IRC-Galleria

Tylsänä hetkenä kirjauduin. Onks täällä enää ketään tuttuja? :D

Nukkumaan kyl joutaisin. Unirytmi yhä yhtä huono ku aina. Arkiaamuisin ahdistaa herätä ennen seitsemää viemään tytärtä eskariin. 2 viikon päästä 6v synttärit <3 Niin se aika rientää ja miekii rupsahdan.

Elossa ollaan vaikken oo kuukausiin jaksanut edes kirjautua tänne :D Se siitä Galtsuprofiilinsa elvyttämisestä taas...

Kun Pin ja Pon pieninä pentuina haettiin kotiin, ne nuuskivat huoneeni joka nurkan, söivät vähän ja käpertyivät yhdessä miu syliin nukkumaan. Olisin tarvinnut liimaa askarteluuni, mutta en raaskinut nousta.
Ensimmäisestä yöstä sanotaan, että pennut huutavat emoaan, mutta Pin ja Pon kömpivät peiton alle miu masun päälle, ja nukkuivat siinä nätisti koko yön.
Sitten Pin kasvoi liian isoksi nukkuakseen masulla (en voinut hengittää!) joten se siirtyi ensin kainaloon ja myöhemmin jalkojen väliin.

Pin ja Pon matkustelivat aluksi paljon. Otin ne aina mukanani Moolle. Sitten muutettiin Korsoon, ja kissat pääsivät juoksemaan isolla pihalla. Jos ulos vei vain toisen, toinen huusi ikkunassa. Luultavammin kateutta kuin eroahdistusta kuitenkin...
Ja sitten muutettiin Lahteen. Ja sitten Raaheen. Raahessa perheeseen liittyi Mikita, sieltä Saloon muutettuamme kissat tapasivat Miikan ensi kertaa kunnolla, sitten syntyi Tessa ja Santeri tuli taloon. Santeri omi Mitsun itselleen, ja sisarussuhde Ponan kanssa saattoi hiukan kärsiä. Takaisin Lahteen ja Lahdesta pois kissat muuttivat miten sattui, kunnes taas lopulta Pin ja Pon olivat kahden.

Ja nyt Pon on yksin.

Olisin tahtonut Ponan saavan viettää vielä hetken aikaa Mitsun kanssa, jättää hyvästit. Meidän piti päästä vielä kotiin, mutta sitten kaikki kävikin niin äkkiä. Kohtauksia lääkityksestä huolimatta, työajan loppumista odottava eläinlääkäri, kaksi onnetonta vaihtoehtoa. Otin Mitsun syliin. Siinä sillä oli hyvä olla, ihan niinkuin pentunakin. Siinä se sai lähteä. Minun rakas pieni karvavauvani. Ei vielä kymmentäkään vuotta vanha.















Lepää rauhassa rakas Pin-san. Äiskä rakastaa aina

Ahistaa.

"Sini Sabotagella ja Rita Oralla nähty tumma tyvikasvu vaaleassa tukassa on trendikäs"

Kerranki elämässäni oon muodikas :D

http://www.iltalehti.fi/muoti/2013091117475974_mu.shtml

...eipä niistä sitten sen enempää :D Yritän olla näyttämättä vanhalta ja rähjäiseltä. Aina silloin kun kuvaan itseäni BD

Töpönen on kasvanut isoksi tytöksi Silti se ei ole mun mielestä ulkoisesti muuttunut kovin paljoa. No, hiukset ovat kasvaneet (lopultakin!) ja hampaita tullut, eikä se enää höpötä suu kolmiona mikä oli huippusöpöä, mutta muuten :3



Nyt 1,8v Töpö on oppinut paljon viimeisen vuoden aikana :3 Konttaamaan, kävelemään, kiipeilemään, juoksemaan.



Sanavarasto on laajentunut paljon erityisesti kuluneen kesän aikana :3 Ei se mikään valtava ole, mutta pikkuhiljaa Töpön puhetta alkaa ymmärtääkin X3



Töpö on myös oppinut vetämään kissoja hännästä, ja alkaa olla sen verran vahva ja painava että kissat ovat usein hätää kärsimässä kun Töpö vähän halaa... Mutta silti melko hyvää pataa poikien kanssa X3 Tytöthän eivät ole koskaan oikein lapsista perustaneet.



Niin ja piirtäminen! Töpö on taiteillut jo monta hienoa töherrystä



Myös nukkeleikit ovat lähellä Töpön sydäntä...



...mutta niinpä myöskin äiskän X3



Minun kaunis pieni suloinen vauvani Osaa se toki melkoinen pyllykipukin olla; omaa tahtoa löytyy jo aika tavalla (kuitenkin Töpö esim. vaatii herkkuja kauniisti kiittämällä) mutta on se myös niin söpö koko ajan, kiukkuisenakin X3



Äiskän rakas pikkuinen iso tyttö

~

Koska Santeri. Sen kasvaminen pienestä pennunrääpäleestä isoksi möhkäleeksi :3 Ainoa kissa josta mulla vauvakuvia onkaan...



Se otettiin (vastalauseistani huolimatta) kaveriksi Mikille, joka ei oikein saanut leikkiseuraa Mitsusta ja Poosta. No, Miki vihasi Santeria alusta asti... ja vihaa edelleen X3



Sen sijaan Santtu tuli läheiseksi Töpön ja Mitsun kanssa Tesi ja Teri, Tessin kissi



Ja Mitsun... jaa-a, niiden suhde on välistä vaikuttanut vähän epäilyttävältä <w<





Ja niin kasvoi Santeri suureksi ja kiusankappaleiseksi. Riehuu ja remuaa päivät yöt läpeensä, syö _kaiken_ ja kiusaa Mikiä minkä ehtii. Hermot menee monesti viikossa, mutta on se vaan silti herttainen ja rakas pusupoika X3

Finally =o= Nyt voin tosissaan alkaa suunnittelemaan uutta sisältöä tänne~

http://housyhouse.blogspot.fi/

Myöhässäkö? Ei toki, vaan 355 päivää etuajassa! Bwahah!