IRC-Galleria

Jaaha. Kello on taas juuri sopivasti että vitutuksen ylin olemus valtaa huoneen. Tähän aikaanhan sitä tavallisesti ottaisi univelkoja pois tai olisi baarissa kavereiden kanssa. Mutta ei! Onhan se tääkin aivan vitun hauskaa tuijottaa tätä ruutua ja miettiä kaikkea mitä ei haluaisi mutta ne änkevät väkisten ajatuksiin. Ilmeisen tapahtumarikas pivä taas ollut, ei tosin niin positiivisessa mielessä. Juuri nyt kun luulin että vitutuskin olisi katossaan niin ei, se vain kasvaa kasvamistaan koko ajan. Minun kohdallanihan yleisin lääke sen purkamiseen olisi pistää asunto paskaksi. Mutta kun äijät saivat juuri tossa jokunen aika sitten rempan valmiiksi niin ei millään viitsisi. Joten varmaan pakko sitten yrittää taas kerran jauhaa paskaa tänne näin a miettiä että josko sitä keksisi jonkin toisen tavan purkaa tämä erittäin epmiellyttvä olotila. Ahdistaa niin maan perkeleesti, ja ei todellakaan tied mitä tekisi. Yksi suuri apu viime aikoina on ollut duuni. Vaikka koko paikaa sydämmeni pohjasta vihaankin, niin on se myös ollut minulle suurena apuna. Eik toki vain taloudellisesti. Nyt kun tuo juomapolitiikka on jäänyt vähän vähemmälle niin on jaksanut sielläkin vähän paremmin. Ja todellisin apu siitä on ollut että ei ole todellakaan miettinyt edes viinaa kun on ollut syy jonka vuoksi on ollut herättävä niin aikaisin. Poissa oloja on älyttömästi kiertynyt ja juuri kun olin pääsemässä kunnon putkeen niin tuli taas lekuri reissu. Kai sitä on tullut hakattua hanskaan vähän liikaa kun totesivat että on "tennis kyynär" tai vastaava rasitusvamma. Ensiviikko pitäisi kuulemman viettää levon merkeissä. Jos joku on jaksanut lukea peräti tähn asti niin ei tarvitse jatkaa. Omaksi ilokseni näitä näppäimiä näppilen ja odotettavissa tuskin tulee olemaan mitään oleellista tai ainakaan järkevää. Vois taas pikkuhiljaa alkaa näkyä valoa tunnelin päässä koska nyt tosissaan rupeaa ottamaan liikaa voimille. Täytyy vaan yrittä muistella että miss kunnossa sit reilu vuosi sitten oli ja sönköttää itselleen ettei siihen olisi palamista. Kallonkutistajallekkaan en meinaa enään päästä. Missasin yhden reissun sinne tuossa pari viikkoa taaksepäin. No se sieltä kivasti soitteli heti perään johon en kivasti jaksanut vastata kun oli parempaakin tekemistä tuolloin. Pyyteli sitten viestissä jonka vastaajaan oli jättänyt että soittelisin niin saataisiin uutta aikaa. No sitten myöhemmin kyseisen tapauksen työajalla päätin sitten rimputtaa sen luuriin. No eihän sieltä kukaan vastannut., Oli siellä kiva perinteikäs vastaajan ääni (juuri nyt en valitettavasti pääse vastaamaan ja jne...). Jätin sitten viestiä että ottaisi yhteyttä kun kykenee kun se siinä vastaajassa niin käski. No kohta on jo saatanan pari viikkoa kulunut joten mithän vittua sekään siellä tekee. Jatkan varmaan avautumista pikapuoliin. Käyn taas kerran vaikka näin aikani kuluksi tutkimassa asunnon oka nurkan...

Kello taasen ei näytä olevan paljoa kuten näkyypi. Olisi mahtavaa jos olisi nukkunut yhtään tai edes väsyttäisi. Vitutus taasen kasvaa niin jumalattomasti että se alkaa käydä voimille. Liikaa ajatuksia ja liian yksin. Vähän pitäisi saada kevennettyä taakkaa edes... Mutta kai tuo tulee selässä pysymään niin kauan että ymmärrän miksi ne ovat sinne alunperin tulleet. Misantrooppisuus taas on sisälläni kohonnut niin korkealle että se taitaa luoda oman fyysisen olomuotonsa. Tähänkin kyllä löytyy syitä vähän liiankin monia. Yksi esimerkkinä mikä on tässä parisen tuntia mielessä pyörinyt paljolti. Muutaman kerran tässä on tullut kokeiltua jotain mielenkiintoista. Kun satunnaisesti joku viikko on alkanut niin olen saattanut yhtäkkiä päättää että tällä viikolla aion käyttäytyä huomaavaisesti muita kohtaan. Tämä on suurimmalti osalti painottunut siihen että olen pyrkinyt että verenpaineeni ja vitutukseni ei näkyisi ulospäin enkä myöskään avaisi sanaista arkkuani sitä kohtaan joka minut saisikin ärsyyntymään. Tämä on on onnistunut yllättävänkin hyvin, lukuun ottamatta yhtä asiaa. Näyttää olevan aivan sama että millälailla käyttäydyn muita kohtaan koska heidän tapansa ovat ja pysyvät! Joten taitaa olla aika sama vaikka olisin aina totaalinen kusipää. Miksi näin? Tämä on todella rasittavaa. Tämähän ei todellakaan päde jokaisen ihmisen kohdalla... Tosin olen myös kuullut että on olemassa rehellisiä mustalaisia joten poikkeus vahvistaa säännön. Mitä enemmänkin esim. tätäkin asiaa pohdin niin sitä enemmän se rupeaa ärsyttämään, joka on harmi syystä että näitä taakkojen kanssa on erittäin vaikea yrittää päästä edes jonkinlaiseen kompromissiin jos niitä ei edes pysty pohtimaan. Ja tuotakin kun alka pohtimaan ja samalla tietää että pääkopan sisältä löytyy sata muutakin asiaa setvittävänä niin se tuppaa tappamaan motivaation ennen kuin ehtii edes aloittamaan. Täytyy vain toivoa ettei nämä ala taas nappaamaan yliotetta minusta kokonaisuudessaan kun ei millään jaksaisi palata viimevuoteen ja siihen olotilaan joka oli aina kohdattava herätessään. Tällä hetkellä toivoisi että edes tuo kaunis purppuraruusuni olisi hereillä niin saisi muuta ajateltavaa. Mutta täytyy yrittää ajatella jokaista asiaa jota pystyy positiiviselta kannalta, eli ei uni hänellekkään pahaa tee. Kaippa sitä voisi lähtemään hakkaamaan vaikka päätä seinään tästä. Vaikka tämä kirjoittelu sinne tai tänne tuntuukin helpottavan niin se ei auta tarpeeksi...

Vaikka ihmiset ovatkin tyhmiä, niin nyt tulee jo apinoita vastaan jotka väittävät olevansa homosapiensseja eli ei niilläkään hyvin mene. Vittu että tekisi taas mieli avautua ainakin parin raamatun verran. Tekisi mieli taas olla vanha oma itseni ja antaa takaisin samalla mitalla niin läheisimmille kuin kaikille muillekkin. Mutta hajotkaa sinne! Sillä sinne missä minä olen, sinne ette koskaan pääse!

Pitäisköhän sitä nukkua joskus???

Pitäisköhän sitä nukkua joskus???

En tiedä kauanko olen valvonut tai olenko jossain vaiheessa nukkunut. Ajatuksetkin totaalisesti pirstaleina, ei edes kykene muodostamaan yhtä kokonaista järkevältä kuulostavaa ajatusta.

Nyt alkaa taas vituttaa sen verran ettei tiiä että mitä tekis. Kai sitä vois taas eristäytyä totaalisesti vittu kaikista!

Pysty peräti olemaan jopa yhden päivän töissä ja taas saikulle.

Kuolon tiellä kulkevalle kaikki kaunis katoaa
Yön varjot raiskaavat päivänvalon taivas päälle putoaa
Välähdys on elämämme, aika tietää kuolemaa
Se hiljaa hiipii, voimat kerää, taudit kylvää, tuhoaa
Verestä ja kyyneleistä kasvoi siivet vihan
On aika nousta vapauteen, unohtaa aika menneisyyden

Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton

Yli vuorien ja kosmosten, läpi myrskyjen kaaoksen
Kasvot kauniit pirstaleiksi repii mielen tuskan tukahduttaa

Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton

...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvan ja pimean...

Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton

Paluu elämään on mahdotonta ja taistelu on turhaa
Viattomuuden löytäminen harhaako vai matkan pää
Kuolonhiljaisuus pysähdyttää, hetki mitä ei ymmärrä
Aika on tämä jossa elämme hetki johon kuolemme

Nyt tuuli kuiskaa hiljaa, että pimeys kylmää tuo
Taakse jäävät vuodet maan se uutta aikaa kasvattaa
Uuden hetken syntymä on lähde kuolematon
Ikuisuuden harmonia ympyrä rikkoutumaton

...viimein koittaa aika uusi tuon puolen syvan ja pimean...