IRC-Galleria

MOSsi

MOSsi

Muodonmuutosten elämä, muutokset ovat elämä.

Selaa blogimerkintöjä

Mahdollisuuksien maailmaTiistai 31.05.2016 07:16

Pimeässä tyhjyydessä
kelluu avaruuksien
arvoitus.

Näissä säikeissä
voimistuu vetoisuus
siitä minkä voit
tuntea olevan,

mutta joista suurin
osa jää kokematta
siksi, että kadotit
sen, joka sinulla
oli ensin.

Todellisuuden näkymä
peittyy niihin
käskyihin, joilla
uutta toivoa johdetaan
kuuntelemaan niitä,

jotka luovat lisää
tyhjyyttä ympärilleen
ja kutsuvat sitä
tuottavuudeksi eikä
hengen kuolemaksi.

Ulottuvuuksia, joissa
eksytetään ihminen
kuulemasta syntymänsä
syytä ja revitään
ulos synnyinsijoiltaan
palvelemaan
kyltymättömyyttä.

Kahlittu ja vangittu
orja palvelemaan sitä
temppeliporttoa,

joka tunnettiin jo
kauan aikaa sitten,

mutta jota yksikään ei
halua ääneen lausua,

sillä se on elämän tuoja
näille kirotuille ja sokeille
lumottujen jälkeläisille.

Vangille on mahdotonta
nähdä elämää kaltereiden
ulkopuolella,

sillä se on
pilkallista ivaa ihmiselle,
jolle tarjotaan vain vettä
ja leipää syöttäen näkymää
tuhosta ja epätoivosta
eikä vapautuksesta,

jossa henki vaeltaa jälleen
vapaasti innoittamaan
kaikessa hyvässä työssä.

Mahdollisuuksien maailma
on tuolla jossain.



Pelkäätkö pysähtymistä?Sunnuntai 29.05.2016 10:07, 55 vastaajaa

Näytä tulokset
Vastataksesi tähän kyselyyn ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Elämän voittoPerjantai 27.05.2016 18:34

Piirrän seinän tapettiin
viivaa punaisella kynällä.

Hylätty talo huoneistoineen
jää odottamaan seuraavaa
kertaa, kun tulen sitä vuosia
myöhemmin katsastamaan.

Punainen viiva on edelleen
siinä, mutta huomaan tapettien
tummuneen.

Joku sanoi minulle vuosia sitten:
"Kylläpä sinun hiuksesi ovat pitkät!"

Ja minä totean, että ne ovat
niinkuin eilenkin, mutta tapetin
huomaan rapistuneen.

Piirrän viivan alle toisen ja
lähden palatakseni vuosia myöhemmin
vain huomatakseni tapetin tipahtaneen.

Kiroan sitä taloa, sillä siksi se
hylättiin, koska kosteusvauriot olivat
mädättäneet rakenteet.

Kävelen ulos puisia portaita pitkin
luontoon, jossa ruohikko on kasvanut
niinkuin minun hiukset.

Luonto kukoistaa ja talo lahoaa.

Hengitän ilmaa ja tunnen kuinka se
piirittää minua.

Luonto ottaa ihmisen kätten työt takaisin
vaikka sitä ei kukaan käske niin tekemään.

Ihminen tekee kaiken kovalla työllä
ja aherruksellaan, mutta luonto näyttää
kuka oli täälä ensin.

Ihminen, joka sanoo kunnioittavansa
elämää valoillaan sen vannoo ja
kättä päälle lyö,

mutta teoillaan osoittaa elämän
suurta halveksuntaa!

Sillä kuinka voisit elämää rakastaa
ja silti taistella elintilasta eläviä
vastaan?

Luontoa ei kukaan käske ja silti se
tekee sinun työsi tekemättömiksi,

"sillä maasta sinä olet tullut ja
maaksi sinä olet jälleen palaava."

Mutta elämä kyllä voittaa,
vaikka sinä katoat.

PisteMaanantai 23.05.2016 09:33

Kaihtimien takaa pilkistää
auringonsäde, joka on
matkannut miljoonia vuosia
ennenkuin saavuttaa
määränpään ja katoaa.

Minä makaan sohvalla
säteiden osuessa iholle
ja kuvittelen matkaavani
läpi maailmankaikkeuden.

Jokainen säde on aikamatkaaja,
mutta minä pysyn paikoillani.

Vaikka en liiku ollenkaan
ei se tarkoita, että olisin
vailla ymmärrystä ja tietoisuutta
niistä voimista, jotka liikkuvat
ympärillä.

Elävien lait sitoo ihmistä
siihen mikä on todellista
ja neljä pääilmansuuntaa
osoittaa lopulta aina takaisin
siihen pisteeseen, josta lähdit
matkaan.

Uskallatko olla liikkumatta?

Pysähtyminen hetkeksi siihen
mikä on todellista on tälle
kiertolaiselle liikaa, sillä
se osoittaisi vain sen typeryyden,
joka ihmiskuntaa riivaa kun se
tuhoaa kaiken ympäriltään.

Toimeliaisuus on tärkeää, vaikka
kaikki työ tehtäisiin tuhanteen
kertaan ja laskennallinen hulluus
iskee silloin, jos jää miettimään
sitä mikä on sen seitsemännen
sukupolven todellisuus.

Kai se kipu ihmisen sisällä
saa kiemurtelemaan ja huuto
päässä täytyy hiljentää.

Tuska saa toimimaan ja elämä
valuu hukkaan, jos et tee mitään.

Lopulta se on ihan sama oletko
liikkeessä vai pysytkö paikoillaan,
sillä se tunne sinun sisälläsi
täytyy täyttää.

Tyhjiön keskellä kelluu tämä
häirikkö, jolla on keskittymishäiriö,

joka ei vain suostu oppimaan sitä
mikä tiedettiin jo paljon ennen
meitä,

että on olemassa tulevaisuus,
joka on edessä ja menneisyys takana,
mutta tässä maailmankaikkeudessa se
piste on yksi ja sama.

Onko tekeminen elämän tarkoitus?Maanantai 23.05.2016 09:35, 50 vastaajaa

Näytä tulokset
Vastataksesi tähän kyselyyn ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.


Kirottujen puuSunnuntai 22.05.2016 07:46

"Heidän hedelmistään
heidät tunnetaan."

Jos puu ei tuota
hedelmää niin se
oksastetaan,

mutta jos puunrunko on
läpimätä, niin kuinka
oksat voisivat tuottaa
mitään?

Tämä puu on lehvittömänä
valmiina oksastettavaksi,

sillä sen isäntä on
kasvanut täyteen kasvuun
syöden kaiken elinvoiman
niistä oksista valmiina
poltettavaksi tulella,

sillä se on kirottujen
lupauksia täynnä.

Kuinka voisit luvata
maan kautta jota et
omista?

Sillä "maasta sinä olet
tullut ja maahan sinä olet
jälleen palaava."

Tai kuinka voisit luvata
taivaiden kautta?

Sillä taivaista tulee sade
jos on tullakseen,

mutta sinä odotat edelleen
kastelijaa nääntyessäsi
sen kirotun puun alle,

joka nielee kaiken voiman
oksistaan.

Niin söit siitä hyvän ja
pahan tiedon puusta, joka
on nyt valmiina heitettäväksi
tuleen eikä ole parannusta.

Elävien lähteissäLauantai 21.05.2016 10:20

Lähteestäsi tietoni
ammennan ja sinun
tietosi tekee minusta
järkähtämättömän.

Niin, se kallio, mille
perustan.

Vesi virtaa kirkkaana
niistä puroista, joista
se laskee meren syövereihin.

Olet vereni, se rakkaudesta
polveutuva.

Kuulin sinun kuiskaavan:
"Laittomuuden loppu"

Julistus kaikui ympäri maailmaa:
"Se on kukistettu!"

Auringonvasikka tekee kuolemaa.

Taivaat ryhtyi ylistämään

Ylistetty olkoon hän, joka on
osoittautuva, sillä
Suuri Babylon on kukistunut.

Ylistetty olkoon hän, joka on
osoittautuva, sillä sinä
todellakin olet elävien hallitsija.

Ylistetty olkoon nimesi, sillä
kuolleiden tekijä on kukistettu.

Sinä olet todellakin se elävien
tekijä, joka voimallasi maat
jännitit.

Sinuun minä tukeudun.



???Sunnuntai 15.05.2016 09:26, 27 vastaajaa

Näytä tulokset
Vastataksesi tähän kyselyyn ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Luottotappiot joku aina maksaaSunnuntai 15.05.2016 08:33

Suurinta harhaa on luulla,
että ihminen tätä hallitsee,
sillä rahoitusjärjestelmä on
todellakin niellyt tekijänsä
tieltään.
Luottotappiot joku aina maksaa.
Arvaa kenelle se lankeaa?

Rakennusten lujittajaLauantai 14.05.2016 09:13

Pato murtuu ennen pitkää
eivätkä rakenteet
kestä määräänsä
enempää.

Rakentaja ryhtyi
perustamaan sitä
vesimassojen kokoajaa,
mutta ihmisen ajatukset
eivät osoittautuneet
vakaaksi viisaudeksi
ja niin se perusta
horjuu sijoillaan.

Niin se, joka tekee
työn, tehköön sen
koko hengen ja ruumiin
voimallaan,

"sillä ei ole aikaa ja
paikkaa sinne minne
meistä jokainen on
matkalla."

Mutta se, joka unohtaa
tekijänsä saa nähdä
viisautensa turmeluksen.

Sillä kuinka on mahdollista,
että rakennuksesta tulee
suurempi kuin rakentajasta?

Tai taideteoksestaa suurempi
kuin taiteen tekijästä?

Se, joka tekee työn se
tekee hyvin,

mutta se, joka tekijänsä
unohtaa saa sen kirouksen.

Kuka kaiken tämän lujaksi
perustaa?

Ihmisen työt paljastetaan
ja kaikki tehdään ilmeiseksi
sille, joka on osoittautuva.

Kuka tätä kaikkea todellisuudessa
hallitsee?

Sillä muovattu sanoo
muovaajallensa mitä mielii
uhmaajan elkeet kasvoillaan,

mutta se, joka on osoittautuva
kaiken työsi punnitsee ja
"sillä mitalla, millä sinä mittaat,
sillä sinulle mitataan!"

Jos ylpeilen jostakin, niin
ylpeilen siitä, joka on
osoittautuva,

sillä ei ole aikaa eikä
paikkaa sielä minne meistä
jokainen on matkalla.

Kuoleman hautakammioissa kaikki
on unohdettua..

KadotusLauantai 07.05.2016 11:22

Onko ihme, jos ihminen
vieraantuu ruumiistaan?
Maailma, joka ei tunnista
omia lapsiaan,
sillä kun on niin kiire
tavoitella niitä suuria
ja mahtavia.
Niin se henki pakenee
lihaa, kun ei ihmiskunta
tunnista omaa alennustilaa.
Niin kaukana on se vapaa
ihminen, että henki vaeltaa
vieläkin pitkin muodotonta
maailmaa etsien lepopaikkaa.
Niin kaukana on ne päivät
kun ajatukset virtasivat
ilon kiljahduksina ja
uteliaisuutena siitä maailmasta,
joka oli täynnä uutuuden
viehätystä.
Mutta kuinka suuri onkaan
se petos mihin ihminen
astuikaan ottaessaan
osaa siihen riistoon,
joissa ihmishenki murretaan
palvelemaan rahavaltaa.
Jokainen päivä palvellaan
tuottavuuden nimissä ja
kysytään:
"Paljonko jää viivan alle?"
Tuottavuus on muureja, jotka
kohoavat taivaisiin
ja ihminen siinä kadotuksen
kaivossa huutaa kädet veressä
yrittäen nousta
siitä epätoivon alhosta
nähden vain
sen, kuinka
hänen oma ruumiinsa
pettää hänet viimeisenä
kaikista petoksista.
Tuottavuus tarkoittaa
toisen ihmisen nujertamista
ja sitä tämä kilvoittelu on.
Uskollisuus toisia ihmisiä
kohtaan on unohdettua ja
rakkaus on vain tyhjiä
käskyjä lakikirjassa.
Ja niin se henki pakenee
kauas ihmisestä.

Näytä tulokset
Vastataksesi tähän kyselyyn ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.



"Minä olen armollinen"Torstai 05.05.2016 08:59

Uskollinen vangittu
vangittujen saarella
karkotettuna kauas
siitä alkuperäisestä
maasta, jossa kansakunnat
rakensivat kotejaan ja
viljelivät peltojaan.

Näiden kalterien takaa
on hyvin vaikeaa
ymmärtää sitä, joka
oli, on ja tulee olemaan,
mutta näiden ahdistettujen
kasvoista se paistaa.

Toivon kipinä toivottomuuden
takana luo uskoa siihen,
että osoittautuva on armollinen.

Luulit ehkä, että joku
tätä vankilaa johtaa?

Mutta totuus on, että tässä
vankilassa se korkeampi voima
asuu ahdistettujen hengessä
ja totuudessa, eikä lihan
voimassa.

"Korkeampi korkeampaa valvoo
ja sokeampi sokeampaa johtaa."

Vankien vartijat toteuttaa
sitä sokeaa oikeutta, koska
niin tämä vankila on rakennettu.

Sokeat olivat ne, jotka jakoivat
hänen päällysvaatteensa -

ja ne kolmekymmentä hopearahaa
tulevat katoamaan.

Muurit kohoaa taivaisiin ja
huuto seinien sisältä kaikuu
yötä päivää sen korviin, joka
on Uskollinen.

Lattia on se maa, jota pitkin
astelen ja taivas sielä, minne
mieleni pakenee tätä kauhua.

"Ihminen voi kestää paljon
kipua, mutta kuka kestää
murtunutta henkeä?"

Oli niitä, joilla oli tietoa,
mutta he käyttivät sitä omaksi
edukseen eikä kaikkien hyödyksi,
eivätkä osoittautuneet tosi
polveutuvien jälkeläisiksi.

Heitä odottaa poiskarsiminen.

Kun mielesi on hakattu oikeaksi
palvelemaan sitä tarkoitusta,
jota kaikki muutkin toteuttaa,

mutta minkä syitä ei tiedä
enää yksikään.

"Ja niin he kävelet pimeässä,
eivätkä tiedä mihin kompastelevat."

Tässä vankilassa jokainen
suojelee omiaan eikä kukaan
tiedä mihin kompastelee.

Ei ole vanginjohtajaa, vain
vangittuja, jotka ovat pyydystäneet
itsensä tähän ahdinkoon pyytäen
vapautusta ettei tarvitsisi enää
palvella.

Mutta yksikään muuri ei estä
henkeä vaeltamasta.

Minä olen se Kallio, joka
kaiken lujaksi perustaa.

"Minä olen osoittautuva armolliseksi."

For your support Bradley Edward Manning

Luomiskertomus on keskenLauantai 30.04.2016 08:52

Ilta hämärtyy ja
katson sinua pitkälle
yömyöhään.

Kipu minua kalvaa
sisältä, mutta en
halua rikkumatonta
toivoa tappaa.

Yön hiljaisilla tunneilla
istut sielä kaukana
katsoen minua sieltä
etäältä kun herään siihen,
että palelen.

Pyydän sinua takaisin
vierelleni makaamaan,
mutta olen hiljaa.

Puhut minulle läpi koko
tuskaisen yön kun
henkeni ja lihani
kamppailee keskenään.

Kuulen sinun kuiskivan
minulle salaisuuksia
ja minä olen kietoutuneena
sinun paljaalle iholle.

Koen herätyksen vaikka
on pimeää ja sinä
kosketat minua.

Sinun kätesi on savea
ja minun ruumiini tuhkaa.

Luomiskertomus on kesken;

Olenko unessa vai
hereillä?

sitä en osaa sanoa,

mutta toivon silti
että tämä pimeys ei
valkene koskaan,

sillä se tappaa.

Näihin käsiin on
hyvä nukahtaa.