IRC-Galleria

1. Ensimmäinen sana, joka minusta tulee mieleen?
2. Väri, joka minusta muistuttaa?
3. Kappale, joka muistuttaa minusta?
4. Millainen ruoka olisin?
5. Millainen ihmistyyppi minulle sopii parhaiten?
6. Mikä minussa on parasta?
7. Täs pidetään pikku tauko, sana on vapaa!
8. Jos eläisin vuoden autiolla saarella, miten luulet, että selviytyisin?
9. Mitä mieltä olet luonteestani?
10. Mikä yhdistää meitä? / Mikä on meidän juttu?
11. Olemmeko koskaan riidelleet, miksi?
12. Mitä haluaisit tehdä kanssani?
13. Mikä on paras yhteinen muistomme?
14. Huonoin puoli minussa?
15. Kopioithan tämän itsellesi, että pääsen kostamaan?

Jotta tositoimiin päästiin taasen 22.12.2008 parin päivän käynnistyksen jälkeen. Synnytys salille lähdettiin kalvojen puhkaisuun joskus kymmenen jälkeen, kun ei poltot lähteny kunnolla käyntiin. Sittepä rupes polttoja ilmaantumaan, mut ei tarpeeks säännöllisesti, joten sittepä tippaa käteen ja oksitosiinia tulemaan. Sittenpä supistukset säännöllisty siinä kahdentoista jälkeen, mutta eivät olleet vielä tarpeeksi kovia sanoo kätilö... (asiasta voi tokkiisa olla erimieltä!)

Sen jälkeen alko polttoja tulla ihan urakalla ja ne oli ihan HIRVEITÄ!Oksitosiinilla avitetut supistukset on tuhat kertaa pahempia kuin "omat" supistukset! Just kun luulet että supistus helpottaa ja alat vähän rentoutua, nii sepä tuleeki uudestaan!Siinä sitte rukoiltiinkin jo anestesialääkäriä paikalle, jotta sais epiduraalin. (siinä vaiheessa odotettu sitä jo jonkin aikaa).

Kului tunti, eikä anestesialääkäriä näkynyt! (SATTUUU!!!) Siinä vaiheessa jo pyysin jo aukasemaan ikkunan että saan hypätä alas...Eikä siin vielä mitään, mut sitten alko yhen äkin ponnistuttamaan ihan mielettömän paljon! Säikähdin tosi paljon, koska edellis kerralla ponnistamisen tarve oli todella pieni. NO siin vaiheessa kätilö sitte halus kattoo, että miten paljon on paikat auki jos kerta ponnistuttaa (kiusatkaa nyt sitten kärsivää ihmistä vielä lisää!) ja sielläpä ei ennee ollukkaa ku pikkunen pehmeä reuna jäljellä. Ja SILLON se anestesialääkäri sitte ilmestyy! Kyllähän minä sen epiduraalin sain, mutta sillon kello oli jotain 17.10, ja lapsukainen synty 17.23...Kätilö sanoki, että voin kertoo muille synnyttäneeni viittävaille luomuna...Ei nimittäin ponnistusvaiheessa epiduraali auta yhtään mitään.

Mut niiden kipujen jälkeen ponnistusvaihe oli ihan helppo homma, tosin ei mulla siihen mennykkää ku jokunen hetki ja pari kovempaa ponnistusta. Eli se oli edelliseen verrattuna parempi/helpompi kun viimeks ponnistelin lähemmäs tunnin...Ai nii otinhan mie ilokaasua siinä anestesialääkäriä odotellessa. Se kyl vie pahimman kären kivulta, mut en ite henk koht tykänny siitä kun en meinannut sen jälkeen osata ite enää hengittää kunnolla.

Voin tosiaan ihan omasta kokemuksesta sanoa, että yksikään synnytys ei ole samanlainen. Ja vaikka tämä synnytys oli jotain aikas hirveetä, nii kylläpä sen taas unohti kun sai nyytin rinnalleen. :-) En jälleen kerran revenny yhtään, eikä jälkeisten poisto koskenut yhtään...Jälkisupistukset tuli tällä kertaa, mut se on kuulema yleistä että ekalla ei tule mutta tokalla tulee.Eikä ne onneks ollu ku oikeitten supistusten "varjoja" eli ei juurikaan koskenunna. Ja myös plussana tässä synnytyksessä, että edellinen kesti yli 10h kun tämä "virallisesti" kesti vähän päälle 5h...

Sellasta tällä kertaa, terve tyttö syntyi meidän perheeseen 22.12.2008 klo 17.23. Strategisina mittoina 3840g, 51cm ja 36cm.

Ei jei jei jei, kohta pitäis taas käydä synnytys läpitte...!Ei oikein hotsittais...Minnekä se aika oikein hävis? Äskenhän mie vasta rakenneultraa odottelin... :-o

No siis hyvin pitkälti kotona ollaan oltu jo pidemmän aikaa, mutta mutta...
Ongelmia siis oli poijalla synnytyksen jälkeen, mut nyt on jo useampi ihminen (ihan siis asiansa tietävä) kehunut, että on tos jämäkkä ja reipas poika. Kaikki siis hyvin, vaikka jo ehdin säikähtää aika kovasti! :-)
Mutta avot! Ei kyl kukaan usko miten suuri elämän muutos lapsi on...Tai siis vaikka minä itsekin tiesin ja ajattelin että lapsi on iso juttu ja niin edelleen yhdeksän kuukauden ajan, niin voi jösses! Äidin elämä lapsen tulon jälkeen on yhtä kuin se lapsi. Kaikki ja tarkotan ihan KAIKKI pyörii sen lapsen ympärillä eikä muulle elämälle oikeastaan jää aikaa. Aivan ihanahan tuo käärö on, enkä kadu että lapsen tein, mutta kehottaisin kyllä kaikkia lapsia suunnittelevia miettimään vielä kerran.
Enkä nyt tarkoita, että älkää hankkiko muksuja vaan että miettikää asia TODELLA tarkkaan ja senkin jälkeen vielä miettikää vähän lisää.Lapsi on maailman ihanin juttu, mutta aikaa ja kärsivällisyyttä se vaatii todella paljon.

Elikkäs 26.9 oli lasketunajan tarkistus käynti kyksillä, sieltäpä sitä sitten jäätiin käynnistykseen synnytys osastolle. Kova oli yritys, mutta vasta 29.9 klo kahdeksan alkoi kunnon ja säännölliset supistukset. Hoitajatäti totesi klo 10 että paikat oli jo 3cm auki,joten eikun salille.Supistukset oli jo aika kovia, mutta aattelin reippaana tyttönä että enhän mie mitään puudutuksia ota, ilokaasua korkeintaan...
Salilla luvattiin heti alkuun, että kun on alku käyrät vauvasta otettu, niin pääsen ammeeseen lillumaan. (Lämmin vesi on muuten AIVAN ihanaa sillon ku supistelee...) Lapsosen sydänkäyrä kuitenkin heitteli sen verran että jouduinkin sitten koko synnytyksen ajan makaamaan sängyssä.Lapsivedet meni siinä vajaan parin tunnin kuluttua salille tulosta. Juuh...Ja niistä puudutuksista, selvisin ilman juu...No en tod, puol yhden aikaan jo rukoilin saavani epiduraalin :-)
Puudutus ei oikeastaan sattunut, pikkunen nipistys (siis TOD pikkunen) tuntu sillon kun ihon pinta puudutettiin, sit sitä itseasiaa pistettäessä tuntu vaan pientä kirvelyä ja painetta.Pahinta oli tietty kun piti olla paikallaan vaikka supisti ihan armottomasti.
Kun olin saanut puudutuksen supistukset alkoivat koko ajan helpottu (lyhentyä ja vähemmän kivuliaita) kunnes sitten jäi enää työntävä tunne takapuolen seuduille. IHANAA... Mutta ei, jo jonkin ajan päästä aloin taas tuntea tod kipeitä supistuksia...VOI LUOJA EI TÄTÄ KESTÄ!!! Mut sit tuli se ihana ihminen joka lääkärinä tunnettaan ja sain lisäannoksen puudutus ainetta ja kohdunsuun puudutuksen (joka siis EI satu myöskään, neula on jopa pienempi kuin se jolla verensokeria mitataan) Näiden toimenpiteiden jälkeen synnytys oli aivan ihanaa, ei tuntunut oikeastaan missään kipuja. Vähän ehkä edelleen sitä työntämisen tunnetta häntäluun tienoilla.

Tätä ihanuutta kesti varsin pitkään...Seuraavan kerran tunsin kipua vasta sitten kun vauvan pää oli jo osittain tulossa, kyllä sitä saikin ponnistaa!Mutta voi kauhia, lapsivesi oli todella ruman väristä!!!Onkohan vauva kunnossa...?Mutta niinpä vaan klo 18.11 mulahti 4140grammainen poikavauva ulos lämpimästä kohdusta. Ja se on kyllä totta että kipu loppuu siihen paikkaan...vähän tietty alapäässä tuntuu jomotusta, mutta hei haloo sieltä on just tullu ihminen!
Yleensähän vauvan saa heti syntymän jälkeen rinkekehän päälle ja ensi-imetyskin tapahtuu jo ennen pesua. Minun tapauksessani vauva kiidettiin välittömästi imettäväksi, ettei pieni mies ehtisi vetää huonoa lapsivettä kehkoihin. Sanoivat että se tuodaan kohta takaisin...Eipä tuotukaan, meidän rakas vauvamme juoksutettiin teholle!!! Apua, onkohan kaikki ihan hyvin...Pääsimme vasta syömisen jälkeen joskus kahdeksan jälkeen katsomaan poikaamme. Siellä selitettiin että vauvalla oli ollut jonkin verran hengitys vaikeuksia ja se oli ollut jonkin verran apaattinen ja huonon värinen heti synnytyksen jälkeen...Voi luoja...
Vauvan parantuminen on kuitenkin lähtenyt todella hyvin käyntiin, eikä näin ollen joudu olemaan teholla kovinkaan pitkään, ellei sitten jotain uutta käännöstä tapahdu. Siellä se jo kovasti känisi ja silmiään siristeli mualimaa katsellessaan. Aivan täydellinen pieni poika :-)

Nyt synnytyksen jälkeen tiedän että synnytys on jotain aivan ÄÄRIMMÄISEN kipeää ja tuskallista, mutta ei sitä kuitenkaan muista..Sen siis tietää, mutta kipua ei kuitenkaan muista, eikä synnytyksestä jäänyt siis minkäänlaisia huonoja muistoja. Olo tällä hetkellä kylläkin ihan kuin rekan alle olis jäänyt usempaankin kertaan, mutta hengissä ollaan :-)

Hippadaidaa ja hyvää päivää juu, mutta siinähän se...Piti vaan päästä testailemaan tämän ircin ah niin upeita hienouksia...Pling pling...
Pyh pah ja pöh jos ei olis niin kova hinku suaha kissojen kuvia esille nii enpä olis välttämäti jaksannu...
Mutta tänään...Oli tylsää...Söin nukuin ja haisin pahalle... =) Jeo jep, huomenna sokerirasitukseen eli siis kaksi iki-ihanaa tuntia tk:lla...Huoh...Ei joku haluis tulla seuraks? Jee! Lisää Hennan outouksia seuraa taas joku päivä... Ette varmaankaan malttais MILLÄÄN odottaa!

ÖÖ...Lukeekohan kukaan edes tätä... Heheh... XD