IRC-Galleria

Jos voittaisin lotossa, ostaisin itselleni jättinallen. Sellaisen, mistä aina pienenä haaveilin. Yhtä suuren kuin minä.

Toiset tarpovat nilkkojaan myöten lumessa. Minä tarvon polviani myöten.

Karkasin pienenä useasti kotoa.

Karkumatkani johti kuistille asti, johon sitten istahdin tyytyväisenä syömään karkumatkaani varten varaamiani eväitä.

On synkkä ja myrskyinen yö.
Raapustan sanoja paperille kynttilän valossa...

Njääh. Irkkaan valot päällä. Kissat ovat vallanneet sänkyni.

The day it all came down... The dream has ended.

Pieni taapertaja on nyt kuljeskellut ympäri asuntoa viitisen päivää ja aiheuttanut kaaosta ja huvitusta vauhdikkailla spurteillaan ja erittäin ei-kissamaisella naukumisellaan. Kössillä on aina nälkä. Pätkäkin jää toiseksi.

Ovet vainoavat.

Hiljalleen puiden lehdet alkavat saada ruskan värejä ja pudota maahan. Värikkäät puut ja pudonneiden lehtien muodostamat lehtipatjat ovat hienon näköisiä, ja saavat aikaan rauhallisen ja hyvän olon. Ulkona tuoksuu vihdoin syksyltä.

Tätä on odotettu!

Aamun kauneus paljastui minulle tänään kävellessäni kouluun järven vieressä kulkevaa hiekkatietä pitkin. En ole aamuihminen, mutta niin vain hieno syksyinen ilma sai jopa koulumatkan tuntumaan hyvältä. Oli kovin sääli jättää tuo hiekkatie ja siirtyä karulle asfaltille tympeine maisemineen.



(Tilaisuuden tullen suunnitelmissa raahata kaksilahkeiseni mukaani uudelle kävelyretkelle syksyn tunnelmaa ja värjäytyneitä lehtiä katselemaan. Vastaväitteitä ei luonnollisestikaan kuunnella)

Sitä alkaapi sitten olla loma paketissa. Huomenna taas raahaudutaan kouluun ja on aika aloittaa tekemäänkin jotain... ehkä. Loma on mennyt ihan huomaamatta. Muutama viikko lisää olisi ollut enemmän kuin toivottua.

Ilmat alkavat hiljalleen viilentyä ja syksy tekee tuloaan. Pian voi taas nauttia puiden väriloistosta ja hiljaisista sateisista päivistä. Syyspäivissä on sitä jotain.

Ensilumen tuloa joutuu vielä jonkin aikaa odottamaan, mutta ehkäpä talviset maisemat palkitsevat odotuksen. Voi jälleen nähdä puiden kaartuvan lumen painosta tien ylle, ja katsella lumihiutaleiden hiljaista tanssia.

Voi vihdoin aloittaa kerrospukeutumisen ja haastaa rakkaansa lumisotaan(varma tappio) ;)

Tänään söin parhaan omenan ikinä. Se oli juuri sopivan kirpeä, ja voisin sanoa ettei sen muodossakaan ollut moittimista. Mutta kuten joka tarinassa, myös tässä on kääntöpuolensa. Ikävästi tuota herkullista omenaa kuoriessa pääsi veitsi lipsahtamaan... mutta ei se mitään. Se oli sen arvoista! Kiitoksia ajastanne.
(on aika lähteä etsimään nallelaastaria)