Itsenäisyys vammaisille
Mitä on itsenäisyys vaikeavammaiselle henkilölle? Se on sitä, että saa
asua omassa kodissaan, ei laitoksessa. Se on sitä, että kotiin, kouluun,
työhön, harrastuksiin, asiointiin ja ihan arjen tarpeisiin kuten wc:ssä
käyntiin, ylös nousemiseen, pukeutumiseen, tiedon saantiin tai muuhun
tällaiseen saa omaan avuntarpeeseensa nähden riittävästi apua – toisen
ihmisen ”käsiä, jalkoja, silmiä, korvia”. Se on sitä, että riittävän avun
turvin voi elää ja toteuttaa omaa elämäänsä juuri niillä taidoilla,
kyvyillä ja ominaisuuksilla, joita meillä itse kullakin on.
Hallitukset toisensa jälkeen ovat jättäneet vaikeavammaiset yksin. Jo 20
vuotta vaikeavammaiset ovat odottaneet, että hallitus lunastaisi
lupauksensa subjektiivisesta oikeudesta henkilökohtaiseen avustajaan.
Silti edelleen vain joka kolmannelle vaikeavammaiselle myönnetään
avustaja. Valtaosalla ei ole mahdollista saada henkilökohtaista avustajaa.
Ja valtaosalla niillä vaikeavammaisilla, joilla on avustaja, avun määrä on
riittämätöntä. Itsenäisessä Suomessa kaikilla ei ole itsenäisyyttä.
Onko Vanhasen II hallitus vihdoin se, joka antaa vaikeavammaisellekin
itsenäisen elämän?
Allekirjoita vetoomus
www.itsenaisyysvammaisille.fi
Uusimmat blogimerkinnät
- Roskis 31.08.
- Yllätys 30.08.
- Jee 18.08.
- Täällä taas 14.08.
- Itsenäisyys vammaisille! 29.01.
- Pieni vesikatastrofi 07.01.
- Sometimes it sucks to wait for spring 05.01.
- Eiyksi lisää pahaa tee! 03.01.
- Torstaithan on toivoa täynnä 03.01.
- Uusi vuosi, uudet kujeet! 03.01.
Blogi
Itsenäisyys vammaisille!Tiistai 29.01.2008 10:23
Pieni vesikatastrofiMaanantai 07.01.2008 18:15
Eilen aamulla otti päähän kun piti herätä. Sitten kun olin avannut vessan hanan pestäkseni kasvot ja hampaat otti päähän vielä enemmän. Vesi oli saman väristä kuin tumma tee ja haisi pahemmalta kuin meidän puuseen paskalaari mökillä. Enpä pessyt siinä vedessä mitään!
Aamukahvia sentään sain ja se on välttämätöntä jotta en olisi koko päivää kuin persiiseen ammuttu karhu. Poikaystäväni osoittaa ajoittain suuria älykkyyden merkkejä, nytkin oli kuumavesiboilerista ottanut siellä vielä jäljellä olevan puhtaan veden.
Yritettiin sitten kaupungin ja vesilaitoksen sivuilta sekämuilta sivustoilta löytää jonkinlaista selitystä sille miksi juomavetemme muistutti ripulikakkaa. Ei mitään. Ei myöskään radiossa. Tomas ehdottikin että mentäisiin kylän pubiin kun siellä kerran nämä kylän viisaimmat aina kokoontuu jakamaan tietoa kyläyhteisön tapahtumista. Mutta pubikin oli suljettu huonolaatuisen veden vuoksi. Ei siinä auttanut muu kuin odotella, joka tunti kuunneltiin uutiset ja Tomas katseli vähän väliä netistä josko tietoja tulisi.
Iltapäivällä siinä kello 13 aikoihin alkoi ulkoa kuulumaan hälytyssireenin ääni. Minä sanoin että nyt ne venäläiset hyökkää, ovat saaneet tarpeeksi jenkkien ohjuspaikannin suunnitelmista Tsekin varalle. Samaan hengen vetoon lisäsin että voi myös olla että jenkit tuli nyt listimään heidän hankkeensa vastustajat jota suurin osa Tsekin kansasta on. Mutta oikea vastaus selvisi about tunnin päästä kun paloauto pysähtyi talomme eteen. Sen hälytyssireeni ei vaan pitänyt semmosta tavallista hälytysääntä vaan ihan erilaista, hieman hiljaisempaa kuin tuo yleinen hälytys mutta samantapainen nouseva ja laskeva ääni siitä lähti. Mutta siis talon edessä seisoi nyt paloauto palomiehineen ja he jakoivat ihmisille vettä. Me Tomasin kanssa saimme 40 litraa käyttöömme. Siitä sitten kokkailtiin ja juotettiin elukat ja itsemme. Itse tosin jossain vaiheessa turvauduin viiniin kun minua stressasi vähän muukin kuin likainen kraanavesi, se oli vain piste I:n päälle. Iltasuihku otettiin vedenkeittimen alla. Se oli ainoa keino ellei sitten halunnut käyttää sitä vettä kylmänä. En ole koskaan aiemmin selviytynyt iltapesustani noin puolella litralla vettä! Ihminen on sopeutuvainen.
Niin ja ne palomiehetkään ei (muka) tienneet miksi vetemme on likaista. Kello 23 mennessä eilen iltana ei tietoa ollut tullut mistään mediasta. Päivän kuumimpia uutisaiheita olivat jalkapallo ja se kuinka monia ihmisiä täällä kuolee vuodessa liikenneonnettomuuksissa.
Tänään aamulla heräsin ja tyypilliseen tapaan olin huonolla tuulella. Olen sitä yleensä aina aamuisin ennen kuin saan kahvia. En kyllä heti noussut mennäkseni pesulle kun ei sitä vettä olisi tarpeeksi kuitenkaan, tai saattaisi vielä jäädä aamukahvi väliin. Joten käynnistin Victorin ja kuuntelin Kjell Erikssonin Kiviarkku -dekkaria. En kyllä kauan ehtinyt kuunntelemaan kun jossain jännässä kohdassa Tomas tuli sanomaan että nyt löytyi artikkeli vesiongelmasta. Vesilaitoksen sivuilla kerrottiin että veden keräys joku systeemi oli haljennut ja veteenn oli sekoittunut hiekkaa ynnä muuta mutta vesi ei ole terveelle ihmiselle tai kotieläimille vaarallista eikä siitä oltu löydetty haitallisia mikrobeja. Artikkeli oli päivätty eilisiltapäivälle, jolloin sitä ei kyllä siellä ollut. Löytyi myös useampi muu artikkeli jotka oli päivätty eiliselle, vaikkei eilen mistään löytynyt lausettakaan joka olisi viitannut juomaveden saastumiseen. Myös annetut tiedot eri artikkeleissa olivat ristiriidassa keskenään. Yhdessä väitettiin että vesilaitoksen asiakkaille olisi lähetetty tietoja tekstiviestitse mutta ei ainakaan meille tai kenellekään ystävistämme. Yhdessä artikkelissa kerrottiin että vesi oli saastunutta koko Liberecin alueella, eräs ystävä keskustasta kertoi ettei heillä ollut ongelmia veden kanssa. Toisessa artikkelissa sitten taas sanottiinkin että saastunutta vettä oli puolessa Liberecin kotitalouksista. Luotettava media!
No nyt on vesi taas puhdasta mutta en minä vieläkään sitä juoda uskalla. Kissoille ja koirille sitä kyllä jo annettiin kun niillä on ihmistä kestävämpi vatsa, chinchillan vatsan rautaisuutta ei myöskään alettu ihan heti kokeilemaan. Mutta kyllä tuossa vedessä jo peseytyä kehtaa, ihan kirkkaan väristä on taas. Tiedottamista täällä kyllä voitaisiin parannella vaikka olisikin sunnuntai ja vesilaitoksen henkilökunnan vapaapäivä. Ainakin siihen päivystysnumeroon voisi vastata niin kuin kotisivuilla luvattiin.
Aamukahvia sentään sain ja se on välttämätöntä jotta en olisi koko päivää kuin persiiseen ammuttu karhu. Poikaystäväni osoittaa ajoittain suuria älykkyyden merkkejä, nytkin oli kuumavesiboilerista ottanut siellä vielä jäljellä olevan puhtaan veden.
Yritettiin sitten kaupungin ja vesilaitoksen sivuilta sekämuilta sivustoilta löytää jonkinlaista selitystä sille miksi juomavetemme muistutti ripulikakkaa. Ei mitään. Ei myöskään radiossa. Tomas ehdottikin että mentäisiin kylän pubiin kun siellä kerran nämä kylän viisaimmat aina kokoontuu jakamaan tietoa kyläyhteisön tapahtumista. Mutta pubikin oli suljettu huonolaatuisen veden vuoksi. Ei siinä auttanut muu kuin odotella, joka tunti kuunneltiin uutiset ja Tomas katseli vähän väliä netistä josko tietoja tulisi.
Iltapäivällä siinä kello 13 aikoihin alkoi ulkoa kuulumaan hälytyssireenin ääni. Minä sanoin että nyt ne venäläiset hyökkää, ovat saaneet tarpeeksi jenkkien ohjuspaikannin suunnitelmista Tsekin varalle. Samaan hengen vetoon lisäsin että voi myös olla että jenkit tuli nyt listimään heidän hankkeensa vastustajat jota suurin osa Tsekin kansasta on. Mutta oikea vastaus selvisi about tunnin päästä kun paloauto pysähtyi talomme eteen. Sen hälytyssireeni ei vaan pitänyt semmosta tavallista hälytysääntä vaan ihan erilaista, hieman hiljaisempaa kuin tuo yleinen hälytys mutta samantapainen nouseva ja laskeva ääni siitä lähti. Mutta siis talon edessä seisoi nyt paloauto palomiehineen ja he jakoivat ihmisille vettä. Me Tomasin kanssa saimme 40 litraa käyttöömme. Siitä sitten kokkailtiin ja juotettiin elukat ja itsemme. Itse tosin jossain vaiheessa turvauduin viiniin kun minua stressasi vähän muukin kuin likainen kraanavesi, se oli vain piste I:n päälle. Iltasuihku otettiin vedenkeittimen alla. Se oli ainoa keino ellei sitten halunnut käyttää sitä vettä kylmänä. En ole koskaan aiemmin selviytynyt iltapesustani noin puolella litralla vettä! Ihminen on sopeutuvainen.
Niin ja ne palomiehetkään ei (muka) tienneet miksi vetemme on likaista. Kello 23 mennessä eilen iltana ei tietoa ollut tullut mistään mediasta. Päivän kuumimpia uutisaiheita olivat jalkapallo ja se kuinka monia ihmisiä täällä kuolee vuodessa liikenneonnettomuuksissa.
Tänään aamulla heräsin ja tyypilliseen tapaan olin huonolla tuulella. Olen sitä yleensä aina aamuisin ennen kuin saan kahvia. En kyllä heti noussut mennäkseni pesulle kun ei sitä vettä olisi tarpeeksi kuitenkaan, tai saattaisi vielä jäädä aamukahvi väliin. Joten käynnistin Victorin ja kuuntelin Kjell Erikssonin Kiviarkku -dekkaria. En kyllä kauan ehtinyt kuunntelemaan kun jossain jännässä kohdassa Tomas tuli sanomaan että nyt löytyi artikkeli vesiongelmasta. Vesilaitoksen sivuilla kerrottiin että veden keräys joku systeemi oli haljennut ja veteenn oli sekoittunut hiekkaa ynnä muuta mutta vesi ei ole terveelle ihmiselle tai kotieläimille vaarallista eikä siitä oltu löydetty haitallisia mikrobeja. Artikkeli oli päivätty eilisiltapäivälle, jolloin sitä ei kyllä siellä ollut. Löytyi myös useampi muu artikkeli jotka oli päivätty eiliselle, vaikkei eilen mistään löytynyt lausettakaan joka olisi viitannut juomaveden saastumiseen. Myös annetut tiedot eri artikkeleissa olivat ristiriidassa keskenään. Yhdessä väitettiin että vesilaitoksen asiakkaille olisi lähetetty tietoja tekstiviestitse mutta ei ainakaan meille tai kenellekään ystävistämme. Yhdessä artikkelissa kerrottiin että vesi oli saastunutta koko Liberecin alueella, eräs ystävä keskustasta kertoi ettei heillä ollut ongelmia veden kanssa. Toisessa artikkelissa sitten taas sanottiinkin että saastunutta vettä oli puolessa Liberecin kotitalouksista. Luotettava media!
No nyt on vesi taas puhdasta mutta en minä vieläkään sitä juoda uskalla. Kissoille ja koirille sitä kyllä jo annettiin kun niillä on ihmistä kestävämpi vatsa, chinchillan vatsan rautaisuutta ei myöskään alettu ihan heti kokeilemaan. Mutta kyllä tuossa vedessä jo peseytyä kehtaa, ihan kirkkaan väristä on taas. Tiedottamista täällä kyllä voitaisiin parannella vaikka olisikin sunnuntai ja vesilaitoksen henkilökunnan vapaapäivä. Ainakin siihen päivystysnumeroon voisi vastata niin kuin kotisivuilla luvattiin.
Sometimes it sucks to wait for springLauantai 05.01.2008 17:21
Herätin sitten miehenkin. Se on niin herkkäuninen, herää siihen kun kissa kuopsuttelee hiekkalaatikolla tai Victor hyrisee mun peiton alla. Kerroin unista ja epämukavasta tunteesta koko ruumiissa ja sielussani ja mies totesi unisella äänellä että olen masentunut. Riittävä diagnoosi joten nousin syömään, juomaan ja käymään vessassa. Kutsumme muuten vessaamme nimellä Finland. Siellä ei ole lämmitystä.
Kesti vielä muutaman tunnin että sain unen päästä kiinni. Ei sekään kauan kestänyt kun mies heräsi ja leväytti ikkunat auki. Itse meni toiseen huoneeseen juomaan kahvia. Miehen veli oli täällä. Esitin nukkuvaa, silloin veli ei huuda vaan kuiskaa. Herättyäni tekounesta sain kokeilla kuminauhalla ammuttavaa lennokkia. Kissat söivät ahneesti uutta ruokaansa, edellinen mitä testattiin ei kelvannut kenellekään paitsi yhdelle joka ulkona päiväkaudet vaelsi.
Aamupäivän olo oli likainen. Tahdoin kuurata sen väsymyksen, ärtyneisyyden ja ahdistavat ajatukset ulos minusta. Negatiivisuus tuhoaa ihmiselämiä. Säärikarvatkin olivat liian pitkät.
Vesi vanhin voitehista, auttoi ainakin hetkeksi. On tämä tammikuu ja helmikuukin vielä sekä joskus osa maaliskuusta joka vuosi samanlaista. Sitä sinnittelee sisäisessä kiirastulessansa jotta kevään koittaessa osaisi riemuita elämän taivaallisesta olotilasta. Silloin koko luonto on pientä onneen pyrkivää ihmistä tukemassa. linnut aamulla päivään heränneen tervetulleeksi toivottaa, aurinko elämän lämmön antaa, puutarhan yrtit ja kukat mieltäkin ravitsee.
Jos ei muistissa kaikki nuo kevään ja kesän ihanuudet olisi niin ei elämä enää elämistä olis. Pelkkää kiirastuli persuksen alla istumista vaan.
Eiyksi lisää pahaa tee!Torstai 03.01.2008 22:10
Koiranko tahdot? No yhdenkö vaan?
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, reenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
- Alkuperäinen kirjoittaja tuntematon -
Siitä lauma lähtee kasvamaan.
Seuraavaksi huomaat, oletkin jo köyhä
ja naapurit kuiskii, että päästä vähän löyhä.
Ei yhdestä vaivaa ja kaksi on hauskaa,
kolmas on helppo, ei neljäs tee tuskaa.
Viides on ihana, ei kuudessakaan vikaa.
Talo täyttyy hauvoilla aivan tuota pikaa.
No uskallatkos leikkiin, miten ois vielä yksi?
Kai keittiössä häkissä saa sen säilytetyksi.
Sängyillä ja sohvilla kyllä löytyy tilaa,
ei vielä yhden turkinhoito iltoja kai pilaa.
Ne käyttäytyä osaavat, ei niistä ole vaivaa.
Kai yhdelle tulijalle paikan jostain raivaa.
Sohvalla on karvaa, ei ikkunoista läpi nää,
lattialla tassunjäljet pölyn sekaan häviää.
Kai kodinhoito kärsii, vaan mitä muutamasta
kuonon jäljestä ikkunassa tai karvahahtuvasta?
Jos tämä pentu pidetään, niin varmasti mä lupaan
lisää aikaa luututa ja puhtautta tupaan.
Ei koirien määrälle ole ylärajaa
ja yhtäkin ilman ois laumasi vajaa.
Jokainen on tärkeä ja rakas pörröpää.
Laskut vain kasvaa ja velkaa jää.
Ei sukulaiset kyläile ja ystävätkin hylkää,
paitsi koiratuttavat, joilla samat kuviot nää.
Nurmikko ja pihapensaat kuihtuneilta näyttää,
kun näyttelyt ja kilpailut sun viikonloput täyttää.
Koiranruoka, vitamiinit, reenit, rokotukset.
Ja näyttelyt ja kilpailut ja matkakustannukset.
Ansako tää olikin? Mä oonko kohta vainaa?
Silloin lempisessusi pään polvellesi painaa.
Se katsoo sua rakastaen, sinä päätät jaksaa.
Pitää koko hunnilauman, maksaa mitä maksaa.
Yksi tähti näyttelyyn, yksi jalostusta varten,
yksi sylikoiraksi, kaikki täyttää jonkin tarpeen.
Mutta talvi on kurja, ei koiratkaan tykkää.
Lenkkinsä ne tarvitsee vaikka taivas räntää lykkää
tai naamasi on sininen pakkastaivaan alla
ja iltaisin ne ulos saa ainoastaan karjumalla.
Koirat ja näyttelyt, jännitys ja naksut
vaiva sekä huoli, paineita ja maksut.
Kaikki on sen arvoista, on koirat elämäsi.
Niin suloiset ja hurmaavat, ja parhaat ystäväsi.
On maailmasi muuttunut, ei mikään enää sama
kun ihminen on kokonaan koiriensa omistama.
- Alkuperäinen kirjoittaja tuntematon -
Torstaithan on toivoa täynnäTorstai 03.01.2008 15:01
Keskipäivä kolmen minuutin päästä täällä. Nälkä kurnii taas mahassa mutta en kehtaa mennä taas syömään. Tuntuu että voisin syödä jatkuvasti mutta jääkaappi on melkoisen tyhjä ja joka tapauksessa nyt kuulostaa siltä että mies alkaa kokkaamaan. Sen sijaan voisin käydä polttamassa yhden kirsikka sikarin. Kyllä vain minun piti lopettaa polttaminen mutta pitäähän nuo sikarit polttaa pois kun niistä on maksettu. Ja Tomas ei niistä tykkää, hirmu pahojahan ne on, ei kyllä ole kirsikkaa nähneetkään.
Uusi vuosi, uudet kujeet!Torstai 03.01.2008 00:00
Toista päivää vuonna 2008 viedään ja uuden vuoden juhlista on selvitty. Uuden vuoden juhlinta sujui pienessä piirissä kotosalla lukuunottamatta sitä että käytiin Liberecin keskustassa katsomassa kaupungin ilotulitusta. Muuten sitten nollailtiin edellistä vuotta viinin siivittämänä. Keksinkin hyvän teorian että uutta vuotta juhlitaan jotta voi kerran vuodessa vetää totaaliset kännit ja unohtaa edellisen vuoden. Tai ei sitä nyt ihan umpitunnelissa oltu mutta keskimääräistä suuremmassa humalatilassa. Päästiinkin nukkumaan vasta joskus puoli viiden aikoihin ja seuraavan päivän minä melkein nukuinkin sitten kokonaan. Otin tosin aamupäivällä reilun tunninkuuman bambu -kylvyn hyvän kirjan seurassa!
Aloiteltiin Tomasin kanssa juhlintaa kaksin kotosalla syöden paljon ja viiniä maistellen ja vähän myös tanssahdeltiin. Kymmenen maissa illalla Honza sitten tuli autolla ja mentiin joukolla yhdeltätoista Tsekin aikaa juhlistamaan suomalaista uutta vuotta. Juotiin Honzan tuomaa espanjalaista "siideriä" mikä oli kyllä hirmu kitkerää elien kyllä suomlaisiin siidereihin tottuneena sitä ihan siideriksi kutsuisi. Enemmänkin se muistutti Tomasin isän valmistamaa mostia, omenoista valmistettua alkoholipitoista "viiniä" jota usein sekoitetaan mineraaliveteen jolloin se hyvin kaukaisesti muistuttaa siideriä.
Ja sitten sinne keskustaan. Ihan kivasti ne raketit paukku, vähän holtittomasti ne niitä kai ampui kunei voitu liikkua paikoiltamme jottei ne ammu niitä meihin... Ja jotain yllättävää tapahtui sillloin. Aloin kuulla suomalaisia kirosanoja ja muuta hieman humalaista suomalaista puhetta selkäni takaa. Tosin luulin kyllä ensin että kuulen jo ääniäpään sisältä mutta hetken kuunneltuani varmistuin että Tsekin maassa Liberecin kaupungissa todellakin oli suomalaisia! Huikkasin kuulemieni äänten suuntaan varmuuden vuoksi kuitenkin vielä suomalaisen hyvän uuden vuoden toivotuksen ja sieltä tuli luullakseni 3 suomalaismiestä tervehtimään. Ensimmäinen joka minua puhutteli kertoi olevan Tampereen kiekkomedia ja muut vetivät jotain YLE läppää. En sitten tiedä enkä kysynyt olivatko he jostain suomalaismediasta saatikka YLEstä. Pojilla oli ilmeisesti jonkinlainen viinapullo matkassa ja he ihmettelivätkin että miksei siellä torilla kenelläkään ollut viinaa mukana. Ah suomalainen juhlakulttuuri, sitä tulee vielä ikävä!!! ;D
Kun saatiin tarpeeksi paukuttelusta lähdettiin ajamaan kotia kohti mutta Mr. Seidl saiin sitten päähänsä että pysähdytään läheiseen pubiin jossa jotkut kaukaiset sukulaiset pitivät bileitä. Minua tuli tervehtimään joku erittäin humalainen tsekki enkä ollut varma mitä kieltä hän minulle yritti puhua. Hän kuitenkin mongersi sitä ehkä viitisen minuuttia ja piti koko ajan kiinni kädestäni ja ravisti sitä ylös alas. Myöhemmin kun kysyin Tomasilta mitä kieltä tämä mies mahdollisesti oli puhunut sain kuulla että se oli englantia...Pitäisi varmaan käydä joku Drunken english -kurssi.
Minua ei jotenkin jaksanut innostaa se pubissa istuminen. Siellä soi ihan kamala musiikki. Mutta yhdelle oluelle suostuin kuitenkin! Kotona me sitten jatkettiin vielä ja Honzakin sai lasillisen kuohuvaa kuskina toimimisen jälkeen.
Ja tosiaan niin kuin jo mainitsin eilisen päivän minä nukuin. Otin vaan sen kylvyn ja kävin välillä syömässä ja kittaamassa vettä. Oli heikko olo kun ei elimistö ole niin tottunut suurii määriin alkoholia...
Tämä päivä on sitten taas kulunut siivotessa ja koneella nököttäessä. Kun oikein innostun lukemaa koira juttuja netistä on minua vaikea saada siitä eroon. Kävelylle sentään altoin lähteä ja heppoja katselemaan mutta pidin huolen siitä että puheenaihe oli tasaisesti Hovawart vaikka Tomasepätoivoisesti yrittikin vaihtaa puheenaiheen Norjan päätökseen kieltää ilotulitteet...
Mutta tässäpä taas tekstiä riittämiin, pitäisi varmaan välillä hoitaa tätä parisuhdetta!!!
Aloiteltiin Tomasin kanssa juhlintaa kaksin kotosalla syöden paljon ja viiniä maistellen ja vähän myös tanssahdeltiin. Kymmenen maissa illalla Honza sitten tuli autolla ja mentiin joukolla yhdeltätoista Tsekin aikaa juhlistamaan suomalaista uutta vuotta. Juotiin Honzan tuomaa espanjalaista "siideriä" mikä oli kyllä hirmu kitkerää elien kyllä suomlaisiin siidereihin tottuneena sitä ihan siideriksi kutsuisi. Enemmänkin se muistutti Tomasin isän valmistamaa mostia, omenoista valmistettua alkoholipitoista "viiniä" jota usein sekoitetaan mineraaliveteen jolloin se hyvin kaukaisesti muistuttaa siideriä.
Ja sitten sinne keskustaan. Ihan kivasti ne raketit paukku, vähän holtittomasti ne niitä kai ampui kunei voitu liikkua paikoiltamme jottei ne ammu niitä meihin... Ja jotain yllättävää tapahtui sillloin. Aloin kuulla suomalaisia kirosanoja ja muuta hieman humalaista suomalaista puhetta selkäni takaa. Tosin luulin kyllä ensin että kuulen jo ääniäpään sisältä mutta hetken kuunneltuani varmistuin että Tsekin maassa Liberecin kaupungissa todellakin oli suomalaisia! Huikkasin kuulemieni äänten suuntaan varmuuden vuoksi kuitenkin vielä suomalaisen hyvän uuden vuoden toivotuksen ja sieltä tuli luullakseni 3 suomalaismiestä tervehtimään. Ensimmäinen joka minua puhutteli kertoi olevan Tampereen kiekkomedia ja muut vetivät jotain YLE läppää. En sitten tiedä enkä kysynyt olivatko he jostain suomalaismediasta saatikka YLEstä. Pojilla oli ilmeisesti jonkinlainen viinapullo matkassa ja he ihmettelivätkin että miksei siellä torilla kenelläkään ollut viinaa mukana. Ah suomalainen juhlakulttuuri, sitä tulee vielä ikävä!!! ;D
Kun saatiin tarpeeksi paukuttelusta lähdettiin ajamaan kotia kohti mutta Mr. Seidl saiin sitten päähänsä että pysähdytään läheiseen pubiin jossa jotkut kaukaiset sukulaiset pitivät bileitä. Minua tuli tervehtimään joku erittäin humalainen tsekki enkä ollut varma mitä kieltä hän minulle yritti puhua. Hän kuitenkin mongersi sitä ehkä viitisen minuuttia ja piti koko ajan kiinni kädestäni ja ravisti sitä ylös alas. Myöhemmin kun kysyin Tomasilta mitä kieltä tämä mies mahdollisesti oli puhunut sain kuulla että se oli englantia...Pitäisi varmaan käydä joku Drunken english -kurssi.
Minua ei jotenkin jaksanut innostaa se pubissa istuminen. Siellä soi ihan kamala musiikki. Mutta yhdelle oluelle suostuin kuitenkin! Kotona me sitten jatkettiin vielä ja Honzakin sai lasillisen kuohuvaa kuskina toimimisen jälkeen.
Ja tosiaan niin kuin jo mainitsin eilisen päivän minä nukuin. Otin vaan sen kylvyn ja kävin välillä syömässä ja kittaamassa vettä. Oli heikko olo kun ei elimistö ole niin tottunut suurii määriin alkoholia...
Tämä päivä on sitten taas kulunut siivotessa ja koneella nököttäessä. Kun oikein innostun lukemaa koira juttuja netistä on minua vaikea saada siitä eroon. Kävelylle sentään altoin lähteä ja heppoja katselemaan mutta pidin huolen siitä että puheenaihe oli tasaisesti Hovawart vaikka Tomasepätoivoisesti yrittikin vaihtaa puheenaiheen Norjan päätökseen kieltää ilotulitteet...
Mutta tässäpä taas tekstiä riittämiin, pitäisi varmaan välillä hoitaa tätä parisuhdetta!!!
Joulun jälkeistä elämääKeskiviikko 26.12.2007 23:08
Nyt on sitten joulu ohitse ja uutta vuotta odotellaan. Melkoisen tylsää alkaa olemaan. Otettiin Tomasin kanssa semmonen asenne että maanantaista torstaihin on pelkkää laiskottelua. Aluksi se oliki ihan okei mutta nyt tahtoo johonkin... Ajatuksetkin on ihan jähmeessä tästä pelkästä olemisesta...
Kävi täällä kyllä eilen Honza koneensa kanssa kun heillä ei kotonansa ole nettiä. Eikä meinannut millään lähteä vaikka vähän Tomaskun kanssa vihjailtiin. Mentiin sitten kaikesta huolimatta kylpyyn testaamaan uutta kylpysuolaa, sillä välin oli Honzakin lähtenyt. YHonza kuulemma yrittää etsiä itsellensä tyttöystävää netistä... ;)
Ah niin en olekaan vielä kertonut lahjoistani! Tomasilta sain punaisen pyjaman ja pikkupirun sekä eukalyptus kylpysuolan. Lenkalta ja Vladimiriltä villasukkia sekä korillisen bambu -kosmetiikkaa. Kissat saivat uusia pallojma sekä kuivattuja kaloja ja koiruudet koiran suklaata. Koirille lahjoitin joululahjaksi myös kunnon joulukylvyt!
Odotin mielenkiinnolla tsekkiläistä jouluateriaa, elämäni ensimmäistä sellaista. En oikein osannut shtautua karppiin mitenkään kun en sitä aiemmin ole koskaan maistanut mutta se oliki n todella hyvää! Hyvin rasvaistahan tuo oli mutta ah ihanaa, mutta kuitenkaan ei ikään voita kunnon kinkkua ja laatikoita!
Niin, anteeksi sekava kirjoittaminen ja päivästä toiseen hyppely, johtuu tästä tylsistyneestä väsymyksestä ja liikunnan puutteesta. Hyppään nyt takaisin tähän tylsään päivään. Päivän kohokohta olikin kävelyretki pellolla koirien kanssa. Oli mukavan aurinkoiksta mutta pirun tuulista, etenkin siellä pellolla! Ja muuten tosiaan vaan löhötty ja syöty...
Mutta kyllä se tästä, tämmöisen löhölaiskottelusession jälkeen sitä taas jaksaa arvostaa sitä että on jotain tekemistä ja ehkä ne kotityötkin sitten taas maistuu kun ollaan unohdettu nekin tässä muutamaksi päiväksi. Siis semmoiset kotityöt mitkä ei oo välttämättömiä. Tänään oli esimerkiksi kuitenkin pakko imuroida, niin paljon karvaa ja pölyä joka paikassa eikä se tee hyvää Tomasin astmalle ja kaipa se muutenkin on ihan hyvä siivota ne pois! :D
Nyt ei pysty enää keksimään asiaa...
Hyviä kinkun sulatteluhetkiä sinne Suomeen!
Kävi täällä kyllä eilen Honza koneensa kanssa kun heillä ei kotonansa ole nettiä. Eikä meinannut millään lähteä vaikka vähän Tomaskun kanssa vihjailtiin. Mentiin sitten kaikesta huolimatta kylpyyn testaamaan uutta kylpysuolaa, sillä välin oli Honzakin lähtenyt. YHonza kuulemma yrittää etsiä itsellensä tyttöystävää netistä... ;)
Ah niin en olekaan vielä kertonut lahjoistani! Tomasilta sain punaisen pyjaman ja pikkupirun sekä eukalyptus kylpysuolan. Lenkalta ja Vladimiriltä villasukkia sekä korillisen bambu -kosmetiikkaa. Kissat saivat uusia pallojma sekä kuivattuja kaloja ja koiruudet koiran suklaata. Koirille lahjoitin joululahjaksi myös kunnon joulukylvyt!
Odotin mielenkiinnolla tsekkiläistä jouluateriaa, elämäni ensimmäistä sellaista. En oikein osannut shtautua karppiin mitenkään kun en sitä aiemmin ole koskaan maistanut mutta se oliki n todella hyvää! Hyvin rasvaistahan tuo oli mutta ah ihanaa, mutta kuitenkaan ei ikään voita kunnon kinkkua ja laatikoita!
Niin, anteeksi sekava kirjoittaminen ja päivästä toiseen hyppely, johtuu tästä tylsistyneestä väsymyksestä ja liikunnan puutteesta. Hyppään nyt takaisin tähän tylsään päivään. Päivän kohokohta olikin kävelyretki pellolla koirien kanssa. Oli mukavan aurinkoiksta mutta pirun tuulista, etenkin siellä pellolla! Ja muuten tosiaan vaan löhötty ja syöty...
Mutta kyllä se tästä, tämmöisen löhölaiskottelusession jälkeen sitä taas jaksaa arvostaa sitä että on jotain tekemistä ja ehkä ne kotityötkin sitten taas maistuu kun ollaan unohdettu nekin tässä muutamaksi päiväksi. Siis semmoiset kotityöt mitkä ei oo välttämättömiä. Tänään oli esimerkiksi kuitenkin pakko imuroida, niin paljon karvaa ja pölyä joka paikassa eikä se tee hyvää Tomasin astmalle ja kaipa se muutenkin on ihan hyvä siivota ne pois! :D
Nyt ei pysty enää keksimään asiaa...
Hyviä kinkun sulatteluhetkiä sinne Suomeen!
MummovahtiLauantai 22.12.2007 14:25
Taas on viikko takana... Joulu tulla ryskyttelee mutta yhtään ei ole joulufiilistä. Puuttuu kuusi ja kinkku, laatikot ja koristeet. Jouluna täällä syödään karppia ja perunasalaattia. Eihän sillä saa edes kunnon ähkyä!!! Onneks hamstrasin eilen kaupasta tarpeeksi suklaata, eiköhän silläkin saa itsensä oksennuksen partaalle survottua! :D
Joulun odotuksen kanssa tällä hetkellä kilpailee uuden pesukoneen tulo. Tomas on juuri tällä hetkellä Honzan kanssa hakemassa sitä kotiin. Ollaan nämä pari viikkoa oltu ilman ja tässä vaiheessa pyykkäys koneella tuntuu luksukselta! Se tulee olemaan Indesit -merkkinen päältä täytettävä, puoliks digitaalinen, puoliks manuaalinen. Ne digitaaliset olis kyllä olla tosi hienoja mut un ei niitä sokkona oikeen voi käytellä, ties mitä iille pyykeille kävis kun minä vähän säätelisin namiskoita! :) Uusi imuri on muuten toiminut todella hyvin!
Ja sitten pääsenkin tämän viikon ehdottmaan huippukohtaan. Olimme eilen Tomasin kanssa vahtimassa Honzan alzheimerista kärsivää mummoa about tunnin. Ei varmaan saisi sanoa ääneen mutta se oli mukavaa. Olin vaan ihan paineessa kun Tomas joutui pari kertaa jättämään mint yksin babin kanssa... Mummo rukka ehti unohtaa kuka minä olen ja alkoi hirveesti selostaa mulle jotain tsekiksi ja minä hoen sitten vaan tsekin kielellä että en mä puhu tsekkiä, englantia, englantia!!! Ja mummeli oli ihan ihmeissään ja Tomas jouti sen tunnin aikana ehkä kuusi kertaa selittämään kuka olen, mistä tulen, mitä kieltä puhun ja että en näe mitään kun mamma ihmetteli miksi katselen niin oudosi. Mutta oli kyllä herttainen ihminen joka tapauksessa. Keiteltiin siinä sitten teetä ja tehtiin leipiä.
Honzan koira Misha oli myös kotona. Se on Kleinspitz, valkoinen semmoinen. Hirveä räkyttäjä ja olin kuullut siitä kaikkia kauhujuttuja miten se käy vieraisiin hampaiksi. Mutta eipä vaan käynyt, on tainnut olla niiden ihmisten oma vika joihin se koira on kiinni käynyt. Tomasia se ilmiselvästi jostain syystä pelkäsi mutta heti kun Tomas poistui toiseen huoneeseen Mishatuli kutsusta mun luo ja pussasi koko naaman ja kädet märiksi :) Ei ollut kyllä yhtään pelon häivääkään silloin siinä koirassa kun se heittäyty mun eteen rapsuteltavaksi!
Ja pitää nyt tasapuolisuuden nimissä mainita myös Mikes kolli joka oli oikea kehruu masiina :) Oli siinä Neferillä ja Darbyllä kotona haisteltavaa kun tultiin takasin!
Laitan myöhemmin tänne kuvia musta sekä Mishasta ja b babickasta (isoäiti tsekiksi...en tiedä kirjotinko oikein...). Kunhan vaan pojat tulee pesukoneen kanssa kun ne kuvat on Tomasin kännyssä. Ei varmaan kyllä ole kovin hyviä kuvia kun siellä talossa oli todella himmeät valot ja mäkin olin ihan väsy siitä kaupasta juoksemisesta jouluruuhkassa ja naamassakin on kaksi finniä liiallisesta suklaan syönnistä mut koittakaa kestää! Ainakin varmaan Misha näkyy....:)
Mukavia joulun valmisteluja!!!
Joulun odotuksen kanssa tällä hetkellä kilpailee uuden pesukoneen tulo. Tomas on juuri tällä hetkellä Honzan kanssa hakemassa sitä kotiin. Ollaan nämä pari viikkoa oltu ilman ja tässä vaiheessa pyykkäys koneella tuntuu luksukselta! Se tulee olemaan Indesit -merkkinen päältä täytettävä, puoliks digitaalinen, puoliks manuaalinen. Ne digitaaliset olis kyllä olla tosi hienoja mut un ei niitä sokkona oikeen voi käytellä, ties mitä iille pyykeille kävis kun minä vähän säätelisin namiskoita! :) Uusi imuri on muuten toiminut todella hyvin!
Ja sitten pääsenkin tämän viikon ehdottmaan huippukohtaan. Olimme eilen Tomasin kanssa vahtimassa Honzan alzheimerista kärsivää mummoa about tunnin. Ei varmaan saisi sanoa ääneen mutta se oli mukavaa. Olin vaan ihan paineessa kun Tomas joutui pari kertaa jättämään mint yksin babin kanssa... Mummo rukka ehti unohtaa kuka minä olen ja alkoi hirveesti selostaa mulle jotain tsekiksi ja minä hoen sitten vaan tsekin kielellä että en mä puhu tsekkiä, englantia, englantia!!! Ja mummeli oli ihan ihmeissään ja Tomas jouti sen tunnin aikana ehkä kuusi kertaa selittämään kuka olen, mistä tulen, mitä kieltä puhun ja että en näe mitään kun mamma ihmetteli miksi katselen niin oudosi. Mutta oli kyllä herttainen ihminen joka tapauksessa. Keiteltiin siinä sitten teetä ja tehtiin leipiä.
Honzan koira Misha oli myös kotona. Se on Kleinspitz, valkoinen semmoinen. Hirveä räkyttäjä ja olin kuullut siitä kaikkia kauhujuttuja miten se käy vieraisiin hampaiksi. Mutta eipä vaan käynyt, on tainnut olla niiden ihmisten oma vika joihin se koira on kiinni käynyt. Tomasia se ilmiselvästi jostain syystä pelkäsi mutta heti kun Tomas poistui toiseen huoneeseen Mishatuli kutsusta mun luo ja pussasi koko naaman ja kädet märiksi :) Ei ollut kyllä yhtään pelon häivääkään silloin siinä koirassa kun se heittäyty mun eteen rapsuteltavaksi!
Ja pitää nyt tasapuolisuuden nimissä mainita myös Mikes kolli joka oli oikea kehruu masiina :) Oli siinä Neferillä ja Darbyllä kotona haisteltavaa kun tultiin takasin!
Laitan myöhemmin tänne kuvia musta sekä Mishasta ja b babickasta (isoäiti tsekiksi...en tiedä kirjotinko oikein...). Kunhan vaan pojat tulee pesukoneen kanssa kun ne kuvat on Tomasin kännyssä. Ei varmaan kyllä ole kovin hyviä kuvia kun siellä talossa oli todella himmeät valot ja mäkin olin ihan väsy siitä kaupasta juoksemisesta jouluruuhkassa ja naamassakin on kaksi finniä liiallisesta suklaan syönnistä mut koittakaa kestää! Ainakin varmaan Misha näkyy....:)
Mukavia joulun valmisteluja!!!
Mäyräkoira ja imuriTiistai 18.12.2007 18:09
Hei vaan taas!
Tässä taas kotiuduttiin vähäsen aikaa sitten. Oltiin viime yö ja eilisilta lapsen ja koiran vahtina Tomasin ystävättären luona. Oli ihanaa kun siinä elementtikerrostaloasunnossa oli kunnon lämmitys eikä tarvinnut olla kolmea vaatekertaa päällä kun meni nukkumaan.
Vahtimiskohteina olivat 8 -vuotias Martina tyttö sekä 3,5 -vuotias karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Tracy. Molemmat olivat oikein mukavia vahdittavia. Tracy varsinkin oli jotenkin hullunkurinen koko pituudessaan :D.
Liikuntaakin kertyi tänä aamuna kun sitten lähdettiin kotimatkalle ja meidän bussi olikin pyyhältänyt asemalta etuajassa vaikka itse kyllä pitäydyn teoriassani että Tomas on katsonut aikataulua päin mäntyä. Mentiin sitten toisella bussilla paikkaan X (en osaa kirjoittaa paikan nimeä) ja köpöteltiin 3,5kilsaa kotiin. Ei mitenkään pahamatka, keskustasta olisi ollut 7 km joka sekin ihan kiva matka kävellä jos olisin ollut liikkeellä jossain muissa kuin korkkareissa...
Meillä on myös uusi perheenjäsen jonka olen ristinyt Zanuskyksi. Zanusky on kelta-harmaa Zanussi-merkkinen pölynimuri jonka ostimme siis eilettäin Tescosta. Oli alennuksessa ja suhtauduin kojeeseen jokseenkin skeptisesti kunnes kokeilin sitä heti kotona. Homma imee kuin unelma!!! Ainakin siihen meidän edelliseen Neuvosto-aikaiseen imuriin verrattuna jonka filttereitä piti puhdistaa pölystä minuutin välein eikä se silti imenyt kaikkea. Ja kun noita elukoita on tässä huushollissa melkoisesti plus sitten vielä kaksi melkoista sottapytty ihmistä niin hyvä imuri on kyllä ihan välttämätön siedettävien elinolosuhteiden ylläpitämiseksi.
Muuten täällä päin maailmaa ei ole juurikaan uutta. Talvista on ja joulukiireet parhaimmillaan!
Toivottavasti sielläkin? :)
Tässä taas kotiuduttiin vähäsen aikaa sitten. Oltiin viime yö ja eilisilta lapsen ja koiran vahtina Tomasin ystävättären luona. Oli ihanaa kun siinä elementtikerrostaloasunnossa oli kunnon lämmitys eikä tarvinnut olla kolmea vaatekertaa päällä kun meni nukkumaan.
Vahtimiskohteina olivat 8 -vuotias Martina tyttö sekä 3,5 -vuotias karkeakarvainen kääpiömäyräkoira Tracy. Molemmat olivat oikein mukavia vahdittavia. Tracy varsinkin oli jotenkin hullunkurinen koko pituudessaan :D.
Liikuntaakin kertyi tänä aamuna kun sitten lähdettiin kotimatkalle ja meidän bussi olikin pyyhältänyt asemalta etuajassa vaikka itse kyllä pitäydyn teoriassani että Tomas on katsonut aikataulua päin mäntyä. Mentiin sitten toisella bussilla paikkaan X (en osaa kirjoittaa paikan nimeä) ja köpöteltiin 3,5kilsaa kotiin. Ei mitenkään pahamatka, keskustasta olisi ollut 7 km joka sekin ihan kiva matka kävellä jos olisin ollut liikkeellä jossain muissa kuin korkkareissa...
Meillä on myös uusi perheenjäsen jonka olen ristinyt Zanuskyksi. Zanusky on kelta-harmaa Zanussi-merkkinen pölynimuri jonka ostimme siis eilettäin Tescosta. Oli alennuksessa ja suhtauduin kojeeseen jokseenkin skeptisesti kunnes kokeilin sitä heti kotona. Homma imee kuin unelma!!! Ainakin siihen meidän edelliseen Neuvosto-aikaiseen imuriin verrattuna jonka filttereitä piti puhdistaa pölystä minuutin välein eikä se silti imenyt kaikkea. Ja kun noita elukoita on tässä huushollissa melkoisesti plus sitten vielä kaksi melkoista sottapytty ihmistä niin hyvä imuri on kyllä ihan välttämätön siedettävien elinolosuhteiden ylläpitämiseksi.
Muuten täällä päin maailmaa ei ole juurikaan uutta. Talvista on ja joulukiireet parhaimmillaan!
Toivottavasti sielläkin? :)
Uudessa kodissaLauantai 15.12.2007 20:28
Täällä sitä nyt ollaan kissojen kanssa tai ollaan oltu jo viikko. Tsekeissä siis uudessa kodissa. Maanantaina tultiin ja olihan se aikamoista haipakkaa se matkustaminen... Luultavasti stressasin kyllä itse enemmän kuin kissat matkasta. Darby tietty tapansa mukaan ilmaisi ketutuksensa kovin äänekkäästi, se ei yhtään tykkää kun se suljetaan boksiin vaikka nuo uudet boksit ovatkin tosi isot. Nefer veteli sikeitä kylmän rauhallisesti lähes koko matkan, matkalla entisestä kodista lentokentälle sekin tosin osallistui Darbyn naukumiskonserttoon. Voi sitä taksikuski parkaa!!
Kentällä kaikki meni OK. Vähän alkoi omakin sydän väpättämään kun kissat piti ottaa ulos bokseistaan turvatarkastuksen vuoksi. Karmaiseva ajatus edes ajatella että ne karkaisivat lentokentälle! Hieman minua rauhoitti kuitenkin luovuttaa kissat ruumaan vietäviksi kenttä henkilökunnan ystävällisyys kisuja kohtaan, pikku prinsessojanikin kohdeltiin kuin arvokkaita asiakkaita. Se oli todella loistavaa ja ylitti täysin odotukseni kun miettii kaikkia niitä kauhujuttuja mitä ennen matkaa sai kuulla muilta ihmisiltä joiden kissa on matkustanut lentokoneen ruumassa. Ruumaan me taas päädyttiin koska siellä on mielestäni kissan paljon mukavampi matkustaa kuin ahtaassa matkustamossa. Siellä voi kissa olla paljon suuremmassa boksissa eikä siellä ole muita ihmisiä jotka hermostuttaisivat kissoja.
Saatuani kissat takaisin Prahan kentällä olin työntää sen miehen kumoon joka ne minulle toi. Piti päästä heti katsomaan miten pikkuiset voi. Ja hyvinhän ne, nukkuivat kuin eivät tietäisi ympäröivästä maailmasta mitään joten matka oli ilmeisesti sujunut myös kissojen osalta hyvin. Sitten olikin jäljellä vielä parin tunnin automatka. Se meni hyvin rauhallisissa ja hiljaisissa merkeissä. Molemmat tytöt nukkuivat koko matkan, Darby tosin havahtui hereille kun pysähdyttiin huoltoasemalle ja kisut jäivät hetkeksi yksin autoon.
Kun päästiin sitten vihdoin kotiin laitoin kummankin vuorotellen ensimmäisenä hiekkalaatikkoon. Ja sitten sapuskat kehiin mutta kummallekaan ei oikein maistunut vaikka olivat olleet syömättä aamusta asti. Piti vain päästä tutkimaan uutta kotia. Oli niin paljon ihmeteltävää; talon vanhempien kissojen tuoksut, chinchilla...
Nyt kun ollaan viikko majailtu täällä Nefer ja Darby ovat jo kuin kotonaan. Hieman oli ongelmia Neferin ja uuden kissan vessan kanssa. Neiti kun on tottunut avomalliin ja täällä meille hankittiin katollinen ja ovellinen veski. Darby hoksasi heti ovijutun mutta Nefer veti herneen nenään kun laitoimme oven paikoilleen päivän jälkeen. Tuli ja pissasi sänkyyn osoittaakseen mieltä. Otimme sitten oven pois taas ja ehkä emme sitä takaisin laitakaan. Nefer selvästi aristelee sitä. Nyt on uuden vessan käyttö Neferillekin mieluisaa. Minua vain kovasti harmittaa kun täällä ei eläinkaupoissa myydä samaa hiekkaa mitä minulla oli Suomessa käytössä. Ja sekin oli hassua ettäpaikalliset eläinkaupat myyvät vain lähestulkoon samoja kissan sapuskoja kuin marketitkin. Pakk oli sitten ostaa Whiskasia kun kaipa se niistä onsieltä parhaimmasta päästä?
Sattuipa myös pari hauskaa välikohtausta chinchillan ja kissojen välillä. Darbyllä ja Hromadkalla meni hiekkalaatikot sekaisin. Aiemmin päivällä (eilen se taisi ollla) Darby aikoi tehdä tarpeensa chinchilla paran kylpyhiekkaan ja myöhemmin illalla chinchilla kävi kylpemässä kissojen hiekkalaatikossa... Muuten kissojni ja chinchillan yhteiselo on alkanut melko sopuisasti. Aluksi ne tietty arastelivat hieman toisiaan mutta enää eivät pelkää. Enemmän ongelmia taitaa tuottaa Tomasin pikkuveli jonka suhde eläimiin on jokseenkin arveluttava. Ottaen huomioon että heilläkin on useita lemmikkejä luulisi että vanhemmat opettaisivat lapselleen jonkinlaista kunnioitusta eläimiä kohtaan...
Tässä lyhenneltynä meidän muutto ja settuminen tänne kylille asumaan! Toivon mukaan kaikki jatkuu yhtä ihanasti ja kisut tulevat viihtymään!
Kentällä kaikki meni OK. Vähän alkoi omakin sydän väpättämään kun kissat piti ottaa ulos bokseistaan turvatarkastuksen vuoksi. Karmaiseva ajatus edes ajatella että ne karkaisivat lentokentälle! Hieman minua rauhoitti kuitenkin luovuttaa kissat ruumaan vietäviksi kenttä henkilökunnan ystävällisyys kisuja kohtaan, pikku prinsessojanikin kohdeltiin kuin arvokkaita asiakkaita. Se oli todella loistavaa ja ylitti täysin odotukseni kun miettii kaikkia niitä kauhujuttuja mitä ennen matkaa sai kuulla muilta ihmisiltä joiden kissa on matkustanut lentokoneen ruumassa. Ruumaan me taas päädyttiin koska siellä on mielestäni kissan paljon mukavampi matkustaa kuin ahtaassa matkustamossa. Siellä voi kissa olla paljon suuremmassa boksissa eikä siellä ole muita ihmisiä jotka hermostuttaisivat kissoja.
Saatuani kissat takaisin Prahan kentällä olin työntää sen miehen kumoon joka ne minulle toi. Piti päästä heti katsomaan miten pikkuiset voi. Ja hyvinhän ne, nukkuivat kuin eivät tietäisi ympäröivästä maailmasta mitään joten matka oli ilmeisesti sujunut myös kissojen osalta hyvin. Sitten olikin jäljellä vielä parin tunnin automatka. Se meni hyvin rauhallisissa ja hiljaisissa merkeissä. Molemmat tytöt nukkuivat koko matkan, Darby tosin havahtui hereille kun pysähdyttiin huoltoasemalle ja kisut jäivät hetkeksi yksin autoon.
Kun päästiin sitten vihdoin kotiin laitoin kummankin vuorotellen ensimmäisenä hiekkalaatikkoon. Ja sitten sapuskat kehiin mutta kummallekaan ei oikein maistunut vaikka olivat olleet syömättä aamusta asti. Piti vain päästä tutkimaan uutta kotia. Oli niin paljon ihmeteltävää; talon vanhempien kissojen tuoksut, chinchilla...
Nyt kun ollaan viikko majailtu täällä Nefer ja Darby ovat jo kuin kotonaan. Hieman oli ongelmia Neferin ja uuden kissan vessan kanssa. Neiti kun on tottunut avomalliin ja täällä meille hankittiin katollinen ja ovellinen veski. Darby hoksasi heti ovijutun mutta Nefer veti herneen nenään kun laitoimme oven paikoilleen päivän jälkeen. Tuli ja pissasi sänkyyn osoittaakseen mieltä. Otimme sitten oven pois taas ja ehkä emme sitä takaisin laitakaan. Nefer selvästi aristelee sitä. Nyt on uuden vessan käyttö Neferillekin mieluisaa. Minua vain kovasti harmittaa kun täällä ei eläinkaupoissa myydä samaa hiekkaa mitä minulla oli Suomessa käytössä. Ja sekin oli hassua ettäpaikalliset eläinkaupat myyvät vain lähestulkoon samoja kissan sapuskoja kuin marketitkin. Pakk oli sitten ostaa Whiskasia kun kaipa se niistä onsieltä parhaimmasta päästä?
Sattuipa myös pari hauskaa välikohtausta chinchillan ja kissojen välillä. Darbyllä ja Hromadkalla meni hiekkalaatikot sekaisin. Aiemmin päivällä (eilen se taisi ollla) Darby aikoi tehdä tarpeensa chinchilla paran kylpyhiekkaan ja myöhemmin illalla chinchilla kävi kylpemässä kissojen hiekkalaatikossa... Muuten kissojni ja chinchillan yhteiselo on alkanut melko sopuisasti. Aluksi ne tietty arastelivat hieman toisiaan mutta enää eivät pelkää. Enemmän ongelmia taitaa tuottaa Tomasin pikkuveli jonka suhde eläimiin on jokseenkin arveluttava. Ottaen huomioon että heilläkin on useita lemmikkejä luulisi että vanhemmat opettaisivat lapselleen jonkinlaista kunnioitusta eläimiä kohtaan...
Tässä lyhenneltynä meidän muutto ja settuminen tänne kylille asumaan! Toivon mukaan kaikki jatkuu yhtä ihanasti ja kisut tulevat viihtymään!