IRC-Galleria

KaappiM0rso

KaappiM0rso

Nuku rauhassa ikuista untasi meidän kaunis enkelimme <3 25.9.1996-22.9.2013

Teolliseti valmistettuja kiukaankiviäTiistai 11.06.2013 02:54

Makaan selälläni, jalat kohotettuna kohti mökkisaunan kattoa. Kurottelen varpaanpäilläni oksankuvioita suoraan yläpuoleltani. En saa niitä kiinni, eikä se oikeastaan haittaa. Juuri nyt, mikään ei haittaa. Sauna lämpeää koko ajan. Olen maannut siinä jo hetken lämmittelemässä Henrin huppari päälläni.

Hengitän sisään, puhallan ulos. Puut rahisee kiukaassa. Ne elämöi. Kertoo tarinaa minulle. Olen ihan hiljaa ja kuuntelen. Tunnen nenässäni aivan hennon tervan tuoksun. Kurotan kädelläni lyölykiuluun, huljuttelen viileää vettä, naputtelen ylimmäistä laudetta, jolla makaan. Yhdistelen ääniä, luon tarinaa tästä hetkestä mieleeni. Väritän ajatuksiani luonnonväreillä, joita kerään ympäriltäni.

Sitten kuuluu ääni, joka täydentää tarinani. Painavia askelia vanhoissa puisissa ja vuosien kuluttamissa rappusissa. Askeleet lähenee, ne siirtyvät kuistille, sitten pukuhuoneeseen. Polttopuulaatikko löytää paikkansa oven luota ja Henri kipuaa lauteille viereeni. Hymyilen, heiluttelen vielä varpaitani katon rajassa ja asettelen vielä pääni paremmin. Kovalla puisella lauteella on itseasiassa erityisen hyvä olla. Suljen silmäni, tiedän, että Henri katselee minua koko ajan ja hymyilee leveästi. Hennosti hän silittää poskeani, kurottautuu lähemmäs, suutelee pehmeästi. Huulet siirtyvät kaulalle, ote ympärilläni tiukkenee. En voi muuta kun hengittää tyynesti ja pitkään, pienellä väreellä.

Jos rakkauden voisi nähdä ilmassa punaisena, koko tuo pieni huone hohtaisi punaisenaan. Rakkaani nousee takaisin istumaan, nostan jalkani hänen syliinsä. Tunnen onnellisuuden itsessäni ja nään sen huokuvan Henristä. Nousen itsekkin istumaan, kun huomaan Henrin tuijottavan huvittuneena kiuasta.

"Mitä sie mietit?", kysyn
"lähinnä noita teollisestivalmistettuja kiukaankiviä... ja sitä kuinka onnellinen oon, että saan olla just tässä"

Halaan Henriä, painan pääni hänen kaulaansa vasten, unohdan itseni siihen. Hetki on hauras, melkein lasinen, mutta se kestää ikuisuuden muistoissa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.