IRC-Galleria

Sellainen outo ja vinkeä, tarkoituksellinen olotila tämä raskaus. On kerrankin ihan todella mitä odottaa. Maailma näyttää avoimemmalta jopa kotoa neljän seinän sisältä. Olen kuitenkin kokenut sen enemmän kuin aiemmin. 1,5 kuukautta melkein koko ajan täällä korvessa. En ole käynyt yli 10 000 asukkaan kaupungissa pariin kuukauteen. Sama aika tavaratalossa käymisestä. Ja olen onnellinen myös köyhänä. Se jos mikä on ihmeellistä. Ei ole tavoitteita haluta sitä ja tätä, kun odottaa vain sitä lastaan.

Suloista olla sekaisin tällä tapaa. Ja närästää.

Tässäpä Meemi vuodesta 2006.

1. mitä sellaista teit vuonna 2006, mitä et ollut tehnyt koskaan aiemmin?

Lähdin baariin sillä perusteella, että jos aloittajaisiksi ei ole varaa ostaa sampanjaa, ei baariin lähdetä.

2. piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?

En lupaillut asioita.

3. synnyttikö kukaan läheisesi?

No ei.

4. kuoliko kukaan läheisesi?

Ei sitäkään.

5. missä maissa kävit?

Jummi. Viime vuosi oli matkustamaton. Helvetin ärsyttävää.

6. mitä sellaista haluaisit vuonna 2007, jota puuttui vuodesta 2006?

Matkan ja lapsen.

7. mitkä vuoden 2006 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi?

Kun ei mitään muistunut heti mieleen, ei niitä voi olla.

8. mikä oli suurin saavutuksesi vuonna 2006?

Ihanko en olisi tehnyt mitään. Tullut raskaaksi kaiketi. Eikä sekään ollu mun ihan oma homma :D

9. mikä oli suurin epäonnistumisesi?

Työ.

10. kärsitkö sairauksista tai vammoista?

Hyvin vähän.

11. mikä oli paras asia, jonka ostit?

Varmaan kasvien siemenet.

12. kenen käytös herätti hilpeyttä?

Oma ukko. Enhän mä oikein muita ees näe xD

13. kenen käytös masensi?

Edellämainitun myös. Se on aitoa perhe-elämää se.

14. Mihin käytit rahasi?

Join, söin, tulin, näin ja voitin.

15. mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi?

Hedelmöityksestä.

16. mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2006?

Apulannan Koneeseen kadonnut: "Kipu kuolee huutamalla, alasomana laiitalla,
miten kauan sitä kestää, ei, sitä ei voi tietää. Kehen sattuu ja kuinka
paljon, siitä kysymys elämässä kai on..."

17. viime vuoteen verrattuna, oletko:
a) onnellisempi vai surullisempi?

Jos onnellisempi, niin realistisemmalta pohjalta.

b)lihavampi vai laihempi

Laihempi. Kerrankin.

c) rikkaampi vai köyhempi?

Rahallisesti olin rikkaampi.

18. mitä toivoisit tehneesi enemmän?

Matkanneeni.

19. mitä toivoisit tehneesi vähemmän?

Olleeni kotona.

20. kuinka vietit joulua?

Kaakana idässä sukuloimassa. Hyvin rauhassa. Ja VALKEATA joulua <3

22. rakastuitko vuonna 2006?

Kyllä. Taas kerran ;)

23. kuinka monta yhdenyön juttua?

0

24. mikä oli suosikki tv-ohjelmasi?

Hmm. CSI.

25. vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan?

Kun en vieläkään ole oppinut vihaamaan ihmisiä.

26. mikä oli paras lukemasi kirja?

Parfyymi. Uudelleenluettuna. Tänä vuonna lupaan mennä katsomaan siitä elokuvan!

27. mikä oli suurin musiikillinen löytösi?

Öh. Ei uutuuksia luulen. Löysin musiikin uudelleen ylipäätään.

28. mitä halusit ja sait?

Hedelmöityksen (menee aika munasolujohteiseksi viime vuosi)

29. mitä halusit muttet saanut?

Lottovoiton

30. mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?

Taisinko käydä elokuvissa 2006. Oliko Kummeli Jackpot 2006?

31. mitä teit syntymäpäivänäsi ja kuinka vanha olit?

Kakkukahvittelin Isän, Äidin, Ukon ja puhalsin kynttilät veljentyttären Aada 5v kanssa. Olin tehnyt kaksi kakkua varmuudeksi :D Täytin 27.

32. mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän?

Ei kai oikein mikään. Oli mukava elellä.

33. kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2006?

Olin aika nöllö. Ei mitään suurta. Nyt pitäisi löytää itselleen takaisin rok!

34. mikä piti sinut järjissäsi?

Ystävät ja Ukko.

36. mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi?

Väittäisin että maahanmuuttopolitiikka.

37. ketä ikävöit?

Loppuvuonna parasta ystävääni, jonka typeryyksissäni karkotin elämästäni :(

38. kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen?

Satutäti :)

En todellakaan muista enää, millaista on, kun osaa kirjoittaa. Se on rasittava tunne. Kun muistaa sen, että joskus kaikki sujui kuin tuuli. Ajatuksia kiemurteli niin kovaan tahtiin oikeilla sanoilla sanottuna, että piti oikein karsia huonompia pois. Nyt on vain tympeää päiväkirjakieltä. Tyhjää ja ei mitään.

Epäilin ensin, että se johtuu otsikoiden puutteesta. Tai epäilen yhä. Mutta kukaan ei osaa auttaa. Voisiko jostain ostaa äidinkielenopettajien aineotsikkokirjan? Minä oikeasti tarvitsisin sellaisen. Tarinoita ei päässäni ole. Ne syntyvät vasta kipinästä. Ja nyt mielelläni niitä synnyttäisin. Ennen kuin synnytän jotain aivan muuta. Nyt minulla olisi aikaa sanojen ja pilkkujen viilaukseen.

HYVÄT YSTÄVÄNI!!!!

Keksikää minulle hieman henkevähköjä, riipaisevia tai villin perverssejä otsakkeita. Lauseita, joista intoudun ja saan aikaan tarinoita. Lupaan näyttää tarinat sitten teille. Sitten kun ensin saisin edes muutaman sanan!

HAHA! Tajusin juuri, että olen menossa raivaamaan pihaa lumesta, jonka jälkeen aion hakata halkoja, että illalla voi tehdä ruokaa. Odottaen samalla ukkoani saapuvaksi metsältä.

Ai miten niin olen vuosisatoja taantunut siitä, että vielä pari vuotta sitten asustin priimaremontoitua kämppää Lahden keskustassa. *nauraa*

MINUN ELÄMÄNI!

Älä sano ehkä, jos voit
sanoa kyllä.
Älä sano katsotaan huomenna
jos voit jo tänään sanoa ei.
Älä sano lintu kuin lintu,
sano pääskynen tai haukka.
Älä sano kukka kuin kukka,
sano keltavuokko, Anemone
ranunculoides, ja
kissankello.
Älä sano, no olkoon, jos
voikukista
aletaan keittää heikoille
keittoa
ja kissankelloilla halutaan
soittaa
muurahaisillekin sapeli
kouraan.
Älä sano, samapa tuo,
silläkin uhalla
että sinut heitetään vailla
vettä ja paitaa, pimeään,
kylmään.
Älä pelkää yksinäisyyttä,
ehkä se
on pelkkä tauko ennen
loppusoiton
pitkää, kiivasta syleilyä.
Älä huokaa jos sinun on
huudettava.
Älä huuda, jos kuiskauskin
rikkoisi
kurkiaurat matkalla rinnasta
rintaan,
särkisi ikuisesti aran
astiamme.

Älä, älä koskaan suutele
otsalle
jos voit suudella suoraan
suulle.

---

Näin on sanonut Tömmy Tabermann.
Ja minua oksettaa.

Mietin tuossa mainoksen jälkeen, että jos joka toinen suomalainen kuolee sydän- ja verisuonitautiin, niin miten silloin käy, kun ne taudit on kitketty? Eikö sitten jokatoinen enää kuolekaan? Entä mitäs ne jokatoiset, jotka ei kuole noihin tauteihin? Mihin ne kuolee? Ja kuoleeko ne myöhemmin?

Kallossa takoo vain lohikeitto. Kerro siinä sitten syviä tuntojasi. Hormoonit kihisee sisuksissa sekä rammsteinin saksa. Sanovat, että kun raskauden loppupuolella lapselle kuunteluttaa musiikkia, se rauhoittuu siitä musiikista myös synnyttyään. Entä jos soittaa metallia? Kai mikä vain musiikki käy, kunhan se on samaa. Minä taidan siis soittaa sitä Rammsteinia Hupsikselle, kun aika koittaa. Eihän kukaan muutenkaan luvannut, että tämä maailma ikuisuuksiin asti kauneinta katsottavaa olisi.

*syötyänsä*

Olen pohtinut enemmän kuin vakavasti viime aikoina, kuinka säilyttää hulluutensa ja rock 'n roll äiti-ihmisessä. Itsessäni, tarkemmin ilmaisten. Uudessa Imagessa, jonka juuri köpöttelin hakemasta pakkassäässä postilaatikosta ja joka on aina hymynaiheuttavaa postia, näyttää olevan juttu muutamasta muusikkoperheestä lapsineen. Ja siitä, miten lapsentulo muuttaa vai muuttaako. En ole vielä asettunut mukavasti sohvalle tekstejä lukemaan. Aihe on ajankohtainen muutenkin, joten palasin pohtimaan koneelle.

Minusta ei saa tulla liian äitimäinen, jämäkkä, aikuinen, järjestelmällinen ja vallitseva. Minä haluan pysyä äitiyden lisäksi hulluna naisena, rentona, lapsena itsekin, sekasortoisena ja tasavertaisena. Minun täytyy muistaa mennä lapsoisen kanssa ihmettelemään maailmaan kuin hänkin sen tekee. Nauraa, huutaa ja laulaa, hillua, tanssia ja hihittää. Kieriä lumihangessa, maata nurmikolla ja tuijotella tähtien kaukaisuutta. Ehkä pelkään turhaan, mutta parempi tiedostaa riskit, niin ehkä voi asioille jotakin tehdä.

MINÄ TAHDON OLLA HULLU ÄITI!

Olen tämän tiedotteen
saadessanne noin
10 viikon ikäinen.
Kokoa minulla on vielä
vaivaiset 3 cm, mutta
lupaan kasvaa sinnikkäästi
ja aiheuttaa emoalukselleni
enää vain vähän aikaa
pahoinvointia.
Olen suunnitellut niin, että
jos kaikki menee hyvin,
pääsen pois täältä emoaluksen
komentokeskuksen ahtaudesta
noin elokuun puolenvälin jälkeen.
Nähdään siis silloin!
Ai niin, ja tuleva äitikkä ja isikkä
lähettävät myös paljon terveisiä.
Yritän olla heille kiltti pomo.

Yst. terveisin nimim. HUPSIS

Noniin toverit. Paha olo on jatkunut nyt hyvin pitkälti tasan kaksi viikkoa. Mieli tekee vain salaattia, salaattia ja salaattia. Outo juttu tämä raskaus. Tervehdyttää ihmisen. Tein juuri tulevaisuuspäätöksiä, eli olla olematta huolissani työhönmenosta, sen teosta ja arvelin lopettavani juuri alkuun saamani projektin. Eli ennä mukaan aloittelevaan yritykseen. Ei sitä tässä kunnossa edes jaksa kuin myös kuitenkin 6kk päästä pitäisi lopettaa tyystin. Jos keskittyisi vaan siihen, että ehkä pääsee työkkäriin asti ensi viikolla, jos jonakin päivänä ei vaikka olisikaan niin paha olla :)

Tuntemuksia ei oikeastaan ole, sillä fysiikka jyrää yli kovaa kyytiä. Ja jos iltasella onkin parin tunnin rauha pahalta ololta, se aika menee miettiessä, että millainenhan minun lapsestani kasvaa. Ei ollenkaan miettiessä raskaanaoloa tai synnytystä ynnä muuta ylimääräistä ja pakollista.
Lataan nyt rauhoittavaa musiikkia mp3-tikulleni ja yritän käydä edes 30 min kävelyllä. Tällä sisälläolon vauhdilla kuntoni on pian niin huono, etten jaksa olla edes raskaana.

Kun toiveet voittavat fysiikan
kun ei voi olla varma, mutta luulee
kun kipu vie pois kauniin ajan
ja särkylääkkeet syövät surun mennessään.

Tikut tanassa, kohti korkeaa talvitaivasta
me jatkamme matkaa
ja rakennamme uuden sillan
toivon lähteelle
kyynelten joen yli.
Ihmisnaisissa on voima aloittaa uudelleen
tai joskus
vain jatkaa sillä, mikä onni on annettu.

---

Siinä omani, keskenmenon viillon avaaman runosuoneni sykettä.