IRC-Galleria

MOSsi

MOSsi

Luonto kierrättää tuottonsa, talous vain vahinkonsa.

Selaa blogimerkintöjä

Onneksi meillä on vapaus,
jonka uhrauksista vastasi
menneet sukupolvet
ja siksi meillä on nyt
väpäys äänestää tai
pidättäytyä äänestämästä
- ja kärsiä seuraukset...
Otatko luodista selkään vai päähän?

Demokratia tarkoittaa joko tai,
tai muuten…!

Mänifestini kyylyy seurrräävasti:
no mani, no fest.

Tuomitsijan kahleetKeskiviikko 27.11.2019 03:57

Vastuu ja valinta on ihmisen osa silloin,
kun haaste on laskettu eteesi.
Silloin on viisaan kerättävä tietonsa ja
taiten valita sanansa, jotta ei suinpäin
syöksyisi surmansuohon.
Vastuu on valitsijansa taitekohta:
se kysyy henkeä taistoon, kun
pahuus vaanii viatonta.
Siksi ehdottomuus on piittaamattomuutta,
mutta ymmärrys on liennytystä, joka
armahtaa armotonta.
Ymmärrys on se, joka vapauttaa
pelot kahleista ja suo hengellesi
lepoa.
Siksi kuule riivaajia ja
käy vuoropuhelua ennen kuin
tuomitset henkesi kuolemaan.

MyyntiarmeijaPerjantai 22.11.2019 12:07

Tämä epäsuhta kaupunkikeskittymien
ytimessä on suora osoitus
valheista, joilla pyritään
pitämään keskitetty hallinta
harvojen otteessa
- valtaväylät, jotka imevät
kuiviin kyliä ja kyläyhteisöjä.

Keskeinen osa ihmisen kasvua ympäristön
lainalaisuuksissa on tasapainottelua
ja rajoitteiden tunnustamista,
jotka ovat elämää ylläpitävä voima
ja luontoa kunnioittava elämänperusta.

Mutta talousopin periaatteissa
kasvu tarkoittaa aina voimavarojen
kuluttamista ja kysynnän kasvattamista, jota
ruokitaan myynnillä ja tuhlataan
ostamalla piittaamatta rajoitteista
tai elämän kunnioittamisesta.

Tämä paine on alisteinen arvojärjestyksessä,
jossa kysynnän ja tarjonnan lakia käytetään
perusteluna itsemääräytymisen polkemiselle
heille, jotka eivät kykene taistelemaan
oikeusjärjestystä vastaan heidän hyväksi,
jotka ovat saavuttaneet vakiintuneet
määräysvaltansa yli muiden.

Tuottavuusloikka?Torstai 21.11.2019 10:17

Jonkun selästä
se aina nyljetään,
sanoi minkkitarhaaja.

Onko myötätunto pahuuden alku?Tiistai 19.11.2019 11:35

Oikeudenmukaisuus on suhteellista, kun vastassa on jotain, mitä et ymmärrä. Itse päätit kääntää katseesi pois totuudesta silloin, kun olisi pitänyt katsoa kärsimystä silmästä silmään. Ja kuitenkin yhteistyö edellyttää kykyä ymmärtää ja tuntea, vaikka se ei miellyttäisikään henkeä.
He olivat koskettaneet valoa,
sillä halusivat pelastua
ja siksi alhaalla on joukko raatoja,
jotka todistavat epätoivoa.
On aika perata
tämä ihmisyys auki
viiltämällä perseestä kurkkuun,
kuin kalalla.
Joko tunnet kipua?
Se kipu lepyttää jumalia, jotka kasvoivat sinussa, ja sen sinä sait tuntea sillä hetkellä, kun kykysi itseohjautua vietiin sinulta. Nyt todistat kärsimystä, joka asuu sinussa. Tieto lisää tuskaa eikä ole pelastajaa, kuin katsoa rimpuilua ennen loppua.

Avuttomuudesta kasvaa lopulta raivoa, josta syntyy suhteellisuudentaju, jota jotkut kutsuvat oikeudenmukaisuudeksi, vaikka se on aina kipua etsien pakoa. Joko huudat?

Odotuksien ja tahdon välinen ristiriita, josta kasvaa näytelmä täynnä teeskentelyä – yhteiskunta, joka on täynnä pakkovallan jälkeläisiä. Kosto on ainoa, mitä käytetään tässä vankilassa ja sitä jaetaan jokaiselle veriastioissa, kuin Voidellun malja täynnä häväistystä.
Minä olen heijaste merestä,
minä olen muoto valosta,
aaltojen tuoma vaahto rannassa,
joka syntyi kaukaisuudesta,
jota taivaat kauhistelevat.
Minä olen kierto virroissa,
minä olen hylätty lapsi rannassa,
jota meret eivät tunnusta.

Valehtelija virantoimituksessa!Lauantai 16.11.2019 21:10

Yhteiskuntasopimus?
Valtajärjestys on pääoman jatkumo,
se on lain ja järjestyksen ylin valvoja,
se on pakotelista verhottuna oikeuden
kaavuilla,
se on vapaan tahdon vastustaja,
se on pääoman suojelija ja
ihmisyyden halveksuja,
se on aikuisuuden ihannoija
ja lapsuuden vihaaja,
se on kaikkien unelmien
turmelija ja pyyteettömyyden
tuhoaja.

Opin hyvin väkivallan alkeet,
puhuin velvoitteista pakotteiden
sijaan = natsiupseeri palveluksessa!

KantajaPerjantai 15.11.2019 19:13

He kantoivat taakkojaan,
jokainen vuorollaan,
he kantoivat taakkojaan,
tuntematta toisiaan,
he kantoivat kuormiaan,
valittuina omistaan,
kertaakaan eivät katsoneet
toisiaan, sillä he olivat
häikäistyneet omista
valoistaan,
he eivät tunteneet toisiaan,
sillä olivat valansa vannoneet,
he kuolivat kuulematta
toisiaan, he kuolivat
näkemättä verhoja
itsepetoksestaan.

Ei varjoa ilman valoa, ei heijastusta ilman tajua.

Poispotkittu,
taivaista karkotettu,
sinun kadotuksesi valo loisti hetken,
kunnes häiveeksi katosit taivaanrantaan.
Minä en nähnyt,
mitä oli tuleva ennen kuin pimeä
osoitti ilmestystä ilman nimeä,
joka sai minut kaipaamaan sinua.
Minä olin täynnä uskoa ilman
tahtoa, mutta vastustamaton
kysymys piinasi minua.
Ensisyntyinen,
mutta sitten hylätty,
en olisi tullut tuntemaan sinua
ellen olisi kokenut
tätä kipua.
Nyt minä kuulen kapinasi
ja tunnen raivosi, joka
syttyi sinä yönä, kun
taivaat syttyivät sotaan.
Hän sai sinut vihaamaan
itseäsi, hän sai sinut
kääntymään tahtoasi vastaan,
hän sai sinut tekemään
tahtonsa mukaan, vaikka se
johtaisi hengen kuolemaan.

PutPutin ja Johtopäätös!Torstai 07.11.2019 10:23

Kun latvoissa on ongelma,
syytetään siitä ruohonjuuritasoa...

Terveisin: Kadonnut hiusraja.

Kokonaisia valtakuntia perustetaan,
joissa hyveiksi nostetaan kieltäymys,
ja vieraantuneena itsestään jatketaan kieltäymyksen tietä,
vaikka totuus pakeni sinusta.

Ensirakkaus on poissa, kun jäljellä on
vain sääntöpohja, mutta pakko painaa hartioita
ja siksi jokainen oikeudentieltä poikkeava
tulee murhata.
”..lupaatko rakastaa niin myötä, kuin vastamäessä,
kunnes kuolema on teidät erottava?”

Ovatko nämä kauniita kappaleita keskinäisestä
kiintymyksestä vai uhkauksia sopimusrikkomuksista?

Onko kunniamurha niin kovin vierasta, oi tuhansien murhien maa...