IRC-Galleria

Quatermass

Quatermass

This is not a beak, my lovely child. It is a claw! For I am the finger!

Selaa blogimerkintöjä

We are the peat bog soldiersKeskiviikko 08.04.2009 13:21

Kylmä yö vaihtuu lopulta koleaan aamuun. Valmistaudun lähtemään ulos. Lämpötila on miellyttävästi nollan tuntumassa, joten puen t-paidan, farkkuliivin ja tulenkestävät taisteluhanskat.(tulipallojen varalta) Lisäksi neljä olkalaukkua ostoksia varten.
Ulos astuessani huomaan riemukseni että on sumuista, mikä kumoaa suurimmalta osin päivänvalon yleensä aiheuttaman epämukavan olon.
Pistän kuulokkeet korville.
Nyt on juuri sopiva sää kuunnella Miljoonasateen kappale Olkinainen.
http://www.youtube.com/watch?v=mpJzNvtFYb8
Kaunis laulu, kertoo tyhmästä miehestä joka ikävöidessään rakastettuaan rakentaa oljesta tätä muistuttavan hahmon. Ei hän sen takia ole tyhmä, voisin itsekin varmaan tehdä noin. Mutta hän suhtautuu kamalan huonosti kun olkinainen herääkin eloon, ja ryhtyy tanssimaan navetan katolla viikatteen kera.
Mies ei selvästikään kyennyt elämään ilman rakastettuaan. Olkinainen tuli auttamaan häntä tässä asiassa, tarjoamaan viimeisen valssin. Mies ei tajua kuinka onnekas hän on, murjottaa vain että voi miten pelottaa.
Kaunis kappale joka tapauksessa. Kuuntelen sitä koko loppumatkan. Lopulta edessäni siintää hirviömäinen virastorakennus, jonka ankeiden käytävien varrella sijaitsee Mielenterveystoimisto. Nimitys on aina huvittanut minua.

Psykologin tapaaminen sujuu tavalliseen tapaan. Minä karjun "En ole hullu!!" hoitajien armeijan takoessa minua turpaan ja tunkiessa pillereitä kurkusta alas. Psykologi kirjoittaa muistiinpanoja.
No, suunnilleen noin se ainakin menee.

Rattoisan tuokion päätyttyä astun ulkoilmaan ja pistän kuulokkeet taas korville. Soittimeni käy läpi random-kansiota, nyt on vuorossa Mike Oldfieldin kappale Moonlight Shadow.
http://www.youtube.com/watch?v=tt8d3Shlfrg
Upea kappale, en ole varma pidänkö enemmän alkuperäisestä vai Groove Coveragen versiosta.
http://www.youtube.com/watch?v=PAHUPSLw6Cs
He ovat soittaneet toisenkin version siitä, hitaamman.

Kaupan ovella maleksiva pappajengi silmäilee minua epäluuloisesti kun menen heidän ohitseen. Ostan leipää, maitoa ja juustoa.

Seuraavaksi suuntaan kulkuni Herkkukondikseen. Sievä pieni kahvila-konditoria, josta saa ihan oikeasti helkkarin HYVÄÄ kahvia. Täytyy joskus kysyä mitä merkkiä he käyttävät. Hintakin on alhaisempi kuin useimmissa kahviloissa.
Silmäilen nälkäisenä leivoksia. Myyjä tulee paikalle. Osoitan suklaamunkkeja.
"Kolme tuommoista."
"Ai viinereitäkö?"
"Öö joo, niitäkin kolme. Ja kolme suklaamunkkia. Ja pistä vielä kolme croissantia."
En kohta mahdu enää farkkuihini.

Sitten kotia kohti.
Erään talon ohi kulkiessani katsahdan toisen kerrokseen ikkunaan ja näen kummituksen. Tuolla asui muinoin eräs ystävä, eräs joka innoitti minua kovin. Tapasin kutsua häntä siniseksi paholaiseksi, mutta ymmärrän nyt että se oli ikävästi sanottu häntä kohtaan. Sininen keiju olisi ollut sopivampi nimitys, hän oli aina kovin arvaamaton ja kiusoitteleva.

Suurikokoinen herrasmies kävelee vastaan ja tervehtii minua tuttavallisesti. Utuisessa mielentilassani en osaa sanoa tunnenko hänet tai onko hän vain hallusinaatiota, joten tervehdin takaisin.

Soittimessa soi nyt Die Schnitterin esittämä versio kappaleesta Die Moorsoldaten.
http://www.youtube.com/watch?v=NHfUAFMupdU
Jostain syystä heidän versionsa tuosta kappaleesta tuo aina mieleeni jägermonstereiksi kutsutut hahmot upeasta web-sarjakuvasta Girl Genius.
http://www.girlgeniusonline.com/
http://girlgenius.wikia.com/wiki/J%C3%A4ger
Seuraavaksi soi Don Paulinin versio samasta kappaleesta, hän laulaa sekä Englanniksi että Saksaksi.

Maassa lojuu pelikortti, poimin sen. Patasotilas.

Seuraavaksi soi Valravnin Ólavur Riddararós
http://www.youtube.com/watch?v=WMlUhLRaV5o
En ymmärrä sanoja, mutta pidän silti kappaleesta suunnattomasti, etenkin laulusta. Laulajatar tanssittaa sanoja kielellään ihmeellisellä tavalla.

Seuraavaksi on vuorossa People Like Usin kappale Going Out of My Town
http://creativecommons.org/weblog/entry/7008
Riemastuttava kappale, saa aina hymyilemään.

Olen jo lähes kotona, nyt soi Viherlaakson kappale Laula heille, ja sen jälkeen Poika ja hevonen.
http://www.mikseri.net/artists/viherlaakso.69146.php
Jälkimmäinen kuvaa aivan erityisen paljon minua. Molemmat kappaleet tuovat mieleen viime kesän, ja erään ihanan henkilön jonka kanssa istuimme metsälammen äärellä viileänä päivänä.

Nyt olen kotona, syön croissantia ja kirjoitan tätä selostusta. Koska kirjoittaminen on mukavaa.

Etkö vielä ole jäsen?

Liity ilmaiseksi

Rekisteröityneenä käyttäjänä voisit

Lukea ja kirjoittaa kommentteja, kirjoittaa blogia ja keskustella muiden käyttäjien kanssa lukuisissa yhteisöissä.