IRC-Galleria

kun pieninä kaaduimme asfalttiin nousimme aina ylös

pyyhimme kätemme housuihin .

emme pelänneet likaa , vaan poika- ja tyttöbakteereita .

ei tarvinnut esittää mitään , vaan pystyi olemaan oma itsensä .

suurin salaisuus minkä salasimme vanhemmilta oli

että poistuimme kotipihalta tai sanoimme ruman sanan .

tytöt ja pojat leikkivät joskus keskenään ,

mutta eivät koskeneet toisiaan .

kavereiden kanssa suunniteltiin yhdessä kuinka isoina

muutetaan samaan taloon tai ollaan ikuisesti ystäviä .

mutta totuus on , että kun sanomme tämän

sen voi korvata lauseella "mikään ei ole ikuista" .

muistatko, kun luvattiin, ettei kumpikaan saa kuolla ennen toista .

entä ne kyyneleet , sen kusipään takia ,

entä se ihana nauru kaiken , sen helpotuksen keskeltä

muistatko kun naurettiin yhdessä ?

kun vietettiin koko kesä yhdessä ?

kun kerrotiin salaisuuksia , mistä kukaan ei tiennyt mitään ,

kun olimme erottamattomat .

lisää tämä päiväkirjaasi , jos et halua menettää sitä kenen kanssa olet kokenut paljon hyviä muistoja ♥