IRC-Galleria

MOSsi

MOSsi

Muodonmuutosten elämä, muutokset ovat elämä.

Selaa blogimerkintöjä

Kuhnurien puutarhaSunnuntai 30.06.2019 08:15

Vasta tomun jälkeen totuus laskeutuu,
kun ehdottomuus muuttuu,
vasta tomun jälkeen tilinteko alkaa,
kun totuus ja tieto erotetaan toisistaan.
Kuhnurien puutarha
Kaiken vahingon alku on ihminen,
joka kasvatetaan uskomaan, että
hän on vahinko itselleen.
Kipeä lapsi huutamassa johdatusta;
uskomus, joka syötetään äidinmaidossa:
aina ohjailtavissa.
Istuta uusi siemen häneen, jotta
hän tekee tarhurinsa työtä eikä
koskaan herää kuulemaan itseään.
Ja elonkorjauksen aikana on aika
niittää kylväjiä, jotta he eivät koskaan
koskettaisi elonsiemeniä.
Tulimerinen kaste odottaa...

Kadonneet vuoteetLauantai 29.06.2019 07:56

Kadotettuna ovat minuuteni vuoteet,
kyynelten virrat eksyneet huutoon,
rajalla rikkoutuneet hengen huoneet,
vaeltaneet vaiko vain vaienneet?
Hiljaisuus murtaa, melu vaientaa,
kumpainenkaan ei suo rauhaa,
kivuksi sen rintaan kaivertaa,
tuhkaksi sen maahan kaataa.

Järjestys ja väkivallan syntyTiistai 25.06.2019 08:49

Ja joku varmasti sanoo, että ilman järjestystä täällä sijaitsisi vahinko ja hallitsemattomuus, joka toisi mukanaan väkivallan, vaikka kieltää täysin todistuksen, joka osoittaa järjestäytyneen vallan aiheuttaneen pahimmat teurastukset sitten ihmiskunnan synnyn!

Totuus kaikestaLauantai 22.06.2019 09:45

Tämä lamaannus, vailla myötäliikkeitä liikkuva laahustus, on tehokkaampien työn tulosta, joka valonnopeudella pysäyttää kaiken ympäriltään ja saa ahkerimmankin näyttämään pystyyn kuolleelta.
Tehokkuus oli silti päämääränä rakennettaessa näitä verkkoja, joiden piti tuottaa hyvinvointia - tai niin he sanoivat, mutta lopulta johtaa typertävään kysymykseen, mitä on valon jälkeen?
Ja nopeasti surmantähti repii ytimet ja hiukkaset toisistaan äärimmäisen keskipisteeseen, jota mikään ei kykene pakenemaan.
Tässäkö oli elämän tavoite?
Tämäkö on ihmisen päämäärä?

Kaikkeuden totuus on repiä kaikki takaisin alkupisteeseensä.

JuhannussanaPerjantai 21.06.2019 19:30

Hoi te Juhannusriehaa nauttiva kansa, kuulkaa ny kaikkitietävän MOSsin Juhannussanomaa!

Hevonen ei tottele käskyjä, kun piiskuri ruoskii vauhtia, ja niin siinä käy, että lopulta piiskuri saa juosta itse juoksunsa hevosen kyllästyttyä!

Tuomittu kuolemaanLauantai 15.06.2019 19:49

Kerran murrettu aina häväisty,
mikään ei palaa enää ennalleen,
kerran kuopattu ei herää enää
hengittämään.

Kipu pitää kiinni todellisuudessa,
jota henki haluaa paeta,
itsetunnon rippeitä ei kokoon
enää saada.

Ranka pitää yllä ruumista,
mieli uskoo näkemäänsä,
mutta kerran häväisty on
ikuisesti kadotettu.

Itsetunnon rippeitä ei enää
kokoon saada, mutta
vuosituhansien häväistys
koristaa vieläkin seiniä.

- Mä oon oikees, koska sä oot tollane hysteerine hullu lehmä



























Väitelmöintitilaisuus on päättynyt, kiitoksia osanottajille ja yleisölle.





















HaamurajallaSunnuntai 09.06.2019 19:10

Kuinka voi ihminen olla näin hämmentyneenä? Puut tarjoavat suojaansa ja vedet ravinteensa ruokkiakseen maata, mutta ihminen näkee painajaisia ja aloittaa sotia. Joku kutsuu taivaallisia voimia ja asettaa pyyntöjä vuoteensa juurella, kun toinen kerää sotajoukkoja häätääkseen pois vastustajia. Vihollisella on monta nimeä, kuolemalla monta kiveä eikä ole lohduttajaa lapsille, jotka huutavat apua - Jokaisella laukauksella harhat kasvavat. Haamurajalla sotilaat matkaavat, kunnes erottavat metsät puilta ja kuulevat jokaisen puun ydintä.

Kuun varjossa henki tulessaTorstai 06.06.2019 14:12

Voimaantuneena kehonsa
vallasta ja huumaantuneena
uudenkuun tulesta hän
saavuttaa hurmoksen
huippunsa pimeyden
vallatessa merten voimat
puoleensa.
Silloin kumartuu maa
julistamaan kiertoaan,
kun juoksevat kehoistaan
vapautuvat henget pitkin
pirunpeltoja ja katoavat
tanssien kivillä asettaakseen
maan tasapainoonsa.
Katso hetki vielä maallista,
kohta katoavat aikasi
lihassa ja tulet osaksi
äärimmäistä pistettä.

Elämäänsä kyllästynyt ja itsetuhoinen
ihminen seisoi katon reunalla katsoen
kohti maata ja oli juuri aikeissa
hypätä, kun pelastuksen valo saapui
hänelle.

Niin itsetuhoinen katsoi kohti kajastusta
ja tokaisi: Herra Jeesus! En uskonut,
että sinua on olemassa.

Mutta pelastus rauhoitteli häntä seisten
hänen vierellä ja kysyi: lapseni, miksi olet
itsetuhoinen?

Tähän itsetuhoinen vastasi, että kukaan
ei kuunnellut häntä ja siksi hän tunsi
olevansa merkityksetön, mutta Kristus
avasi hänelle ajatuksen ja kysyi: Oletko
itse sitten kuunnellut lähimmäisiäsi?
Etkö ole kuullut sanontaa "Tee toiselle,
niin kuin itsellesi haluaisit tehtävän."

Silloin itsetuhoisen silmät todella
avautuivat ja hän näki pelastuksen valon niin,
että päätti tehdä Kristukselle juuri niin kuin
itselleen haluaisi tehtävän ja tönäisi Kristuksen
reunalta kuolemaansa.



Opetuslapsista seuraa vain paskamainen loppu!