivaa mielestäni niitä lehtiä, joista olen arvosteluja lukenut. Asia alkoi välittömästi vaivaamaan ja luulenkin, että kyseiset lehdet olivat jotain Seiskan kaltaisia roskalehtiä, joita ei voi edes hädän tulle paskapaperina käyttää. Lehtiä, joidenka mahtavat elokuva-arvostelut ovat luokkaa "Johnny Depp on niin ihana. Pirates of the Caribbean: Maailman laidalla (5 tähteä)" The Mist nimittäin tarjoilee verrattavasti samaa paskaa kuten toinenkin 2007 julkaistu "menestyselokuva" I am Legend. Potentiaali, tunnelma ja kaikki lähtökohdat ovat lähestulkoon täydelliset huippuluokan elokuvalle, mutta ei niin ei.

David lähtee myrskyn jälkeen poikansa ja vitun ärsyttävän naapurinsa kanssa kauppaan hakemaan ruokaa ym. tavaraa. Koko kaupunki on kiireinen ja sekaisin ennätyksellisen ukkosmyrskyn jäljiltä. Yhtäkkiä valtava sumu valtaa kaupungin ja ihmiset jäävät loukkuun kaupan sisälle. Kun paikalle ryntää vanha mies verta vuotaen ja huutaa "There's something in the mist", kaikki uskovat häntä. Pian ollaankin kaupan lastauslaiturilla ja tarkoituksena on mennä ulos puhdistamaan jotain vitun turhaa ilmastointikanavaa. Valtavat lonkerot valtaavat koko lastauslaiturin, tyhmä nulikka kuolee ja pala lonkeroa jää todistusaineistoksi usvassa lymyilevistä olennoista. Nyt ihmiset eivät enää usko, että ulkona olisi mitään vaarallista. Yhden asian elokuvan traileri kertoi jo varmasti, että kun laitetaan 10 erilaista, toisilleen tuntematonta, eri tavalla panikoivia, eri uskonnollisia ja mielentilasia ihmisiä saman katon alle, seurauksena ei voi olla muuta kuin vuoden ärsyttävin elokuva. Mukaanlukien tietenkin ne 50 ihmistä, jotka kääntyvät sen kaikkein sekopäisimmän puoleen ja liki puolet elokuvasta saadaan kuunnella uskonnollista hölynpölyä. Vertauskelvollisen I am Legendiin tekee The Mistissä nuo halvat digitaaliötökät. I am Legendissä oli liian vaikeaa palkata ihmishirviöiden rooliin parkour-taitajia ja maskeerata heitä näyttämään pelottavilta ja The Mistissä tehtiin sama kaikkien lonkeroiden ja ötököiden kanssa. En jaksa ymmärtää yhtään ainutta tuottajaa tai ohjaajaa, jotka sallivat elokuviina erikoistehosteita ja kuvitteellisia hahmoja, jotka eivät edes näytä aidoilta. Huono ulkonäkö ei ole näiden digitaalihirviöiden ainoa ongelma, sillä näyttelijöidenkin on vaikea tulla toimeen "vastanäyttelijän" kanssa, jota ei ole olemassa. Uskottavuus kaatuu usein viimeistään tähän, jopa kokeneiden näyttelijöiden kohdalla. Transformersissa Megan Fox ei edes tiennyt missä Optimus Prime seisoi vaikka keskusteli kyseisen rekan kanssa. Ongelmaan tuskin ollaan saamassa järkevää ratkaisua sillä 3D on halpaa verrattuna viisimetrisen robottilonkeron rakentamiseen. The Mist ei ole pelottava elokuva vaikka alun tunnelma ja asetelmat vaikuttivatkin hyviltä. Amerikkalaiset kauhuelokuvat ovat todellakin hakoteillä jossakin usvan keskellä. Elokuvan lopetus on ehkä julmin, vittumaisin ja epäreiluin, mitä olen ikinä nähnyt. En tiennyt oliko elokuva tarkoituksella höystetty todella epäkorrektilla huumorilla sillä ensimmäinen ns. "hauska" tapaus oli kun joku keksi hätyyttää lentäviä olentoja pois kaupasta palavien moppien avulla. Kaveri sitten kastoi mopin bensaan, sytytti tuleen, kompastui bensa-ämpäriin ja koko kauppa syttyi tuleen. Kyseinen kohtaus on ehdottomasti elokuvan koomisinta antia kun samalla kymmenet ihmiset juoksevat karkuun kaikenmaailman naurettavia digitaalikärpäsiä (mahtoi olla hauskaa kuvausryhmällä).

En ole vähään aikaan kirjottanut mitään näin aiheesta karkailevaa arvostelua, mutta elokuva oli ehdottomasti vuoden ärsyttävimpiä kokemuksia. Elokuvan loppu oli sellainen, että siitä on paha mennä sanomaan mitään. Todella odottamaton ja hetken vaikutti jo kliseiseltä, kunnes "se" tapahtui. Synkät loput ovat usein myös hyviä ja ainoita keinoja lopettaa elokuva, mutta tämä meni siihen "haista vittu!"-kategoriaan.


**

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.