IRC-Galleria

Mä oon tuntenu itteni kauheen poissaolevaks jo jonku aikaa. Seuraan elämääni sivusta enkä tee mitään. Nukun suurimman osan vapaa-ajasta ja oikeastaan muustakin ajasta vaikken siltä näytäkkään. Mikään ei tunnu miltään ja hengitän, koska se on suhteellisen automaattista. Jos ei hermosto sitä säätelisi niin varmaan lopettaisin. En jaksaisi, liian uuvuttavaa.
Harva hetki saa minut takaisin itseeni ja toimimaan niin, että itsekin huomaan ja muistan tehneeni jotain. Miksi sen pitää olla niin harvinaista? Mikä on mennyt pieleen ja missä? Haluaisin välittää ympäristöstä ja muista enemmän, mutta en jaksa. Koen ajatukseni ristiriitaisiksi, yhtä aikaa haluan välittää ja olla välittämättä. Miten se voi onnistua? Ajatukseni ovat ketjukolarissa ja minä irtautunut itsestäni. Miten tästä voi jatkaa?

Puhu mulle jotakin
Pimeässä parempi on sotakin
Mielelläni miten hulluuteni pois jakaisin

Olen valvonut iltoja äks ja montako yytä
Näinä tuskani tunteina etsinyt itsestä syytä
olen parannusta tehnyt ja luopunut taas tupakoista
Mitä palkaksi saanut oonkaan kaikista noista

....

Puhu mulle jotakin
Pimeässä parempi on sotakin
Mielelläni miten hulluuteni pois jakaisin

Olen täyteen kirjoittanut nämä vihkot ja kankaat
Mutta mieltäni ain sinä vain vieläkin hankaat
Nämä erheet ja paljon niin paljo muutakin roskaa
Ne ei mielestä tästä pois mene milloinkaan