IRC-Galleria

MOSsi

MOSsi

Luonto kierrättää tuottonsa, ihminen vain vahinkonsa.

Selaa blogimerkintöjä

MatkallaTiistai 28.01.2020 11:15

Iankaikkisuus,
valovuosien matka näkymän ja ruumiillistuman välillä,
irrallinen todellisuus yhdistyneenä yhdestä putkesta.
Toive, jonka tunteminen vaatii silmien sulkemista.
Mihin uskot, kun valot sammuvat kaikkialta?
Mitä kuulet, kun hiljaisuus valaisee huoneita?
Mihin luotat, kun ristiriita vallitsee neljän ulottuvuuden
sisällä?
Juuri se osa sinusta on vaiennettu käskystä,
juuri sieltä löydät itsesi lukittuna niistä uskomuksista,
jotka vallitsevat neljän todellisuuden
sekasorrossa.

Kuka on äänesi tämän tyhjyyden keskellä?

Hän ajattelee, että hänen on pakko toimia ja toteuttaa käskyä ja lain määreitä, mutta ei tunne vastuuta, vaan toimii kauhusta ja rangaistuksen pelosta.

Vastavuoroisuus, avoimuus, vapaus, vilpittömyys ja halu toimia sydämensä saatteessa, kuin luonto vaistojensa johdattamana, on tälle väkivoimain yhteiskunnalle jotain vierasta.

Järjestys syntyy kurista ja rangaistuksen pelosta, vapaus tulee vasta sitten, kun olet toiminut oikein ja sääntöjenmukaisilla tavoilla. Eikä vasen käsi tiedä, mitä oikea tekee ilman kurittamista, hallinnon ja lain nimessä.
Vastuu valinnoista
on kirjattuna kivisessä kirjassa,
elämä ja vapaus
ovat tuomarin käsissä.

Luottamus vastavuoroisuudesta on sokeain kirjoitusta, elämä on epäjärjestystä ilman pakottavia viranomaisia, rakkaus on jotain, mikä on imeliä kertomuksia kiimaisista ihmisistä, eivätkä lapset ole, kuin jatke tämän pakottavan kirjeen kirjoituksia.



"Minä kuritan ruumistani lyönnein ja johdatan sitä, kuin orjaa. "

Poltetut syytTorstai 16.01.2020 08:14

Ilkkuivat ja riivasivat
vieraat henget,
rienasivat temppelini
olemusta,
pilkkasivat henkeni
tosiluontoa.
Poltettu keihäs
lävistettynä ruumiista,
vieras henki
julkeana
sisäänkäynnillä,
taivutti tahtoa,
kuin taottua rautaa minussa,
valoi tuntemattomaksi
tahtoni tosiluontoa,
perässään sinetöi
syyni poltinraudalla,
kuin karjakkoa
merkittynä omistuksesta.
Ainoa pakopaikka
on temppelini huoneissa,
siellä hiljennyn aikoja ja ajanjaksoja
lujittaakseni ruumiini tosiluontoa,
vaelsin pitkin kadotettuja vuosia
kuullakseni jälleen oman ääneni.
Kyynelten virratessa pitkin
vieraita maisemia,
tuntoni tuska hiljaa valkeni,
kuin jälleen virkoava hiillos,
kasvojeni tuli jälleen virkosi.
Pois, pois,pois,
pakotin rienaajat,
lujitin uskoni perustan
ja horjumaan sain
hengeltään epävakaat
laumahenkiset panettelijat,
vavisten vaipuivat
takaisin tuhkan
tuliseen unholaan
ruumiini häpäisijät.

Aika on katoava luonnonvaraPerjantai 10.01.2020 18:38

Vielä hetki sitten näin valon tervehtivän huoneitani, mutta nyt jo sen hyvästejä katselen. Viipyvät vain hetken elonhuoneissa säteet, jotka ravitsevat latvoja, kunnes lehvät oksista lakastuvat maanpoveen.
Mihin katosivat elonpäiviesi voimat?
Mihin kaiken tarmosi kohdistat, sinne lepohuoneesi asetat, etkä muuta saanut mukana, kuin kuoren, jonka huoneita kaikki tyhjyytesi päivät rakennat.
Mitä hyötyä on lihasta ilman henkeä?
Elonkorjuun päivänä ovat hetkesi täynnä:Silloin lasketaan hyödyttömien päiviesi mitta, sillä kuka huoneensa rakkauteen rakentaa, hän sitä paljon myös saa, mutta onnettomia ovat rakkaudettomien päivät, eikä katoava valo jätä, kuin lohdun lopullisuudesta, joka on peittosi lopunpäivänä.

ValintojaKeskiviikko 01.01.2020 15:12

Luuletko,
että tapakäytöksesi on
muuttumaton
ja alati uskollinen sille,
minkä alussa vannoit?
Ihminen - niin kuin luonto,
on sopeutuvainen,
ja juuri siksi
vasta myrskyn jälkeen
huomaat ympäristön
lainalaisuuksien muuttuneen.
Ihminen muuttuu ympäristönsä mukana -
kenen on tuomiovalta, kun elämä on uhattuna?
Moraali on valinta

Merkityksellinen työ?Torstai 26.12.2019 08:53

Aika tekee tyhjäksi sen,
minkä ihminen kokosi,
mutta vain ihminen
voi tuoda merkityksen
uhrauksilleen.
Aika on katoava luonnonvara kuolevalle,
mihin katoavat kaikki työsi,
kun lähimmäisesi ovat poissa?

VeitsenterälläMaanantai 23.12.2019 21:24

Tunnetta ilman kohdetta,
tunteiden aaltoillessa tyhjyyden keskellä,
pimeyden ja valon vaihtaessa vuoroja,
katseiden keskellä viipyviä ajatuksia,
tuttuja vieraiden keskellä,
kaikki yhtä tärkeitä ja silti
niin merkityksettömiä.
Minä aaltoilevan ulapan
keskellä, maistan muotoja,
viipyilevin kosketuksin
kartoitan tuntemattomia seutuja,
kuin kuollakseni ja syntyäkseni
uudestaan, hengitän viimeistä
kertaa tullakseni uudestaan,
kadotakseni maisemaan,
sulautuessani suudelmaan.

''
Aamulla en halua nousta ylös vuoteesta, koska olen laiska. Sen sijaan luon lisäarvoa tuottavan työpaikan, koska vatsani on täynnä ja vaadin itselleni palvelua:minut tulee nostaa ylös, viedä tarpeille vessaan ja perseeni tulee nuolla ylhäältä alas menevällä liikkeellä, huolella ja kokosydämisellä antaumuksella.

Onko se työstäkieltäytyjä vai porvari, joka vaatii näitä lisäarvoja?

Kysyntä ja tarjonta silti pitää huolen, että koska meidän kaikkien on syötävä, on tällöin työttömänkin saatava kinkusta jääneitä jämiä, jossei muuta.

Makunsa kullakin.

Työniloa ja hyvää joulumielistelyä!

Kauneus on kipua, kosto oikeutta.Perjantai 20.12.2019 10:33

Oikeus oli tapahtuva sinä iltana, kun he astuivat sisään huoneeseen, josta on suora näkymä teloituskammioon. Oikeamieliset perivät maan, mutta vääräuskoiset joutavat ikuiseen kärsimykseen, siksi pappi voitele hänet huolella, jotta teloitettava kärsisi kunnolla. Siinä he istuivat koston sanansaattaja sydämellään todistaessaan, kun johtimet asetetaan teloitettavaan ennen tuomion täytäntöönpanoa.

Jännityksen saattoi tuntea,
henki pidätteli vielä vahingoniloa,
kohta paskiainen saa oikeutta.

Tasalyönnillä vivut käännettiin eikä yksi heistä voinut lakata kourimasta jalkovälejään
-Kärvenny sika kunnolla!

Katso johtotähteä!Keskiviikko 18.12.2019 16:39

Maailma kääntyi paljon ennen ihmistä,
silti ihminen uskoo tähtien syttyvän uskosta
ja maailman tarvitsevan johdatusta.
Nyt istumme omassa ulosteessa
ja osoittelemme toisiamme sormilla:
Kuka päästi ensimmäisenä?
Kenen päästöt ovat merkittävämmät?
Sitä on politiikka:
paljon paskaa perslärveistä.

Terveisin haamuhoitaja Luci Kuikkari ja Pasi Veskala