IRC-Galleria

Nyt alkaa meikäpojalla mennä järki pikkuhiljaa.

Onko se liikaa vaadittu,
että ihmiset ei ottais siitä nokkiinsa,
jos ittellä menee huonosti,
eikä silloin pysty huolehtimaan muista ?

Mun mielestä ei.

Ja minun mielestä sekään ei ole liikaa vaadittu,
että kerrankin on syytä olla onnellinen jostain asiasta,
niin sitä ei vietäis itteltä pois,
vai onko ?

No onneks niitä syitä on tullu muutamia tässä lähiaikoina,
mutta se,
että ihmiset vois pitää huolen omista asioistaan,
ja ymmärtää sen,
että kaikilta ei voi odottaa samoja asioita.

''Kestän kaiken hänen avullaan,
joka antaa minulle voiman. ''

antakaa biisi ehotuksia uusille covereille ??! :33

OKEI, nyt kaikki _epätoivoiset_ musiikki ihmiset kuulolle !!

Jos etsit naispuolista musiikki ihmistä kenen kanssa tehdä musahommia/mmaa - HERE I AM :))

Meikäläisen musahommat alkaa nimittäi hiipua, jos ne on ees alkanukkaa..

Mutta pointtina on ett muhun saa ottaa yhteyttä ^^!!

Vielä kauempana, minuutti minuutilta uskon sinuun vielä kuin eiliseen päivään jonka takaisin saada vois.

Kaiken tekisin jotta luottaisit vain tämän kerran.

Vielä mukana, pienessä laukussa valheitasi säilytän ja elätän toiveita hetkistä kumpa takaisin saada vois.

Kaiken tekisin että olisit luonani vielä kerran.

Mä en haluis tehä tätä, mut en voi muutakaan. Tää ero saa mun sydämen tuskasta huutamaan. Sattuu niin vitusti, sä oot mun elämä. Jos en voi sun kanssa olla, niin sitten kuolema.
Kuolisin sun puolesta, kuolisin sun vuoksi, siis ihan mitä vaan sun vuokses. Kultapien, toivon ett miettisit viel kerran. Kuinka se vois meijät molemmat parantaa-yhteinen elämä, siihen ei menis kauaa.
Haluun sua auttaa, ja sanoo tän rakas, oon sun oma ikuisesti, RAKASTAN. Ei sitä muuta mikään maan päällä, taivaassa, suojelusenkelinäsi pilven päällä.
Toivon että et oo näin tyhmä, ja tuut perässä, niin kun hoit s-i-n-ä. Edes viillot ranteessa ei tunnu miltään, meidän rakkaus ei ois saanu satuttaa ketää. Mut se tais jo liikaa sua satuttaa, joten en voi muuta kun periks antaa.
Tää kuulostaa klicheiseltä, mutta totta! Tunne jota ei voi, sanoin kuvata oli läsnä, silloin kun yhteen alettiin, ja nyt kun sanot ''voi kulta anteeksi''.
En tiedä liikuttaako nää sanat sua yhtään, mut mun oli ainakin pakko yrittää. Räp-lyriikoihin sorruin, mut ehkä sä tajusit, että mitä merkkaat mulle, sut jo takasin tahtoisin.
Kaukosuhdekkin saatais yhdessä toimimaan, jos molemmat yhdessä panostetaan.
Vaihtoehtoja liikkuu päässäni monta, kun sun sanat päässäni vielä kaikuvat: hei rakas älä itke, mä oon tässä. Ei mitään hätää, ollaan aina yhdessä. Sitten herään todellisuuteen, ja alan itkeä, kun tuntuu etten sua takasi saa ikinä.
Kuolema kauniilta nyt tuntuisi, ''jos et kuiteenkaan nyt perässä tulisi..'' Sun on nähtävästi parempi ilman minua, ja toivon että tajuat, ett mä rakastan sua.
Kello ykstoista kävelen tien viereen, ja ootan sitä hetkee oikeet. Katson taivaalle ja pyydän anteeks, ''miks mun piti olla niin helvetin vaikee?!''
Perhe ja ehkä lapsia muutama, oli ehkä harhakuvitelmaa. Kerkesin jo miettiä kaikkee meidän varalle, kun sanoit mulle ''hei, sä oot se oikee''. Uskon että sä kaikkee tarkotit, mutta silti tuntuu, että sähän valehtelit.
Sulla oli paha olla, mulle oisit voinu kertoo, ehkä meidän suhde vielä paikallaan ois. Kaikki olis vielä korjattavis, jos vaa antasit, vielä kulta yhen mahiksen - sua mä tarvitsen.
Harkitse nyt, vielä kultapien, toivosin et oisin nytkin siel. Tuntuu että olit liian hyvää ollakses totta, jos sä meet nyt, haluun vaan kuolla.


-Tästä tosiaan puuttuu kertsit, mut jakakaa mun kanssa mielipidettä.
Tiedostan lyriikoiden angstisuuden, mutta eipä voi mittään.