Allekirjoitan tältä päivältä sen maagisen tunteen, mikä tulee luontokappaleita kohdatessa, ihan ilman taikauskoa. Minä ja maailmasta tajuamaton ihmisenalkuni kohdussani koimme tänään melkoisen kehon- ja mielenmullistuksen metsässä. Olimme vain isän ja koiran kanssa hieman tutkailemassa metsän ja hirvien tuoksuja. Isä ja koira olivat eri suunnassa ja minä jäin kököttämään pienelle avonaiseksi hakatulle aukealle kiven nokkaan heitä odottamaan jäljiltä takaisin. Yksi pieni oksan rasahdus kuului aukean reunasta ja arvelin, että isä sieltä kohta tallustaa esiin. Vaan sieltä tallustikin aivan toisenlaisia otuksia. Kaksi hirveä peräkanaa, noin 30 metrin päähän meikäläisestä. Sydän alkoi pompottaa hurjasti ja hetken aikaa ehdin maltoin odotella tuleeko perässä lisää metsäneläimiä vai kenties koirani. Aukea ja metsä olivat aivan hiljaisia. Aloin viheltää koiraa, kun en muuta keksinyt ja se vasta sai hirvieläimet havaitsemaan minut kivennokassa. Vaikka olin korkealla ja huomattavissa, olin myös tuulen alapuolella, joten minut havaittiin vasta äänestä. Siinä ne kotvan ihmettelivät kivennokassa piipittävää akkaa Very Happy Ja lähtivät sitten hirvimäisen ylväin, kevein ja lähes äänettömin hölkkäaskelin takaisin taimikkoon minua karkuun. Odotin koiran paikalle ja annoin sykkeen tasaantua. Sitten viipotimme takaisin autolle kertomaan uutisia isälleni.
Kokemus oli huima, maaginen ja tarunhohtoa herättelevä kaikessa todellisuudessaankin. Luonto on vaan niin järjettömän mieletön asia!!
Uusimmat blogimerkinnät
- Materiaaa! 12.08.
- Ruokahalua ja aurinkoa! 02.06.
- Kulinarismin hetkellinen kuolio. 22.03.
- Malttamatonta 21.03.
- Hirviääää! 12.03.
- Rauha. 21.02.
- [Ei aihetta] 08.02.
- ... 07.02.
- Minuksi. 03.02.
- Ohjeita matkalle epätoivon tuolle puolen 02.02.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2007 (14)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ kesäkuu 2007 (1)
- ▶ maaliskuu 2007 (3)
- ▶ helmikuu 2007 (5)
- ▶ tammikuu 2007 (4)
- ▶ 2006 (22)