Tavallaan joo.. jos sä etsit Brad Pittin kaksoisolentoa niin riman laskeminen on ehkä paikallaan.
Mutta noin muuten. Mitä helvettiä se auttaa?
Otat siis miehen johon et ole tyytyväinen? Johon et ole ihastunut, jota kohtaan et koe vetovoimaa?
Ja sittenkö voit olla ihan hymyssäsuin et ratkesipa se sinkkuusongelma, nyt mulla on mies.
Se mieshän ei tietysti millään tajuaisi että otit vasta rimanlaskun jälkeen. Kompromissina. Kun ei saanut mitä halus.
Varmasti mieskin on ikionnellinen siinä kohtaa.
Miten intohimoa toista kohtaan voi edes feikata? Tai no, ainakaan kauaa?
Jotenkin tuohon kehoitukseen sisältyy se ennakko-olettamus että seurustelu on ihmiselle jonkinlainen itseisarvo.
"Ainakin sit sä seurustelisit!"
Musta sinkkuuttakin pahempaa on olla jumissa suhteessa täysin väärän ihmisen kanssa. Miten sitä lakkaisi pohtimasta että ENTÄ jos olisi odottanut vaikka kuukaudenkin vielä- olisiko sitten kenties löytänyt "sen oikean"?
